Ensiksikin Eino Leino ei ehkä oo kovin mediaseksikäs nimi, mutta koska tämä ei oo mikään trendiblogi, tämä sopii tänne paremmin kuin hyvin. Oon saanu Eino Leinon Nocturne-runosta mielettömästi inspiraatiota kuviini tässä viime vuosien aikana. Tälle runolle on tehty miljoona (tai ainakin nopealla tutkimuksella löytyi kolme) eri sävellystä, mm. Vesku Loirin tunnetuksi tekemä Hietasen ja Wesslinin sävellys, jonka minä oon oppinu tuntemaan. Löysin tässä pari päivää sitten minuun kovaa kolahtavan tulkinnan tästä runosta ja juurikin tuolla edellä mainutulla sävellyksellä.
Suosittelen poikkemaan välillä siltä soitetuimmat-soittolistalta. Mitä tykkäsitte?
Minulla on tässä jonkin verran ylimääräistä aikaa tuolta koiran vahdinnalta ja pissien luutuamiselta. Käytin sitten osan siitä ajasta siihen, että pyörähdin mummolassa lainaamassa Suuren Toivelaulukirjan, jotta voisin opetella pianolla tuon Nocturnen. (Ja tämä versiohan löytyy siis kirjasta numero 12, jos joku kaipailee..) Yritin soittaakin, mutta ajoitin soittoni just Junnun päiväunille, niin eihän siitä mitään tullut. Koira ryntäsi salamana paikalle ja sitten rynnättiin jo salaman ulos pissille. Toisien päiväunien aikaan läksin sitten tuonne lähimetsään, joka on blogia pitempään seuranneille jo aivan tuttu paikka.
Oon se ihminen, jonka stressi näkyy ensimmäisenä unissa. Alkaa mennä levottomiksi ja oudoiksi. Tiijän, että stressaan töitten päättymistä, mutta ilmeisesti alitajunta stressaa jotain muutakin... Näin nimittäin unta, että tapasin komean ja mukavan miehen. Vähän niin kuin satujen prinssi. Sitten tämä meidän juttu kehittyi niin pitkälle, että pussattiin ja tiedätte varmaan sen sadun prinsessasta ja sammakosta. Tästä unesta tuli käänteinen versio siitä. Se mies alkoi paisua ja paisua ja muuttui sohvalla murahtelevaksi örkiksi. Näytti just vähän sammakolta.
Että ihan oikeesti hei alitajunta, voisinko saada pitää sen prinssini edes siellä unissa. Ens yönä sitten, okei..?
Heippa!
VastaaPoistaOisko sulla ehdottaa jotakin kaunista, suomalaista kappaletta häätanssiksi. Haussa olisi jokin erikoinen, suomalaista (mentaliteettiä) ja rakkauttakin kuvaava biisi ;)
Moi!
PoistaAa, nyt pistit pahan, kun en hääparia tunne. Ja hauska kysymys minulle, kun ite en oikeen voi itseeni romantikoksi sanoa... Haha. Mutta voisin heitellä tähän jotain. Siis ilmeisesti ei tarvi olla valssi? Katoin nuita omia soittolistojani ja poimin sieltä jotain mistä ite voisin tykätä.
Stellan Häävalssihan on tosi nätti, tosin ilmeisesti nykyään melko käytetty biisi häissä. Ei siis niin persoonallinen. YUP:n biiseistä ainakin Rakkaus on pesti hulluuteen on ihan hauska, mutta en tiijä miten onnistuu tanssia. :D Samoten Jarkko Martikaisen tuotannosta vois löytyä jotain, jos tosiaan haluaa persoonallista. Johanna Kurkelalla on taas vähän vähemmän melankolisia, mutta tosi kauniita biisejä rakkausaiheeseen liittyen. Ja jos sitä melankoliaa haluaa niin Jipun ja Samuli Edelmannin Pimeä onni on minusta kanssa mielettömän upea kappale ja jollain tavalla tosi romanttinen. En kyllä tiijä onko se häihin sopiva kuitenkaan. :D
Jos huumorintajua riittää, niin Egotripin Häälaulu ois kyllä aivan loistava! Jos oisin tilanteessa, jossa minun avioliiton järkevyyttä epäiltäis ulkoa päin, niin soittaisin kyllä ehottomasti tuon! ;D