Nyt voikin sitten muuttaa

Juu'u, tässäpä on ollu kaikenlaista hässäkkää ja työhommia, joten kamera on taas ollut mielellään kesälomalla. Minulla loppui työharjoittelu, mutta tilalle tuli yksi päivän reissu ja nyt tänään muuttohommat. Tai siis pakkaushommat, muuttopäivästä tai sopimuksestahan meillä ei ole vieläkään minkäänlaista tietoa. Nyt päätin, että ompelukone on ehdottomasti pakattava tänään, joten viimeistelin tuon vaiheessa olleen lepakkotuolin. Tein vielä astetta viimeistellymmän, kuin Suuren Käsityölehden ohjeessa. Joo, voi olla auringonpistos.

Alku (siis joskus puolessa välissä viime viikkoa) oli hieman hankala, kiitos Batmanin innokkaan mukanaolon. Vähän lisähaastetta, kun siinä kaavapaperin puuttumisessa ei jo ollut tarpeeksi... Sain kuitenkin kaikki tarvittavat kappaleet leikattua niin tehokkaasti, että kangasta jäi vielä yhtä pientä sohvatyynyä varten. Kerää koko sarja.

Toi väri ei ole nykyistä sisustusta ajatellen yhtä perfect, mitä se toivottavasti tulee uudessa kodissa olemaan. Onneksi Batman sentään mätsää väreihin myös tulevassa olohuoneessa. Ja Batmaniin mätsäävän tyynyn sain mummulta joululahjaksi. Se on toistaiseksi seikkailut ja hakenut paikkaansa täällä, mutta oon varma, että sekin sopii uuteen olohuoneeseen, kuin nyrkki silmään. Alan vähitellen sisäistää tuon sanan "mätsäys" merkityksen. Ehkä se siirtyy jossain vaiheessa pukeutumiseenkin...

Testasinkin jo tuolin. Ensin pelotti istua sen nitinän ja natinan saattelemana, mut kyllähän toi ainakin toistaiseksi ja minut kesti. Toivottavasti kestää jatkossakin. Onpahan ainakin hyvä syy olla mässyttämättä sitä karkkia koko ajan. Mutta nyt pakkaan tuon kankaan muuttolaatikon pohjalle (Tai pakkaisin, jos minulla olisi yhtäkään laatikkoa.), etten hajoita sitä. Se nimittäin tapahtuu ihan varmasti just silloin, kun oon pakannu ompelukoneen.

Kaavoihin kangistunut

Koska muuttolaatikoiden pakkaaminen on heti tiskaamisen jälkeen inhottavinta ajanvietettä, niin ajattelin luistaa hommasta eräällä hyväkysttävällä syyllä. Oranssi lepakkotuoli ei sovi suunnittelemaani sisustukseen, joten se kaipaa uutta päällistä. Löysin jostain vanhasta Käsityölehdestä ohjeen, jota ajattelin testata, koska omistan nykyisin ompelukoneen. Ostin kankaat ja tukinauhat ja jopa langan muistin. Nuppineulat olin ostanut jo muutamaa päivää aiemmin. Ja kun kaikki oli valmista, niin tadaa, Suvi huomasi unohtaneensa kaavapaperin olemassaolon. Oon nyt kävelly koko talon ympäri ja yrittänyt keksiä korviketta kaavapaperille. Tällä hetkellä ainoa potentiaalinen ehdokas on leivinpaperi. Tosi hieno juttu, että oon jossain vaiheessa keksiny, että leivinpaperikin on kätevämpää käyttää, kun sen ostaa valmisarkkeina. Eli eikun siis liimaamaan ja teippaamaan...

Oikeesti ostin samanväristä lankaa, kuin kangaskin on. Sain vaan valkotasapainot heittelee mukavasti tuossa kuvien välillä... Lanka on lähempänä oikeeta, kun toi kangas. Ja jos jotakuta kiinnostaa ohje, niin löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 1/2002.

