30. elokuuta 2012

Koskaan ei tiedä mitä saa

Ihan alkuun oon pahoillani tästä hiljaisuudesta, mutta oon yksinkertaisesti ollu liikaa menossa viime aikoina. Ja ilman kameraa. Heitin muutaman päivän reissun Ouluun työhaastattelujen merkeissä ja koska halusin päästä helpolla matkatavaroitten kanssa, jätin kameran kotiin. Nyt sitten oon takaisin kotona (Tai no, mikäli tätä sellaiseksi nyt voi kutsua..), mutta oon ollu tässä sellaisessa stressitilassa, että oksat pois. En oo saanu siivottua enkä tehtyä mitään muutakaan järkevää. Tämä kämppä on kuin pommin jäljiltä. Jussi lähti ja minä tulin, mutta tavarat on vielä laatikoissaan ja vaatteet levällään lattialla. Koska oon jo henkisesti hyvästelly Kajaanin ja varautunu lähtemään täältä, en oo saanu laitettua niitä paikoilleen.

Minulla on siis huomenna viimeinen työvuoro ja sen jälkeen ei oo vielä mitään tietoa tulevaisuudesta, mutta todennäköistä on, että jos töitä haluan, niin se tulevaisuus ei oo täällä.


"Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get."

Pakko lainata Gumpin Forrestia ja todeta, että näihän se menee, vaikka välillä toivois toisin. Antaisin nyt melko paljon siitä, että näkisin tulevaisuuteni vaikkapa kolmen kuukauden päähän. Helpottais tätä stressiä. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, kuin rinnan päällä ois tonnin paino puristamassa keuhkoja kasaan.

Toisaalta, kaiken tämän ahistuksen takana oon taas mielettömän innoissani siitä, että tässä elämässä on tapahtumassa jotain uutta. En vielä tiijä, että mitä se on, mutta tämä elämä on tässä viime aikoina tuntunut sen verran yksitoikkoiselta, että kaipaan jotain vaihtelua. Jotain sisältöä. Tavallaan olisi mahtavaa aloittaa alusta. Uudessa kaupungissa, uudessa työpaikassa.


Minun ois nyt varmasti parasta mennä nukkumaan. Kiitos stressin, en oo levänny taaskaan kunnolla aikoihin. Yksi stressinhallintakurssi tänne, kiitos! Ja toinen peruskurssi aiheesta "Opettele 'Kaikki järjestyy kyllä' -mentaliteetti" kelpais myös! Ja sitten vielä kevyempänä settinä joku "Näin elät hetkessä - Vinkkejä vasta-alkajille" -kurssi vois olla kiva.

6 kommenttia:

  1. Yksi "Ahdistus ja mitä sille voi tehdä"-kurssi tänne myös! Mun tekniikka (tuijota seinää, äläkä tee mitään) ei nimittäin ainakaan toimi. Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en sitten lähe testaamaan ainakaan tuota... :D Minä pistän vinkit jakoon heti kun keksin jotain toimivampaa!

      Poista
  2. Toi kaikki järjestyy kyllä -mentaliteetin opettelu ois itse kullekin aika hyvä homma. Kun tuntuu, että ei vaan järjesty :D -anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja pääsis niin paljon helpommalla. Sais nukuttua eikä hiukset tipahtais päästä sen stressin seurauksena. :D

      Poista
  3. Hei!

    Kesälomalla ollut lukija Rollosta ilmoittautuu! :) Kesä meni T-koskella tietokonetta vältellen, joten nyt pääsin ajan kanssa Rolloon tultua lukemaan sinun blogiasi! En kerenny pitkälle selata näitä päivityksiä, kun oli pakko laittaa viestiä tähän postaukseen. Ymmärrän miltä tuntuu, kun ei tiedä mitä jatkossa! Huh. Kaikki ne vuodet kun tiivisti ollu koulussa ja keskittyny siihen, ja sitte ku se on ohi, niin sitte sitä...? Ja mitä ja missä? Mutta niin kuin on näitä sanontoja, niin kun yhden oven sulkee, niin toinen aukeaa. Eli kyllä ne asiat lopulta selviää vaikka ei aina tunnu siltä. Työjuttujen kanssa oon ajatellu, että tekee aina vaikka sitä mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta, ja aina voi vaihtaa ja pyrkiä eteenpäin työelämässäkin. Tulevaisuus.. Niin... Onneksi mieleen tulee mummon lohduttavat sanat: ''Kyllä se oma paikka löytyy, ajan kanssa''. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa mukava kuulla sinusta ja kiitos ihanasta kommentista jälleen kerran!

      Näinhän se on, koko opiskelun ajan sitä ootti tätä "normaalia" elämää, mutta nyt sitä toivoo, että vois olla edelleen se huoleton opiskelija! Mutta no, eipä tässä auta kun tsempata itseään ja tosiaan, tehdä niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Ja ennen kaikkea lopettaa tämä häseltäminen ja panikointi ja antaa itselle aikaa löytää se oma paikka. Mummot on viisaita, niitä kannattaa kyllä kuunnella!

      Poista

Kiitos kommentistasi!