Unelmieni miehet

Minulla oli tosiaan melko ankeat juhlasuunnitelmat tälle illalle, joten ennakoin ja juhlin vähän jo viikonloppuna. (Siis olin aivan ok asian kanssa!) Sitten juttelinkin kaverin kanssa ja todettiin, että jos mentäisiin Kajaaniin. Minä ajelisin pikkusiskon luo ja kaveri nyt oli jo joka tapauksessa menossa sinne töihin, niin pääsisi minun kyydillä junan sijaan. (Joka on muuten pari kymppiä kalliimpi vaihtoehto kuin ajella autolla, laskettuna siis niin, että kuljet yksin. Nyt jos jaetaan bensat ja kaveri säästää n. 50 euroa kahden tunnin matkasta. Melko kallis hinta siitä ekologisuudesta, harmi.)

Koska olin ollu lauantaina juhlimassa pitemmän kaavan mukaan, niin eilen käytiin sitten ihan vaan hengailemassa. Lähinnä siksi, että kaverin kaverilla oli keikka Apollossa. Ei ihan mitään minun lempparimusiikkia tuo tanssimusiikki ole, ainakaan selvässä mielentilassa, mutta jotenkin tämän nykyisen elämänrytmini ansiosta seisoin narikkajonossa vielä puoli neljän aikaan.

Onneksi käytiin välillä Glorian puolella istuskelemassa. Siellä tapasin aivan ihanan mieskaksikon. Toinen kysyi  minulta jotain ja kun aloin vastata, niin tyyppi alkoi puuhata jotain aivan muuta kuin kuunnella. Sitten tämän kaveri kaatoi tuoppinsa meijän pöytään ja pyydettäessä, että hän hakisi paperia, tyyppi vain totesi, ettei todellakaan meinaa hakea. Muutenkin v***uili koko ajan meille ja tuijotti minua ilkeästi. Huoh. No, vaihettiin lokaatioamme sitten melko reippaasti baaritiskin puolelle, niin eiköhän toinen näistä "herramiehistä" tullut hetken päästä sinnekin. Tiskillä olisi ollut reippaasi tilaa, mutta kaverin mielestä oli sitten oikein alkaa töniä minua päin kaveriani. Siis what. Mies oli minua ainakin päätä pidempi ja melko jykevä. Ja itsehän olen tämmöinen reilut 160-senttinen pätkä, joten heilahdin melko kevyesti päin kaveriani. Ja siis olin juonut koko illan aikana vaan kaksi drinkkiä, joten minkään humalan piikkiin ei tuota heilahtelua voinut laittaa.

Ensin ajattelin (ollessani tuohon mieheen selin) tönäisyn olleen vahinko, mutta kun hetken päästä mies ölisi selkeästi minulle jotain (ketää muita ei ollut lähimaillakaan) ja käännyin kysymään suht ystävälliseen sävyyn, että anteeksi en kuullut, niin sain naamalleni ties mitä solvauksia ja muistutuksen siitä, etteivät kaikki asiat kuulu minulle. En onneksi saanut enempää selvää, mutta ilmeisesti kuvittelin olevani ties mikä prinsessa. Ja tämän jälkeen alkoikin sitten kunnon töniminen. Lopulta mies sai tilauksensa ja hävisi. Hetkeksi. Kunnes oltiin taas pöydässä ja tämä mies alkoi vouhkata viereisen pöydän seurueelle, ilmeisesti liittyen erään seurueen jäsenen seksuaaliseen suuntautumiseen. Seurue pyysi tätä miestä luonnollisesti poistumaan, mutta sen sijaan tää herra alkoi käydä käydä ylikierroksilla ja näytti siltä, että käy kohta kaikkien kimppuun. Siinä riehuessaan heitti sitten kaljatkin minun päälle. Nice.

No, portsari onneksi sai tilanteen rauhoitettua, mutta meni vähän fiilikset tuon kyseisen parivaljakon vuoksi. Ilmeisesti joillekin on vaikea kestää "ei kiitosta". Toivottavasti tämä ilta menee vähän mukavemmissa merkeissä, Kajaani, here I come! Long time no see!

Vuosi 2012

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Oonpa tainnut saadakin. Lisäksi on tullu valtava kasa uusia kavereita.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Oon varmaan tehnyt montakin sellaista asiaa, mutta en kai mitään ns. isoja juttuja. Mutta sellaisia, mistä oon jo pitemmän aikaa "haaveillu", niin kävin Lontoossa. Ja edellisessä postauksessahan puhuin jotain odotettavissa olevasta uudesta kokemuksesta, niin kävin eilen katsomassa SM-liigaa, ja nimenomaan Kärppien pelin. Haha, oli nyt tässä päällimmäisenä mielessä...

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Alkuvuodesta vielä seurustelin joo.

Yksi pitkäaikaisimmista haaveistani toteutui. Aloin opetella kitaransoittoa kerrankin niin aktiivisesti, että ehdin oppia muitakin sointuja kuin A7 ja D. Ja sain oman kitaran! (Ja ääh, kuinka haluan taas lyhyet etuhiukset, kun katson näitä alkuvuoden kuvia...)

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Se Lontoon reissu perheen kanssa on ehottomasti yksi. Ja sitten yksi lämmin kesäyö, kun pidettiin sadetta pitsalaatikon alla. Ja kun Batmanin lääkäri totesi, että voijaan kokeilla jättää lääkitys pois ja Batmanin keho kesti sen.

Ja sitten jos oon vähän tylsä, niin tietysti se, kun kuulin että sain vakkarityöpaikan kaiken sen stressaamisen jälkeen. Ja kun kuulin, että sain vielä ylennyksenkin vielä vuoden päätteeksi.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

En. Oon huono riitelijä, kun tulee heti huono omatunto ja muutenkin pyrin välttämään konflikteja viimeseen saakka.

Kävin Helsingissä moikkaamassa Saraa ja Riikkaa. Pieni piristysreissu alkutalveen, jolloin olin tosi maassa johtuen kaikista vastoinkäymisistä.

Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Juu, varmaankin melko paljon. Tämän vuoden aikana on tapahtunu niin valtavan isoja asioita, että ois hullua väittää, ettei ne ois muuttanu minua mitenkään.

Oletko lihonnut?

Enpä usko. En kyllä harrasta painon tarkkailua, mutta sen mitä kerran vuojessa oon käyny vaa'alla näiden "aikuisvuosien" aikana, nii aina se on näyttäny samaa. 