Täysin turha vaihtoehtotekemisen postaus

Minun pitäis olla pakkaamassa muuttolaatikoita. Ajattelin tehdä sen lempiohjelmani Suurimman pudottajan jälkeen, mut nyt ei sitten nappaakaan kauheesti. Eihän se kyllä mikään yllätys ole, ja kummasti tekee mieli päivitellä täälläkin, vaikka mitään varsinaista asiaahan minulla ei perinteisesti olekaan. Tehtiin eilen tosi järkevä (tulevaa muuttoa ajatellen) kirpputori & kierrätyskeskus -kierros. Käytiin tässä lähellä sijaitsevassa epämääräisessä antiikkiliikkeessä, josta olisin voinut ostaa kolme sohvaa, pari nojatuolia, muutaman pianon, viisi pöytää... Päädyin sitten ostamaan vain yhden erittäin epäkäytännöllisesti muuttolaatikkoon pakattavan kynttilänjalan, jonka ainakin kuvittelen olevan ikivanha. Löysin myös yhden kivan laukun, mutta koska siinä ei ollut hintaa, jätin sen sinne. (Kun kysyttiin, niin hinta olikin yhtäkkiä puolet enemmän, kuin muilla laukuilla. En jaksanut alkaa tinkaamaan sen murtaen suomea puhuvan myyjän kanssa.)

Postauksen kuvat nyt ei liity eiliseen mitenkään, jos joku jäi sitä nyt miettimään. Nämä ovat viikonlopulta, kun olin vielä kotimaisemissa.

Mutta juu, sitten rynnittiin kierrätyskeskukseen, jossa panin päälle järkivaihteen. Ohitin kaikki lasiesineet ja ostin vain yhden pienen, nahkaisen matkalaukun. Siihen voi pakata tavaraa muuttoa varten. Tai siis kaikki ne kaksi tavaraa, jota sen kokoiseen laukkuun saa mahtumaan... Mutta muuten hyvä ostos, koska en omista matkalaukkua ja jos joskus lähden hienolle matkalle, niin Adidaksen putkikassi voi pilata kokonaisuuden.

Lopuksi rynnittiin vielä Tavarakirppikselle. Valitettavasti järkivaihde luiskahti matkalla pois päältä ja ostin sitten yhden pullon ja kaksi lasia. Lasit, koska sain halvalla ja tarvitsen niitä yhteen askarteluun jossain vaiheessa, kun saan inspiraation. Pullon ostin, koska Riikka käski. Minulla oli nimittäin olemassa jo yksi samanlainen, mutta eri värinen, niin kuulema keräilen niitä pulloja. No, ehkä myyn ne joskus sarjana kirpparilla.

En edes hoksannut kuvata ostoksia, mutta toisaalta ei täällä kuvausta pystyiskään harrastaa. Koko talo on yks sekasorto. En jaksa siivota mitään, koska meinaan pakata kaiken. Sitä varten tosin tarvitsisin pahvilaatikoita, muuttolaatikoita, mitä vaan. Mutta kai se on pakko vaan aloittaa siitä ainoasta laatikosta, jonka omistan.

Sisäinen sisustussuunnittelija

Kävin eilen Kajaanissa pyörähtämässä, koska Batmanilla oli eläinlääkäri. Tarkoituksena oli vaan käydä pikaisesti siellä verikokeessa, käyttää auto katsastuksessa ja käydä sitten hakemassa Prismasta mansikoita. No, suunnitelmat muuttuivat ja me löydettiin asunto. Mitä ilmeisimmin tuo kyseinen kämppä saadaan, mutta asia varmistuu vasta parin viikon päästä, kun varsinainen vuokranantaja palaa lomiltaan tekemään vuokrasopimukset. Oon kuitenkin jo suunnitellu kämpän sisustuksen pariin otteeseen. Ensimmäinen suunnitelma oli ruskeaa ja turkoosia, mutta totesin sen liian "hienoksi" minulle ja nyt oon niin innoissani tämän hetkisestä suunnitelmasta, etten meinaisi malttaa odottaa muuttoa ollenkaan.

