Tosi hienoa hei, stressasin koko perjantain sitä, että pääseekö Tommi lomille elikkäs meneekö loma-anomus läpi. Tiputin varmaan puolet hiuksistani ja saatoin hieman epäisänmaallisesti ihmetellä puolustusvoimien hitautta näinkin tärkeässä asiassa. Perjantaina tuli puolen päivän jälkeen tieto, että lomat on suullisesti luvattu, mutta mitänä kirjallisia todisteita ei ole, joten tiputin sen toisenkin puolen hiuksistani ja ilmoitin, että mikäli en saa tietoa neljään mennessä, niin otan kyydin ja lähden kotiin hermolomalle. No, lähdin sitten töistä kotiin puolta tuntia normaalia aiemmin, koska olin tehnyt aiemmin viikolla vähän ylitöitä. Sata metriä ennen kotiovea tuli viesti, että lomille pääsee. Kävelin kotiin sen sata metriä, jonne Tommi olikin jo ehtinyt tulla sen puolen minuutin aikana. Että välillä ottaa päähän toi miesten toiminta..
Tänään kysyin, että kauankohan herra oli mahdollisesti tiennyt tästä lomastaan ja selvisi, että kutakuinkin koko viikon. Koko sen viikon, jonka minä olin sitä lomaa stressanut... Ei hyvänen aika. (No, tää stressin aiheuttama kalju pukee minua...)
Illalla kuitenkin annoin sen verran anteeksi tuon ilkeän tempun, että suostuin lähtemään Tommin seuraksi harrastajateatteriin ensi-iltaan ja sen jälkeen katsottiin kotona vielä leffa ja saunottiin. (Jos rehellisiä ollaan niin oikeastaan en tainnut koskaan edes muistaa suuttua tuosta ylläristä.)
Tämän ällöhempeily-yllärin vastapainoksi kuvia autosta. Käytiin tänään kotikylällä pyörähtää, kun olin luvannut ottaa Juhon uudesta mersusta edustuskuvia. En oo mikään autokuvailun mestari, mutta eiköhän se harjoitus auta taas eteenpäin jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!