Aloin harrastaa avantouintia. En ois koskaan kuvitellu ihastuvani tuohon lajiin, mutta niin vain kävi!

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?

Haha, oon varmaan tosi tylsä, kun en oo saanu koskaan porttikieltoa mihinkään.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Käyn elokuvissa muutenkin niin harvoin, että eipä oo tullu yksin lähettyä.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

Enpä oo.

Kävin ekaa kertaa Lontoossa. Kaupungissa, joka on ollu must see -listalla pitkään.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS: 

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

En voi nimetä ketään yhtä henkilöä. Niinkun jo aiemmin taisin todeta, niin oon tutustunu tosi moneen uuteen ihmiseen tänä vuonna. 

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei kukaan läheinen, mutta monet entiset luokkakaverit saivat kyllä lapsia, mikä on ihan hirveetä! Tai siis tosi ihana asiahan se on, mutta hirveetä siksi, että oma elämä on tuossa suhteessa aivan vaiheessa...

Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei onneksi tainnut.

Valokuvasin paljon mm. luontoa. Yksi kesän hienoimmista kuvausreissuista oli ehdottomasti reissu Hepokönkäälle.

Missä maissa kävit?

Englannissa, en tainnut tänä vuonna ehtiä sen kummemmin mihinkään, vaikka olihan meillä kova suunnitelma pyörähtää Haaparannassa hakee nuusk... Ei vaan oikeesti siis käyvä Ikeassa.

Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?

Haluaisin saaha tietyt asiat tässä elämässä tasapainoon. Viime vuojen stressasin ensin töitten vuoksi ja kun työasiat oli ok, niin vaivasin päätäni ihmissuhdeasioilla. Lisäksi hain viime vuonna yliopistoon, mutta pääsykokeessa jäi sitten pari pistettä uupumaan. Tänä vuonna haluaisin olla sen muutaman pisteen parempi, mikäli nyt vielä oon sitä mieltä, että se ois miun juttu... Mutta katselee nyt tätä työtilannetta.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?

No en kyllä osaa sanoa yhtään! Ehkä äitin synttärit, kun se nyt on semmonen, jonka muistaa ja sen aikaan tapahtu se Lontoo.

Vuonna 2012 innostuin hameista ja mekoista ja opettelin käyttämään niitä. Tässä asussa en muistaakseni käyny missään julkisella paikalla, mutta tämä oli silti yksi lemppareistani omasta vaatekaapista!

Kärsitkö vammoista?

Jatkuvasti. Mutta en mistään lääkäriä vaatineista, onneksi.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Ehkä tämä tietokone, koska kitaraa ei varmaan lasketa, koska äiti makso sen ikään kuin valmistujaislahjana. 

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Ahm.. Äitin varmaan, kun se kesti minua alkuvuojen, kun jouduin asuu jonkin aikaa kotonakotona ja olin vielä töissä äitin työpaikalla.

Tein kesällä hurjana töitä, mutta ehin onneksi välillä lepäilläkin ja nauttia elämästä. Lisäksi meille kotiin muutti Junnu pikkuinen. Vuoden suloisuus!

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Hah, kuinka reilua ois alakaa luettelee nimiä tässä? Kyllähän näitä oli, mutta ei siitä sen enempää.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ruokaan, vuokraan, sisustukseen...

Vuoden 2012 ihmiset?

Tässä on jo ruodittu kaikki läheiset, joten ehkä tähän ois coolia vastata joku kansallisesti tai maailmanlaajuisesti merkittävä henkilö. Mutta oikeestaan en keksi ketään, kuka ois tehny erityisesti tänä vuonna jotain sellaista, että se olisi jäänyt mieleen.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Tavallaan ja tavallaan, työhommat stressasi vuosi sitten. Nyt on töitä, mutta muuten oonkin sitten monta kertaa enemmän hukassa nyt kuin silloin. Olin kyllä varmasti onnellisempi tuolloin, jos nyt katsotaan mielialaa yleisesti.

Sain töitä ja asunnon Oulusta ja muutin pois Kainuusta. Paikasta, joka oli olu ollu minun koti edelliset 23 vuotta. 

Lihavampi vai laihempi?

En usko, että paino on liikahtanu kauheesti mihinkään suuntaan.

Rikkaampi vai köyhempi?

Haha, tässä varmaan tarkotetaan rahaa ja omaisuutta... Oon nyt totta kai rikkaampi, kun viime vuonna olin just valmistunu opiskelija ja nyt oon ollu kuitenkin lähes koko vuojen työelämässä.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Ei tule kyllä mieleen. Ehkä olisi voinu liikkua tai alkaa harrastaa jotain, tai toteuttaa itseäni enemmän tuolla valokuvauksen puolella. Mutta ei nämä oo semmosia asioita, joita ees mitenkään harmittelisin.

...entä vähemmän?

Toivoisin, että minun ei olisi tarvinnut murehtia niin monesta asiasta tämän vuojen aikana. Jos stressi ja murheet lyhentää ikää, niin tämä vuosi on kyllä vieny muutaman vuojen sieltä loppupuolelta. Oon menny niin vuoristorataa, että ensi vuojelle riittäis joku possujunakyyti.

Hankin kaukolaukaisimen kameraan ja muiden mallien puutteessa kulutin aikaa kuvaamalla itseäni.

Miten aiot viettää uuden vuoden?

Jos ihan vaan omassa seurassani, katsoisin vaikka leffan ja söisin jotain hyvää. Menisin sitten ajoissa nukkumaan. Ei mitään ihmeellistä siis. Juhlin vähän jo eilen, koska kaverit on töissä vuojenvaihteessa. Tai sitten jossain mökkeilemässä, mutta minulla ei nyt ollu mitään semmosta porukkaa, johon ois voinu hypätä mukaan. Ja Kainuuseenkaan en jaksa lähteä ajelee, kun just siellä kävin. Ihan hyvä näinkin.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?

Hmm. En usko, että voisin yhtä hetkeä muuttamalla vaikuttaa tämän hetkiseen elämääni niin paljon, että se muutos kannattas tehä. Ja toisaalta, miksi lähteä ees muuttamaan niitä mitättömämpiä juttuja. Kai sille, että asiat tapahtuu, on syynsä.

 Rakastuitko vuonna 2012?

En rakastunut.

