Stressoreita

Sanonpahan vaan, että jos joskus elämä on hankalaa, niin tällä viikolla. Ensinnäkin, se joka keksi työnteon ja kaheksan tunnin työpäivät ei varmaankaan ite koskaan tehny yhtään töitä. Kyllä opiskelijana on uskomattoman rentoa, ku koulu alkaa vasta siinä kymmenen ja puolenpäivän tienoilla ja loppuu siinä puolenpäivän ja kahen maissa. Ja sitten se, että sieltä saa ihan hyvin lähtee vaikka puoli tuntia aiemmin pois, jos on jotain tärkeetä menoo. Niiku esimerkiksi tällä viikolla se Helsinginreissu, joka peruuntu ja sitten sen piti toteutua ja stressasin, että meenkö varttia aikasemmin töihin, että saan lähtee varttia aiemmin ja ehin junaan. Ja sitä piti stressata ja sitten se koko homma peruuntu taas.

Että oon nyt stressaillu niin, että en oo paljoo nukkunu. Mut toi Helsinkihän ei ollu ainoo. Toinen juttu on, että en tiijä yhtään missä minun viime vuoden verokortti vois olla, koska sen on täytyny tulla samoihin aikoihin kun meillä oli muutto. Tai sitten se on ihan kokonaan kotona. Ja niin, nythän se uus tuli jo postissa, mutta tarviin tälle parille tammikuun viikolle sen viime vuoden verokortin, koska uus on voimassa vasta helmikuusta. Kuka tuonki keksi. Oon melko varma, että se sama tyyppi, joka ei tehny koskaan päivääkään töitä. Ja se sama tyyppi suunnitteli sen systeemin, millä netistä voi tilata uuden verokortin. Sen kanssa meinas tulla itku ja sitten luovutin ja maanantaina painun verotoimistoon.

Ja sitten vedin pienet stressit myös yhestä autojutusta, mutta se stressas vaan aamupäivän, kunnes sitten selvis, että se Helsinginreissu ei nyt todellakaan toteudu, eli minun ei tarvi juosta töistä junaan, eli ehin hakee sen auton huollosta. Ja siis tänäänhän en ois ehtiny hakee sitä, koska piti ehtiä keskustaan ennen kuin lippupiste meni kiinni.

Olin stressanu vähän sitäki, että onkohan noita lippuja enää ollenkaan. Itse asiassa olin melko varma, että ne ois ollu loppu. Eilen kyllä soitin ja varmistin, että siellä ois vielä riittävästi, että jos hakee vasta tänään. Eilen en ois siis ehtiny. Tai oisin ehkä, mut oisin taas stressanu sitä.

Ostin liput myös äitille ja Tommille ja nyt kotona huomasin, että äitin paikka on minun ja Tommin välissä. No, siitä en jaksa stressata, koska aion mennä joka tapauksessa istumaan sille penkille, joka on kaikista keskimpänä niistä kolmesta paikasta, tapelkoot Tommi ja äiti siitä keskipaikasta.

Eilen hajotin minun vanhan takin. (Tai huomasin sen hajonneen.) Ja se oli siis kyllä varmaan viisi vuotta vanha, mutta tavallaan se siistimpi takki, joten tänään päätin mennä ostaa sen villakangastakin, joka on ollu ostoslistalla ehkä sen neljä vuotta. Yritin etsiä sitä jo lauantaina, mutta koska tää kaupunki ei ihan oo se shoppalun mekka, niin sitä ei löytyny niistä liikkeistä, jotka sillon vielä oli auki. Piti ostaa neljän vuoden suunnittelun perusteella tyköistuva takki. Ostin sitten teltan. Tai no, sanotaanko ei-niin-tyköistuva. Mutta villakangastakki se joka tapauksessa ja on tosi ihana. Sen huppu on jotain aivan uskomatonta. Huomenna en enää aatellu stressata mistään, vaan käyn hoitaa työt alta pois ja viikonloppuna nukun. xTai mitä vaan, mikä ei stressaa ja väsytä. Nää kasin aamut nyt ei oo ihan ollu minua varten...