Sunnuntait on ankeita. Ilmassa leijuu tieto siitä, että huomenna on taas maanantai. Mieluiten poistaisin sunnuntait ja tekisin perjantaista vapaan. No, tämähän tarkoittaisi yhtä työpäivää vähemmän, mutta ehkä kestäisin sen... Nykysin tuo sunnuntaifiilis korostuu ja mikä pahinta, se on läsnä heti aamusta. Syynä tähän on Tommi, jonka piti lähteä 8 tunnin päähän, vaikka lähimmälle prikaatille olisi tästä se kolme kilometriä. Heitiin Tommin taas aamulla asemalle ja tulin kotiin odottamaan maanantaita.
Hei elämä, laita tilinumeroas tulemaan, niin heitän sinulle rahat sitä Tomtomia varten, että löytäisit jo lopultakin perille...
Oon vähän niin kuin herkkulakossa. Tosin en ole tehnyt tästä liian tiukkaa. Oikeastaan ei tämä ole edes lakko, vaan rajoitus. Tavallaan en kiellä mitään, mutta yritän välttää. On ihan eri asia ostaa sipsipussi puoliksi Tommin kanssa, kun katsotaan leffaa kuin ostaa sipsipussi itselleen muuten vaan. Oon onnistunut tässä rajoituksessa melko hyvin, mutta tänään tunnen kokeneeni ensimmäisen sortumisen eli siis tunnen huonoa omaatuntoa ensimmäistä kertaa. Minulla on nimittäin ollut turkinpippuripussi jemmassa reilun puolen vuoden ajan hätätilannetta varten ja tänään en kestänyt enää. Mutta puolustelen kyllä itseäni sillä, että nyt on sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!