Koin yhden elämäni upeimmista päivistä, noin niin kuin visuaalisessa mielessä. Tein yötyötä ja missasin kaiken auringonvalon, paitsi tänä yhtenä pakkasaamuna, kun olin käymässä Kainuussa. Otin muutaman parhaista valokuvistani ikinä tuona päivänä.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

Kun muistais vielä alkuvuojen... Mut viimesimmäksi nyt Roba. Ja nii, tietenkin Maajussille morsian! Haha..

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En usko, että oisin ylipäätään vihannu ketään koskaan silleen oikeesti, pitemmän kaavan mukaan. Ehkä hetkellisesti oon saattanu tuntea vihaa, mutta tuskin vihannu. Joten en. 

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin säälittävän vähän, etenkin siihen nähen, että minun piti alottaa lukemisharrastus kun muutin Ouluun. No, yksi, joka ainakin jäi mieleen, niin Katja Ketun Kätilö. Tykkäsin Ketun omaperäisestä kirjotustyylistä ja lisäksi se, että kirjan aihe liittyy Suomen historiaan, ja vieläpä sotahistoriaan, niin varmasti vaikutti myös.

Vietin erilaisen joulun töitten merkeissä. Aattoaamun ehdin olla kotona Kainuussa äidin joulupöydän äärellä, mutta yöksi ajelin jo Ouluun ja oikeastaan minun jouluni päättyikin siihen. Jouluun päättyi myös minun urani yöntyöntekijänä. Tammikuussa alkaakin sitten ihan uudet haasteet.

...entä musiikillinen löytö?

Hmm. En tiijä löysinkö mitään erityistä. Tykkäsin valtavasti Vain elämää -sarjan biisien uudelleenversioinneista ja monet ikään kuin heräs henkiin minulle. Ja joku Jari Sillanpää, jota en ois voinu ikinä kuvitella kuuntelevani, niin alkoikin kuulostaa mainiolta, kun se esitti muitten biisejä. Tai Katri Helena. Tai Cheek, josta en ennen välittäny yhtään, nii veti jonku puhelinlangat laulaa niin makeesti, että ei järkee!

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

No en ees muista. Yleensä en tee mitään erikoista, käydään syömässä perheen kanssa tai juuaan lasit viiniä tms. jos satun olemaan kotona. Näky olevan tiistai, joten olin ihan vaan töissä varmaankin. (Jep, tarkistin, käytiin makkaranpaistoretkellä töissä. Tosin käytiin näköjään myös Kajaanissa ravintolassa perheen kanssa!)

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

En oo kyllä ihan varma, että oonko ylipäätään pysyny järjissäni ollenkaan... Mutta jos nyt jotain pitää sanoa, niin varmaan se, että minulla on työt. Oon nyt tosi tylsä, mutta se on tänä vuonna ollu se juttu, mihin oon voinu tarrautua ja mikä on saanu ne ikävät asiat hetkeksi unohtumaan. Vaikkakin välillä töiden puute on meinannu viedä ne viimesetkin järjen rippeet.

Painia oven kanssa

Kukkaan muu ei oo kyllä yhtä sählä kun minä. Juoksin toissayönä töissä oveen pahki ja sen seurauksena puolet habasta oli mustana ja aivan kosketusarkana. Huokailin jo facebookissa, että onneks on tämmönen talvikausi, ettei tuu pahemmin t-paitoja ja toppeja käytettyä. Ois nimittäin oikeesti tosi hauskaa selittää kaikille, että no siis oikeestikki kävelin päin ovea...

Pahin tummuus on jo hävinny, parhaimman näkönen mustelma se oli tänä aamuna. (Ja sitä paitsi näköjään rajailin alaosan koko komeudesta pois...) Nyt se on jo alkanu vihertää ja ei näy kuvassakaan niin upeena mitä on luonnossa. Mut tuhokipee se on edelleen! 

Viime yö olikin sitten tältä erää minun viimeinen, vuojen vaihteen kun siirryn tekemään päivää vähän muissa tehtävissä. Ihan hyvä vaan, alkoi nimittäin olla sen verran väsynyttä tuossa viimeisessä yössä, että onnistuin sohimaan itelleni kolme haavaa. Enkä ees tiijä mistä ne tuli. En oo mielestäni aina ollu tämmönen koheltaja, mutta toisaalta en oo ennen yötöitä nukkunutkaan joka yö kellon ympäri tai vaihtoehtoisesti kolmia päiväunia.

Toisaalta en oo ikinä koskaan ennen ostanu energiajuomaa, mut viimesien yövuorojen kunniaksi ajattelin testata. Kyllähän se piristi toki kevyesti, (En uskaltanu ees juua koko pulloo kerralla näin noviisina.) mutta mitään pärinöitä se ei aiheuttanu. Mikä pettymys. Ehkä ens kerralla kokeilen ostaa ESsiä, ehkä se pärisisi paremmin..?

Loput tuosta energiajuomasta joinkin sitte tänään vapaapäivän kunniaksi. Yritän nyt kääntää rytmiä niin, että herään jo aamupäivästä, joten en menny sitte nukkumaan ollenkaan, mitä nyt yhet tunnin päikkärit vetäsin tuossa ensiavuksi. Eli käytännössä oon nyt valvonu yli vuorokauden. 

Minulla oli aikomuksena siivota ja etenkin tiskata täällä tänään, mutta no, arvatenkin tuo sohva on jumittanu minut melko tiukkaan kiinni. Ainoo mitä tein, niin treenasin nopsaa ja venyttelin vähän, koska oon ollu viime aikoina niin laiska tuon asian suhteen. Meinaa nimittäin taas selkä vähän vihotella treenittömän kauden jälkeen. Ei kiva. 

Huomenna meinaan olla kuitenkin aktiivisempi ja raahautua ihmisten ilmoille. Tajusin just, että tartten uuden kalenterin ja lisäksi voi olla, että oon huomenna yhtä uutta kokemusta rikkaampi! Tämä suunnitelma on tosin vielä vähän auki, katotaan vireystiloja jne. Mutta ainakin lupaan poistua tästä kämpästä!

