Oli hieman wtf-olo, kun heräsin yöllä tekstiviestiin "Hei Purolan koulu palaa." Olin siis vielä edelleenkin vanhempieni luona, mutta normaalin yönä olisin nukkunut 200 metrin päässä kyseisestä koulusta. Muistaakseni vastasin viestiin lyhyesti, tyyliin "oho", kunnes nukahdin taas. Aamulla oli ehkä hieman absurdi olo. Mietin, että olipa eläväntuntuinen uni. Isä ei tiennyt mitään mistään tulipalosta, mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan sen verran, että klikkailin itseni paikallislehden sivuille.
Tulin sitten Kajaaniin ja heittämään Batmanin sekä hakemaan työpaikan avaimen kotoa. Tarvitsin töissä kameraa, joten koska yömatka kulki (tai tontti näkyy itse asiassa meidän pihaan) juurikin tuon palopaikan ohi, pysähdyin hetkeksi ottamaan pari nopeaa kuvaa tuosta sammutuksesta. Ja siis tässä vaiheessa palon syttymisestä oli noin kahdeksan tuntia aikaa.
On ehkä vähän typerää kummastella aamuliikenteen määrää tuossa pääkadulla, kun itsekin pysähdyin ottamaan kuvia, mutta normaalisti tuolla reilun puolen kilometrin mittaisella tienpätkällä on kaksi autoa kerrallaan, kun tänä aamuna siinä oli jono. Hassua oli myös, että kun pääsin töihin, niin huomasin savun hajun ehtineen tarttua kivasti hiuksiin. Luomuparfyymit...
Että semmoinen päivän puheenaihe täällä. Todella harmi, sillä talo oli oikeasti komea, mutta onni, että henkilövahingoilta säästyttiin. Ei oikeen uuninlämmitys tänään houkuttele, mutta minkäs teet, kun sisällä on pakkasviikonlopun jälkeen hädin tuskin 10 astetta lämmintä ja joku fiksu unohti villapuseronsa 40 kilometrin päähän.
Ääh, pitäisi raahautua postilaatikolle hakemaan kaikki ystävänpäiväkortit ja rakkauskirjeet sisälle. No, onneksi siellä on melkein yhtä kylmä kuin sisällä, niin ei niin noita lämpötilanvaihteluja huomaa. En varmaankaan jaksa tehdä mitään sydämenmuotoinentikkarisuunedessä -ystävänpäiväkuvapostausta (huomasin sen olevan tämän vuoden blogihitti), joten ihan vaan ihastuttavaa ystävänpäivää kaikille, jotka ovat ystäviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!