Väliaikaisviihdettä

Saatoin ehkä luvata yrittää ottaa jotain ulkokuvia viikonloppuna, mutta siis minusta ei selkeesti ole yrittäjäksi. Jope kysyi minulta sunnuntai-iltana, että mitä oon tehny viikonloppuna. Mietin hetken ja perjantaisten runebergin torttujen jälkeen minulla ei ole oikeastaan mitään muistikuvia lauantailta. Piti siivota - en siivonnut. Piti laittaa ruokaa - en laittanut. Piti katsoa leffa - en katsonut. Ainoa mitä muistin, oli klo 19 tanssigaala ja sen jälkeiset illanistujaiset naapurissa eli Tommin äidin luona. Okei, kävin lenkillä. (Mutta nyt tuli mieleen, että hetkinen, tää oli eri lenkki kuin se, jolla ajattelin, että oishan sen kameran voinut ottaa nyt sitten mukaan. Eli voin sanoa käyneeni lenkillä vain sen vuoksi, että käyn lenkillä päivittäin.) Sunnuntaina sitten otettiin viikonloppua vähän kiinni ja istuttiin koko päivä Kajaani Tanssii -yleisössä. Tommillakin oli pidennetty loma, joten viikonloppu tuntui jotenkin erikoisen täydelliseltä! (Tänään tosin karu paluu arkeen ja töihin kahdeksaksi, kun Tommi jäi pelaamaan tietokoneella. Ennen puoltapäivää stressasin Tommin junaan ehtimistä, etenkin kun vastausta tiedusteluviestiin ei kuulunut ja kun tulin kotiin, niin tietokonehuoneessa paloi valo. No, onneksi itse miestä ei näkynyt.)

Taisin mainita aiemmin tuosta Anttilan kehysalennusmyynnistä ja tosiaan innostuin ajatuksesta, että minulla olisikin useampi samanlainen valokuvakehys. (Tähän saakka oon pihiyttäni ostanu aina yhden kerrallaan, joten yhtenäisyyttä ei paljoo oo ollu havaittavissa.) Tänään muistin noitten kehysten olemassaolon, kun jouduin siirtämään sitä Anttilan muovikassia imurin tieltä ja mietin hetken, että mihin noi voisi laittaa talteen.

Matkalla suihkuun sain hyvän idean kokeilla noihin kehyksiin vaatekaapin ovea koristaneita valokuvia, jotka oli alkanu mennä hieman kierteelle ja ruttuun, koska joku fiksu kuivattaa pyyhettä niitten päällä. Vähän kärsineitä, mutta paremman puutteessa saavat nyt hengata noiden kehysten seurassa.

Kissa on aito. (Ei täytetty eikä vakiokaluste.)

Joulupuun (eli sen risukasan) päätin jo lopultakin laittaa menemään. (Tod. näk. ne risut pyörii eteisessä toukokuuhun saakka, jonka jälkeen heitän ne vain oven ulkopuolelle, johon ne aikanaan maatuvat...) Ja onhan se vähän narsistista laittaa viihdetasolle kuvia itsestään, mutta minkäs tälle itserakkaudelleen voi.

Saa nyt nähdä miten kauan noi kuvat tuossa ehtivät olla, haaveena olisi nimittäin hankkia televisio, pleikkari ja singstar tuota tasoa täyttämään. (Tommi aatteli, että se little big planet ois kans hauska, mut onko joku pelannus sitä silleen oikeesti? Me kokeiletiin leffateatterin aulassa, mut ei päästy jotenki etenee, koska sitten piti jo kiiruhtaa saliin...) Taso on minulla vaan hoidossa, koska Ninnu lähti Espanjaan eikä kokenut tarpeelliseksi raahata tuota mukanaan, mutta saattaa olla että joudun adoptoimaan tuon, koska oon vähän ihastunu siihen... Tai mikäli Ninnu ei päätäkään jäädä Espanjaan asumaan, niin jos joltain löytyy vastaava taso, niin laittakaa postissa tulee! (Ja jos tiijätte jotain kivoja telkkareita, niin saa lähettää kans! Tai no, suosittelukin riittää, jos ootte köyhiä...)


Ja loppuun vielä Möhiksen terkut!

Kissalla on karvanlähtöaika. Koko talo on täynnä mustia karvatuppoja, jotka liimautuu joka paikkaan pahemmin kuin yksikään takiainen. Että jos ei koira sotke, niin kissa sitten.