Hiukan joulua

Kerroinkin jo aiemmin, että minun joulu on tänä vuonna hieman tynkä. Vietin aattoaamun kotona Kainuussa. Ehdin olla mukana kuusen koristelussa, syödä jouluruuan ja avata pari pakettia. Sitten ajelinkin jo Ouluun ja töihin. Olin kuitenkin ollu tosi kilttinä, pakettien määrästä päätellen. Sain nimittäin vielä mukaanikin säkillisen lahjoja. Availin niitä sitten illan ja vietin omaa joulua. Tosin jouluvalojakaan en jaksanut laittaa päälle... Muuten aika onkin kulunut nukkuessa, tänäänkin heräsin vasta tuossa hetki sitten. Ajastelin jo kelloa, että olisin nukkunut vielä jonku tunnin lisää, mutta onneks äiti soitti ja totesin, että ehkä tästä olisi jo aika nousta.

Nappailin joululta ihan vaan muutaman kuvan, sen mitä siinä aattoaamuna ehdin. Ja äsken kuvailin nuita lahjakasoja. Olkoon tämä minun se "virallinen joulupostaus", mikä joka blogissa kuuluu olla. Huomenna maailma palaa taas arkeen, minä teen vielä vähän töitä ja vetäydyn sitten viikonlopuksi ja vuodenvaihteeksi vapaalle. En oo vielä tietoinen tulevasta ohjelmasta, tällä hetkellä vaikuttais vahvasti siltä, että ostan vaan paketin nakkeja ja perunasalaattia ja syön niitä. Ehkä ostan myös viinipullon ja pussin sipsejä. Saa nähdä.

Junnun eka joulu. Kuusi kiinnosti kauheesti, paketeista pikkunen ei niinkään vielä ymmärtänyt, vaikka nuo isommat pojat niitten perässä vaahtosivatkin...

Tänä vuonna jätin kuusenkoristelun Helille. Kompensoin sitä, että joskus pienempänä olin kauhee isosisko ja koristenatsi, enkä antanu Helin ripustaa yhtäkään koristetta kuuseen. Tai jos annoin, niin vaan tarkkaan valitun koristeen ja tarkkaan valittuun paikkaan. Ja saatoin korjailla koristelua myös jälkeen päin...

Sain lahjaksi oikeestaan kaiken, mitä olin toinut. Eli sähköhammasharjan ja astioita. Ja lisäksi jo perinteeksi muodostuneen lahjan, The Body Shopin body buttereita. Tällä kertaa Heliltä ja ihan useemman kappaleen! Ihan huippuja näin talvisaikaan tuon jämäkän koostumuksensa ansiosta. Kuivat kädet kiittää! Ja isältä sain työkalupakin sisältöineen. Hiukan uskottavampaa, kuin minun nykyinen "työkalupakki", eli tuommoinen kukkakuvioitu vasara, jonka saa purettua ruuvimeisseliksi...

Lisäksi sain kalligrafia-oppaan ja kyniä. En olekaan aikoihin saanut kuvisjuttuja, ennen sain jotain joka vuosi. Valokuvaus on vähän vienyt tilaa tuolta harrastukselta. Mutta ehkä nyt saan taas uutta innostusta tuohonkin puoleen. Sitten tietty sain suklaata sen verran, että en oo vieläkään saanu syötyä suklaajoulukalenterini neljää viimeistä luukkua. (Olin ne päivät siellä Kainuussa ja kalenteri Oulussa ja takaisin tullessani oon ollu vähän täynnä tuota makeeta..) Ja vielä vaikka mitä muuta, mutta oon jo levitelly kaiken ympäri kämppää, joten jääköön osa lahjoista salaisuudeksi!

Joulupukin pikkuapuri

Käytiin tänään naapurissa kylässä ja Batman oli sillä aikaa vetässy hedelmäkakun naamaansa. Rangaistukseksi puin sitten Batmanille tonttuvaatteet ja otin parit joulukuvat. Lähinnä Facebookiin ladattavaksi, koska olin tänä vuonna laiska enkä lähettänyt yhtään oikeaa joulupostikorttia. (Fb:n versio oli hieman ankeampi ja laitoin sitten kuvaan otteen kappaleesta Hei tonttu-ukot hyppikää. "Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.")

Täällä blogissa mennään kuitenkin vähän positiivisemmalla kuvalla, vaikka ei tämäkään mikään riemunjulistuskuva olekaan. Siitä viis, ihanaa joulunaikaa! 

- 29.9

Kotonakotonakotona! Nukuin eilen töitten jälkeen tunnin unet ja lähin ajelee kotia kohti Kainuuseen. Harrastin pientä maakuntamatkailua ja sain reippaan kahen tunnin matkaan menemään melkein kolme ja puoli tuntia, kun jäin ihailemaan maisemia. (Ja poroja.) Ajelin nimittäin pikkuteitä vaaramaisemien läpi, sillä minulla oli pieni lähetys toimitettavana Emmille.

Asiani toimitettuani ajelin sitten kaikessa rauhassa hämärtyvässä päivässä yhtä suoraa edelleenkin niitä korpikuusia ihaillen, kun yhtäkkiä aiton edestä juosta vilahti jokin iso eläin. Karhun mahdollisuuden suljin pois heti, koska kyseisten kavereiden pitäis minun biologian tietämyksen mukaan olla päiväunilla. (Jälkihuomautus itselleni: Ehkä kuitenkin talviunilla...) Eikä karhuilla oo pitkää häntää, kuten ei myöskään ilveksellä, joten nuo molemmat oli sitten pois laskuista. Ensin ajattelin kettua, mutta oon nähny isoja kettuja ja tuo oli kyllä niitäkin paljon isompi. Niinpä päätin, että se oli susi. Selkeä merkki siitä, että kohta ollaan kotona. Pysähdyin katsomaan jälkiä ja totesin, että kettu tuskin saa aikaan sellaista loikkaa ylämäkeen.

No, ilmeisesti paikalla on käynyt joku niitä jälkiä jo tarkistamassa, joten jospa sieltä tulee jotain varmistusta asiaan jossain vaiheessa.

Kotona sitten oon luonnollisesti syöny ja nukkunu. Minulla oli kova aikomus valvoa koko päivä, mutta jossain vaiheessa iltaa vaan heräsin sohvalta, joten ilmeisesti oon nukkunukki. Katsoin sitten hetken televisiota ja menin sänkyyn. Ja nukuin aamuun saakka! Pelkäsin illalla, että herään taas neljältä yöllä pirteenä, mutta heräsin vasta aamulla siihen, että joku elukka haukku alakerrassa ja viimestään siinä vaiheessa, kun se joku elukka hyppäs minun naamalle. Meijän Junnulla on tässä talossa ihan omat säännöt. Lellipentu.

