Kesän ekat hyttyset

Ette arvaa missä tänään kävin? Kymmenen pistettä sille, joka arvaa. (Riikka ja äiti ei saa arvata. Eikä itse asiassa ne, jotka seuraa minua fb:ssä... Haha.) Minulla oli tietenkin kamera mukana ja tällä kertaa myös oikeesti otin niitä kuvia, mutta jätän niiden julkaisun huomiseen.

Tuon mystisen aktiviteetin lisäksi oon leikkiny Junnun kanssa. Tällä hetkellä oon itse asiassa koiravahtina, kun isällä ja äidillä on molemmilla menoa. (Äsken löysin tuon naperon syömästä äitin ja isän makuuhuoneen nurkkaa ja sen jälkeen kadotin sen hetkeksi tänne taloon. Tosi haastavaa näiden lasten kanssa...) Batman yrittää parhaansa mukaan sietää tuota uutta tulokasta, mutta näyttää koko ajan siltä, kuin ois tehny jotain väärää. Vaikka ei siis oo. On vaan kielletty sitä murisemasta pikkuselle, vaikka ottaakin vähän päähän, että joku varastaa suurimman osan kaikesta huomiosta.

Minusta on jotenkin tosi koomista, että saan kesän ekat rusketusrajat heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä ja ekat hyttysenpuremat viimesenä. Nuo hyttysenpuremat on ihan uskomaton juttu. Normaalisti oon yliherkkä niille sillon juhannuksen alla, kärsin kutisevat pahkat ja loppukesästä ei paljo ötökät haittaa. Siinäpähän imevät sen verensä. Mutta nyt, en ees jaksa laskea noita kaikkia punaisia pahkoja minun säärissä. Ja se kutina on jotain ihan järkyttävää. Just kun oon saanu ees hitusen väriä pintaan, niin samaan aikaan minun jalat näyttää joltain vesirokkoiholta, jota kissa on käyny vähän kynsimässä. Huoh. Plus tietty kaikki mustelmat, joiden alkuperää en ees taas tiijä.

Toivoisin kovasti, että huomenna olisi niin lämmintä, että tekis mieli mennä uimaan. Tänään ei ollu ja enhän minä kyllä ollu kotonakaan. Oon nimittäin vielä huomisen päivän kotona ja sitten pitäisi taas lähteä kaupungin sykkeeseen ja töihin. Ja seuraavasta pitemmästä vapaasta ei oo taas tietoakaan, joten voi olla, että Junnukin ehtii kasvaa aivan liikaa. Höh.

Ja en suostu ajattelemaan vielä, että on jo elokuu. Kauheeta! Se nimittäin meinaa sitä, että kuukauden päästä ollaan virallisesti syksyssä. Ja minä vasta elän henkisellä tasolla sitä juhannuksen jälkeistä aikaa. Tai itse asiassa, ei edes tunnu, että oisin eläny sitä juhannustakaan tälle kesälle. Minulla oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta en oo puoliakaan ehtiny toteuttaa. Osin omien ja osin muitten kiireitten vuoksi.

Onneks tämmösen kesän jälkeen on pakko tulla pitkä ja lämmin syksy. En muuten suostu viettämään joulua ollenkaan. Hmph.

Oikeestaan, kun alan miettiä, niin tältä kesältä ei tuu mieleen yhtään semmosta kohokohtaa. Onneks tässä on vielä kuukausi aikaa metsästää sitä!!