Muista otsikko!

Koska tänään olisi erinomainen päivä kuvata ulkona, en tietenkään ottanut kameraani mukaan aamulenkille. Mitäs sitä suotta, kuvaillaan sitten rumempana päivänä. Tai ei kuvailla, kun valitetaan, että oli niin rumaa. Isällä oli onneksi puhelin, itselläni ei sitäkään. Tosin luulin ottaneeni sen mukaan, mutta kun aloin kaivaa sitä esille löytäen vain avonaisen taskuni, päätin, että en ollutkaan ottanut sitä. (Se toinen vaihtoehto puhelimesta hangessa keskellä metsää ei kuulostanut yhtä kivalta.) Edes yksi hyvä päätös sentään, sillä kotiin tullessa puhelin kökötti nätisti lipaston päällä.

Ai niin, tulin siis viettämään viikonloppua tänne maalle, koska Tommi päätti tehdä taas pienen Helsingin reissun. Itse olisin voinut lähteä mukaan, mutta laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Pleikkari ennen poikaystävää! Jos matkustelisin ja tuhlailisin nyt, en saisi sitä pelikonsolia koskaan ostettua. (Hyvä juttu muuten, että täällä Kajaanissa kun noi Tekniset ja Gigantti on vierekkäin ja käyvät tietenkin kovaa hintakilpailua. Teknisillä minulla on kavereita töissä ja saan sieltä aina tingittyä hyvin. Nyt kuitenkin kuulin, että yksi kaveri ois menossa Giganttiin töihin, joten nyt voin juosta vuorotellen kauppojen välillä ja kysyä viimeisimmän myyntihinnan.)

Oikeastaan siinäpä ne tärkeimmät nyt. Voisin alkaa avautua tosin myös siitä, miten minun silmäni oli aamulla mukavasti turvoksissa ja sen näköinen, että olisin ollut jossain taistelussa, mutta ehkä jätän kertomatta enempää ja totean vain, että kiitos ihottuma, kun teet minusta katu-uskottavan.