Olin niin mieleissäni, kuin näin auringonnousun. Pitkästä aikaa. Uhmasin sitten pakkasta ja lähdin pihalle kameran kanssa. -29.9 pakkasta. Eka paleltui varpaat. Se oli vielä ok, mutta siinä vaiheessa, kun tuntu, että naama tipahtaa maahan yhtenä kappaleena, niin luovutin ja lähin sisälle. Sain kuitenkin muutaman kuvan napattua, tokikin tarkennuksen oli pääasiassa päin honkia. En tiijä, johtuko se minun vai kameran jäätymisestä, mutta pistin joka tapauksessa pakkasen piikkiin.

Toivon, että illalla olisi selkeä taivas ja ehkä vähän revontulia. Tekisin mielelläni nopean kuvausreissun testaillakseni tuon kaukolaukaisimen pakkasenkestävyyttä.

Nyt lähen etsimään jotain syötävää ja lämmitän itelleni jotain kuumaa juomaa. Meillä on nyt päiväkahvin aika, mutta minusta tuntuu, että oon juonu viime aikoina liikaa kahvia siihen nähen, että minun maha ei kestä sitä. Eilisen illan aloin olla jo melko kipeä tämän mahani kanssa ja tänään en haluis olla.

Toivotaan, että viikonloppu inspiroi minua tuon kamerahomman kanssa. Jouluksihan palaan Ouluun töitten ääreen, mutta sitten minulla on taas vapaata ja tammikuussa tosiaan siirryn päivähommiin, joten ehkä jaksamisen tasokin on aivan uutta luokkaa.

Tuparimekko

Oon korunostolakon lisäksi nyt myös mekonostolakossa. Koruja saan ostaa vasta kun alan käyttää entisiä. Mekkojen kanssa sama homma. Sorruin nimittäin tässä muutama päivä sitten ostamaan mekon, taas. Perustelin kyllä tarpeeni ihan hyvin. Minulla oli alekuponki, joka oli menossa vanhaksi. Lisäksi tiedossa oli kaverin tuparit. Tämä perustelun kohdalla unohdin, että minullahan on jo mekko niihin pippaloihin.

No, vaihdoin pukeutumissuunnitelmaa lennosta. Meinasin tosin luovuttaa koko bileiden suhteen, sillä pakkasmittari näytti koko ajan kylmempää ja kylmempää, eikä kauheesti napannu ajatus kylmästä ja tuulisesta Oulusta sukkahousut jalassa. Mutta koska olin ostanu sen uuden mekonkin, niin vedin jalkaan kahet sukkahousut. Itse asiassa minulle tuli sitten matkalla jopa kuuma.

Kiva, rakensin makkarin nurkkaan pienen kotistudion. Ihan viimesen päälle. Tosin tilaa on edelleenkin vähän ahtaasti tuon 50 millisen kanssa. Seuraava askel on, että nakkaan kameran rappukäytävään, niin saan muutaman lisämetrin tuohon välille. Tai sitten meen vaan kauppaan ja ostan lopultakin sen laajakulmaobjektiivin, niin ei tartte joka välissä asiasta valittaa. Oon joulun töissä, niin jospa sais jonkun ylimääräisen euron siitä hyvästä.

Tällä hetkellä aivot lyö melko rankasti tyhjää. Oon nukkunu ja toipunu nuista tupareista. Oon tullu selkeesti vanhaksi, kun tarviin kokonaisen päivän selviytymiseen. Tai sitten tää on jotain treenin puutetta, ei tosiaan oo tullu näitä bileitä harrastettua viime aikoina. Omat tuparitkin on vielä juhlimatta.

Kävin just hakemassa kaupasta sipsiä ja valkosipulidippiä ja seuraavaksi meinaan jämähtää tuohon sohvalle tuijottamaan telkkaria. Siinä ois loppuillaksi tekemistä. Just sopivaa tämmöselle päivälle.

Kuva kuvasta

Nyt on palattu takas arkeen ja kaupungin hälinään. Tai no, arki ja arki. Kävin yhen päivän töissä koulutuksessa ja seuraava työvuoro onkin vasta maanantaina. Ihan hyvä näin, minun unirytmit on aivan sekaisin, vaikka kuinka oon yrittäny korjailla niitä tässä viikon vapaan aikana ja melkein jo onnistuin. Mutta viime yönä nukuin taas enemmän päikkärit kuin yöunet. Neljä tuntia, jonka jälkeen pari valveillaolotuntia ja sitten taas tunniksi nukkumaan. Jospa ensi yönä sais nukuttua sitten oikein kunnon yöunet kellon ympäri...

Tänään myös varmistui, että tammikuussa siirryn uusiin hommiin tuolla työpaikalla ja jatkuvat yötyöt saa tältä erää jäähä. Ja toivottavasti ei niitä tarvi enää tehäkkään, olihan tuo kokemus, mutta en välttämättä jää kaipaamaan yhtään.

Mutta sitten muita kuin työjuttuja, koska oon vapaalla! Oon tänä vuonna harvinaisen ajoissa joululahjojen kanssa. (Normaalisti oon siellä viimesien joukossa jouluruuhkassa hikoilemassa ja kiroilemassa saamattomuuttani...) Kävin nimittäin eilen noutamassa postista parit paketit, shoppailin Ifolorin sivuilla melko tehokkaasti pää joulutarjousten sumentamana. Oon aikasemmin tilannu tuolta vaan kuvia sekä tutustunu nuihin kuvakirjoihin, ja oon joka kerta ollu tyytyväinen nopeaan toimitukseen ja myös laatuun. Nyt pistin tilaukseen jotain muutakin, mutta en tietystikään voi paljastaa näitä pukin pikkuapurin hommia vielä, ettei mene yllätykset pilalle.

Tilasin kuitenkin joululahjan myös itelleni, luonnollisesti.

Otin syksyllä kuvan Batmanista ja suunnittelin jo tuolloin, että teetän tuosta taulun tai vähintäänkin isomman kuvan. Normaalisti nämä on ikuisuusprojekteja minulle, mutta nyt sattui käymään onnellisesti ja kuva pääsi seinälle yllättävän nopeasti. En vaan hoksannut tilatessani, että tuosta reunasta jää osa tavallaan "piiloon" tuonne reunoille. Niinpä Batmanin heijastus näyttäisi leikkautuvan pikkusen, mutta ajattelin nyt niellä perfektionismini ja olla huomioimatta koko asiaa. Ihan hyvin menny tähän saakka.

Olin ajatellu leipoa tänään joulutorttuja, mutta en ehkä jaksakaan. Taidan vaan keitellä glögiä ja mennä ajoissa nukkumaan. Minun ois pitäny tänään pestä myös pyykkiä ja vähän siivoilla. No, järjestelin paikkoja vähän, ihan vaan keräämällä kämpästä kaikki roskat roskikseen ja lehet lehenkeräykseen. Minulla on nimittäin vähän tapana jättää tavaroita lojumaan ja tuo sohva on ollu viime aikoina kuorrutettu vaatteilla, cd-levyillä, lehdillä ja kuplamuovilla. Tykkäisin kuitenkin pitää sen siistinä, koska oon ostanu ihania sohvatyynyjä ja niitten olemassa olosta menee hohto, jos ne on sen kuplamuovin peitossa.

Huomenna alotan päivän lenkillä kaverin kanssa ja sitten käyn ostamassa jääkaappiin jotain syötävää ja sitten pistän tätä asuntoa joulukuntoon. Harkitsen vielä vakavasti, että hankkisin tänne joulukuusen, koska en tuu muuten kovinkaan kauheesti joulua viettämään. Ja koska vastustan muovikuusia, koska ne ei oo yhtään oikeen näkösiä, niin pakko pistää sitten kerralla överiksi, jos sellasen joutuu laittaa. Ajattelin ostaa valkoisen. Jos nyt ylipäätään saan aikaseksi ostettua ollenkaan.

Olin toivottelemassa hyvää viikonloppua, kunnes totesin itselleni, että nythän on vasta tiistai. Onneksi mietin vielä uudemman kerran ja nythän onkin ilmeisesti jo torstai-ilta? Eli hyvät viikonloput voi jo aivan huoletta toivotella! Olkaa kiltisti!!

Koirankuonoja

On aivan mahtavaa herätä ajoissa ja nähdä ees tuo vähäinen valo, mitä tällä vuodenajalla on tarjottavanaan. No, melko harmaatahan tuolla on kirkkaimpaankin aikaan. Huomaan sen, kun yritän kuvata juoksevaa koiraa, mutta kameran herkkyys alkaa ottaa vastaan, kun yritän saada liikkeen pysäytettyä. Kuvasaldo on siis näiltä päiviltä tosi heikkoa, mutta se ei juurikaan haittaa, koska oon ihan mielelläni maannu sohvalla ihan hyvällä omalla tunnolla.

Oon kuitenkin ottanu muutaman kuvan näiden päivien aikana ja lätkin ne tähän samaan postaukseen. Näillähän ei oo mitään sen kummempaa sisältöä, alunperin kuvailin Junnua meijän koirasivustoa varten ja samalla sitten Batmania. Joten jos koirat ei nappaa, niin kannattanee vaihtaa kanavaa.

Meijän Junnu täytti just puoli vuotta ja kaveri osaa itse aukoa ulko-ovet. Tosi hyvä yhdistelmä siihen nähden, että kaverilta puuttuu kokonaan korvista se kuulo-ominaisuus... Tänäänkin piti huijata se pihalla syliin, että sain tyypin sisälle.

Oltiin nimittäin lumitöissä. Batman rakastaa lentävää lunta niin paljon, että tänäänkin se oksensi kaiken sen hyppimisen päätteeksi. Siinä vaiheessa totesin, että oisko aika lopettaa nämä leikit tältä erää. Batman ois ollu kyllä toista mieltä ja se mökötti vähän, kun lopetin sen lumen heittelyn. En kyllä ihmettele sitä oksentamista, kun kaveri vetää volttia toisensa perään ja käy välillä juoksemassa ympyrää Junnun perässä.

Batmankin halus olla sylikoira! Onneks ei oo tuota kokoa ja painoa sitten yhtään... Toivotaan, että huomenna paistais aurinko, niin insiroituisin ottamaan muutamat kuvat ennen kuin palaan takaisin kaupungin vilinään. Ja minun tekis kauheesti mieli lähteä viikonloppuna kuvailee tähtiä, kun on luvattu niitä tähenlentoja!

Lumihiutaletehdas

Minulla on tässä semmoset mukavat yheksän päivää vapaata, joten tulin näin alkajaisiksi kotiseudulle rentoutumaan. Tai siis niin kuvittelin, kunnes äiti iski tiskiin tämän vuoden joulukortti-idean. Että jos lähettäis kaikille niille kuudellekymmenelle sukulaisille ja tuttavalle lumihiutaleen. 

Testailtiin äitin ja Helin kanssa, että kuka osaa tehä näteimmät hiutaleet. Aluksi ei onnistunu yhtään. Kellään. Äitikin nauro minun hiutaleille. Sitten luovutin ja otin internetin avuksi ja löysin kuusisakaraisen hiutaleen taitteluohjeen. Kymmenien testihiutaleitten jälkeen minä päädyin sitten hiutalevastaavaksi ja näin ollen leikkaamaan mulperipaperista noin kuusikymmentä, halkaisijaltaan viisisenttistä pikkuhiutaletta.

En ehkä leikkaa hetkeen yhtäkään lumihiutaletta.

Joulu, oon täällä!

Vaikka oon sallinu itseni lipitellä glögiä jo marraskuun puolesta välistä saakka ja aurajuustopipareitakin oon syöny salaa jo muutaman, niin joulutorttujen teon suhteen oon ollu ehdoton. Vasta joulukuun eka päivänä! Tosin tää hommahan sitten vähän kosahti, kun hoksasin sen ekan päivän jotenki viiveellä ja en enää illalla alkanu leipomishommiin, koska koin sen liian riskialttiiksi puuhaksi noin ennen töihin lähtöä toteutettavaksi. Onneks kuitenkin toinen päivä elikkäs itse asiassa eka adventti sattuikin sitten olemaan vapaa päivä.

Minun tuo torttu on näköjään vähän säälittävän näköinen... Meillä perusnuukanan kainuulaisena äiti on opettanu kaulitsemaan sen torttutaikinalevyn pitkäksi niin, että siitä tulee vähintään kolme torttua. Mutta eipähän oli ihan niin huono omatunto, kun on vetänyt pellillisen nuita torttuja. Otin kaveriksi vielä mukin glögiä ja aj-pipareita, mutta jotenki tästä puuttui se lopullinen juttu.

Muuten oon ollu kyllä aivan superlaiska, ja tosiaan, aivan joulufiiliksetön. Vaikka minulla on joulukalenteri, pitkästä aikaa! Edes tuo lumentulo ei nyt synnyttänyt mitään "omgomgomgjouluuu" -tunteita. Yritin korjata tilannetta kävelemällä tänään yhden omakotitaloalueen poikki. Semmoisen, mikä on täynnä rintamamiestaloja ja jokaisessa ikkunassa on kynttelikkö ja portin pielessä roikkuu lyhty. Tiedättehän? Mutta ei. Nostin pari joululyhtyä kaapin perältä olohuoneen puolelle ja yritin keksiä jotain paikkaa minun joulupalloille, mutta tyydyin vain toteamaan pallojen sijainnin kaapissa ja unohtamaan ne sinne.

Normaalisti ootan kovasti, että on laillista alkaa soittaa joululauluja, mutta tänä vuonna yritän vältellä avaamasta Spotifya, ettei sieltä pomppaa silmille se jokavuotinen joulubiisilista. En oo nyt yhtään semmosella tuulella! Apua, mikä minua vaivaa?! Ehkä kokeilen käydä jossain marketissa tms., jossa joululaulut raikaa. Ehkä löydän sen jouluoloni sitä kautta. Vihaan siis tilannetta, jossa hikoilen marketissa kulkusten tahtiin tuhannen muun ihmisen kanssa, mutta se vaan on niin iso osa joulua.

Ei vaan nyt keksin! Normaalisti oon tuossa tilantessa jo marraskuun alussa, mutta tänä vuonna oon missannu koko markettijoulun. En tiijä, onko tää Oulu vaan jotenki tosi synkkä kaupunki joulun suhteen vai enkö oo vaan käyny missään isommassa kaupassa ostoksilla hetkeen... Ehkä korjaan tilanteen ja meen huomenna ottamaan osumaa tuonne lähi-Prismaan!

Tai ehkä joulu ei vaan oo tietoinen, että oon muuttanu, eikä nyt löydä tänne uuteen osoitteeseen...

Äitii, apuaa!

Aivan nopea pikapäivitys tähän ennen töihin lähtöä... Olin laittamassa tuota minun potkupukua pyykkiin ekaa kertaa. (Koska oon vasta nyt ilmojen kylmetessä alkanu käyttää sitä ihan urakalla ja sotkin sen nyt sitten kerrasta vadelmahilloon pannaria syödessäni.) Tämä voi olla jo vanha juttu muille, mutta minulle uusi: Sain päivän naurut tuosta pesuohjelapusta.

(Jee, tajusin, että huomenna on joulukuu ja minulla on joulukalenteri taas pitkästä aikaa ja tänään ostin joulutorttutaikinaa ja luumuhilloa, koska huomenna saa leipoa! Vaikka oon tänä vuonna jotenki innoton joulukoristelujen jne. suhteen..)

Yövaloa

Ostin tässä uuen lampun. Aivan sallittua näin syksyllä. (Miks koen tarvetta perustella aina kaikki nämä ostokseni niin tarkkaan?!) Oikeesti tarvitsisin kattolampun tahi parikin, ja oon metsästäny niitä. Löysinkin sitten täydellisen parin (Olohuoneessa on tyhmästi kaks paikkaa, toinen toisessa laidassa huonetta..) mutta niitten yhteishinnaksi ois tullu joku neljäsataa, nii onko se vähän liikaa..? No, ostin sitten heräteostoksena ja korvaajana pöytälampun, joka toikin hetken ajan valoa tänne olohuoneeseen, kunnes halusin siirtää sen välttämättä yöpöydälle.

Tuo on vähän niiku toinen niistä olohuoneeseen etsimistäni lampuista pienoiskoossa. Eikä se kustantanutkaan kovin paljoa siihen nähden, että sain tänne vähän lisää sitä tarvitsemaani valoa. Jouduin ostaa jonkin aikaa sitten myös tuommosen kunnon herätyskellon, kun unet alko venyä ja luotto tuohon Samsungiin on välillä vähän heikkoa. Aivan kätevä tuo sen ajoittain ilmaantuva itsestäänsammutustoiminto akun säästämisen kannalta, mutta heräämisen kannalta ei ihan yhtä kätevä. Ja sillä mattoreissulla ostin taas heräteostoksena parit koristetyynyt tosiaan ja nyt en meinaa mahtua ite tuonne sohvalle. Pitänee alakaa kasaamaan osaa jo tuonne sängylle.

Sitten makkarissa on kans tuo ihana peili! (Ja näköjään onnistuin vielä paljastamaan tuon purkamattoman muuttolaatikonkin epähuomiossa... Eihän tässä ollakaan asuttu kuin pari kuukautta. Mutta minulla on hyvä selitys! Nimittäin kirjahyllyn puute!) Muutapa tuolla makkarissa ei sitten kuvaamisen arvoista ookkaan. Olohuoneen karvalankamatto lentää sinne siinä vaiheessa, kun saan sen uuden maton sinne olohuoneeseen. Samalla makkarin ikivanha matto menee varastoon. Kyseinen matto oli meillä lapsuudenkodissa sillon kun synnyin, joten se alakaa olla melko nuhrunen, koska minäki alan olla jo niin vanha yhyy.

Toki voin kuvailla tuon makkarin kokonaisuudessaan sitten jossain vaiheessa kun saan ostettua sen laajakulmaisemman objektiivin. Nämä kuvat on siis otettu suunnilleen vastakkaista seinää vasten, joten vähän heikkoa tuo sisustuskuvaus tällä hetkellä...

Smooothie

Ääh, minulla oli eilen kasa postausideoita, mutta tänään pää on ollut ihan tyhjä. Batmanilla on nimittäin maha jostain syystä tosi sekaisin ja jouduin ravaamaan ulkona pitkin yötä. Yöunet jäi siis vähän heikoiksi, taas... Suuntasinkin heti herättyäni apteekkiin ja sieltä sitten kauppaan riisiostoksille, joten jospa tuo maha ois vähän parempana ensi yönä. Kaupassa minun alkoi tehdä kauheesti mieli avokadoa ja tein nopean googletuksen, että mitä kivaa vois laittaa smoothieen (sen avokadon lisäksi) ja ekana löysin tämän ohjeen. Mitäpä sitä suotta ohjeita vertailemaan ja ostoskoriin (tai syliin, koska menin alunperin ostaa vaan sitä riisiä Batmanille...) päätyi myös banaani ja turkkilaista jugurttia (koska päättelin sen käyvän tuohon yhtä hyvin kuin tää mainittu kreikkalainen, josta ei oo mitään aikasempaa kokemusta).

No, rehellisesti sanottuna en odottanu kyseiseltä sekoitukselta kovinkaan paljoa mutta täytyy kyllä myöntää, että tulipahan tehtyä elämäni paras smoothie! (Ennakkoluulojeni vuoksi ostin vain yhden avokadon, joten joudun ehkä huomenna pyörähtämään kaupassa vielä uudemman kerran...)

En mitannu mitään aineksia, vaikka olisi ehkä kannattanut. Tuli vähän liian jämäkkää matskua, mutta ens kerralla paremmalla tuurilla sitten. Menihän tuo alas lusikallakin.Tuo kyseinen ohje siis suomennettuna (eli myös vähän muokkailtuna versiona) on seuraavanlainen:

Avokado-banaani -smoothie

• 1 avokado

• 1 banaani

• turkkilaista jugurttia pari isoa lusikallista hunajaa niin paljon kuin yhdellä pikkulusikallisella saa yhdellä kertaa ammennettua (tässä siis kyseessä semmonen jämäkämpi hunaja...)

• reipas loraus appelsiinitäysmehua (koska en todellakaan alkanu hifistelemään ja puristelemaan mitään kolmea appelsiinia...)

Semmosta settiä. Ja on ehkä melko terveellistä verrattuna esim. noihin angry birds karkkeihin, mitkä ei ees ollu niin hyviä kuin tää. (Vaikka en välittänytkään niin siitä, että olikos tuo jugurtti nyt rasvatonta vai ei.)

P.s. Ostin eilen jäätävän suuren turkoosin maton! Tosin sen toimitusaika on noin viikon, mutta kun saan sen, niin olohuone alakaa varmasti olla mieluinen, (kattolamppuja lukuunottamatta). Täytynee jo kohta hipsiä lopultakin ostamaan se laajakulmaobiska, että saan pitkästä aikaa jotain sisustuspostausta aikaiseksi tästäkin kämpästä.

Hieno neiti

Useemman yön putki takana ja silmäpussit on sen mukaiset. Ihan oikeesti, ostin jo valokynän, mutta sekin on lähinnä vitsi näiden säkkien kanssa. Onneksi tiedossa on vastaavasti muutama yö vapaata. Käytin ekan ns. vapaapäivän (En suinkaan nukkumiseen...) kaupungilla ja näin Rezaa, pitkästä aikaa. Ajatuksena oli käydä brunssilla, mutta koska maanantai-iltapäivä ei oo suosituinta brunssiaikaa, niin päädyttiin sitten ihan omaan brunssiin. Kasvispiirakkaan ja salmiakkujuustokakkuun. Ja isoon kupilliseen kahvia! (Vaikka oikeestihan oon lopettanu kahvinjuonnin, mitä nyt kiskon sitä menenään vähintään sen kupin yössä.)

Koska ollaan niin tehokkaita shoppailijoita, niin käytiin myös kaupoilla. Suunnitelmissa on oikeestikki ollu jo pitkään ostaa minulle talvikengät, joten ihan pätevä syy. Talvikenkien jälkeen poikettii kuitenkin muutamassa muussakin putiikissa ja ostin mm. korvikset. Hauskaa sinänsä, että minullahan ei ole korvakorureikiä. Joskus pienenä niitä äitiltä kinusin ja en saanut. Siinä vaiheessa, kun minulla olisi ollut riittävästi ikää perustella tahtomani, niin ei enää kiinnostanut. Ihmiset kuitenkin luulee usein, että minulla on pienet rei'ät korvissa, kiitos kahden minimaalisen luomen. Luonnon omat feikkirei'ät.

Ostin nyt sitten vastapainoksi ihan feikkikorvakorut, eli tuommoiset nipsut. Katsotaan, tuleeko käytettyä vai onko tämäkin näitä heräteostoksia, jotka jää laatikon pohjalle makaamaan... Mutta voi vitsi, miten tunsin itseni hienoksi nuitten nappien kanssa!

Ostin samalla reissulla myös luomivärit. Olin ilmeisesti unohtanut, miten käsi tuossa luomivärihommassa olen. Oon päättäny, että luomivärileikeillä ei ole mitään yhteyttä muuhun taiteellisuuteen. Olin aina hyvä kuviksessa, mutta voi hyvänen aika, jos minun pitäs tehä joku kuuma smokey eye itselleni. Totesin tuossa kokeillessani, että näytän lähinnä (anteeksi nyt vain tämä vertaus) perheväkivallan uhrilta. Tai vaihtoehtoisesti siltä, että nyt on taas Suvi 4v. löytäny äitin meikkikaapille. Miten en vaan voi oppia?! (Ja toinen on näköjään tuo kulmien nätti piirtäminen, mitä vois treenata hiljaa itekseen...)

Nyt aattelin kokeilla jotain niinkin extremeä, että menen nukkumaan jo puolen yön aikaan. Ja nukun niin pitkään kuin vaan nukuttaa. Katsotaan saanko unta nyt vai vasta aamukuudelta, mutta viime yön ennakointi eli neljän tunnin unet vois lupailla pikaista sammumista.

Yöllinen Oulu

Minun inspiraatio tulee näköjään ryppäissä, silloin tällöin. Otin viime yönä iltalenkille (tai yölenkki kai se kahden aikaan jo on...) kameran mukaan. Batman ei oo ehkä parasta kuvausseuraa, mutta ainakin minulla on turvallinen olo sen kanssa. Se nimittäin muuttuu yöllä vähän vauhkoksi erityisesti pyöräilijöitä kohtaan ja veikkaan, että sen sarjahaukun jälkeen tuskin kukaan uskaltaa lähestyä meitä.

Sumu oli kyllä eilen tosi sankka ja lopulta se alkoi jo muistuttaa tihkusadetta, joten lähdin sitten kotiin päin. Muutaman kuvan sain kuitenkin napattua yöllisestä Oulusta. Marraskuun vesisateessa.

Hei ihan oikeesti tätä säätä nyt. Heräsin tänään ennen puolta päivää ihan mielissäni, että oon kerrankin valosan aikaan hereillä. Niin höpöhöpö. Kurkistin pimennysverhon taakse ja luulin, että kello on ihan väärässä ajassa. Miten harmaata ja synkkää oikeesti voi olla?! Tulis jo sitä lunta!