Tämän päivän oonkin kuluttanut selaillen vanhoja Kotivinkkejä. Vanha oranssi lepakkotuoli ei sovi enää sisustukseen ja kaipaa uutta kangasta. Siihenkin löysin jo ohjeen, joten Eurokangas odottaa... Selasin kaikki postimyyntikatalogit ja Ikeat läpi verhoja etsien, kunnes muistin tädillä säilytyksessä olevat, 40 vuotta vanhat Marimekon verhot. Yksi puhelu, ja verhot lupasivat matkustaa minun luo.

Tommi ei vielä tiedä tulevasta muutosta mitään. Ollaan siis kyllä puhuttu asiasta, mutta ei olla tehty elettäkään kohti minkäänlaista toimintaa. Yritin kyllä soittaa, mutta kun se on tämän viikon treeneissä jossain muutaman tunnin päässä ja kun eilen soitin, niin Tommin puhelimeen vastasi Tommin veli Kajaanissa. Huh, toivottavasti saan sen kiinni tässä parin viikon sisään, tai joudun hoitamaan muutonkin yksin. (Tajusin just, miten Tommin ruma tietokonepöytä pilaa minun suunnitelmani olohuoneesta, pakko vissiin hankkia joku sermi...)

Mutta siis sellaista uutta täällä. Tämä viikko työharjoittelua, ja homma on pulkassa. Jos sitä samalla alkaisi jo pakkaamaan vähemmän käytettyjä tavaroita, kuten Tommin tietokoneen jne. Ensi viikosta eteenpäin oonkin enemmän tai vähemmän reissun päällä, joten parempi pakata ajoissa. Tuskailen jo valmiiksi niitä tavaroita ja papereita, joista ei tiedä, pitäisikö ne heittää roskiin vai säästää. Onneks siinä uudessa asunnossa on kaks walk in -vaatehuonetta ja muutamia erilisiä kaappeja, niin tavaraa mahtuu...

Museokamaa

Edellisen postauksen vedenlaskujuhlan kunniaksi kylällä oli muutakin ohjeisohjelmaa. Käytiin sitten pyörähtää yhdessä 1900-luvun alkuun entisöidyssä, upeassa hirsitalossa. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin oon kaiken vanhan ja vanhan näköisen perään. Eikä kiinnostusta kauheesti vähentänyt se, että käsittääkseni mummun äiti on syntynyt kyseisen talon peräkammarissa. Tai ehkä kuitenkin tilan saunassa? Mut hänen lapsuudenkoti kyseinen talo siis oli. En kauheesti tykännyt niistä "Älä koske vanhoihin esineisiin" -lapuista ja purin hammasta, jotten olisi hiplannut joka paikkaa puhki. Onneks aikaa oli vaan vähän...

Yritin myös olla varastamatta tuota upeaa antiikkikynttilänjalkaa, jollaista oon etsiny ehkä kolme vuotta. Myös tuon vanhan peilin olisin mielelläni adoptoinut, vaikka siitä ei omaa kuvaa pystynytkään näkemään. Itse asiassa se ois just hyvä minulle nykyään. Järkytyn nimittäin lähes joka kerta, kun nykyään erehdyn katsomaan peiliin. Kiitos iltavuorot, helteet ja muuten vain levottomat yöunet ja olematon unirytmi.

Käsi ylös, ketä muuta kiinnostaa uuninpankko! Siis joo, uuninpankko. Kuvittelin jo, kuinka kiipeäisin pankolle kynttilän kanssa ja nukkuisin talvipakkasilla hormin vieressä. Ah, maalaisromantiikkaa vuodelta 1900.

Ja sitten perinteinen teinipeilikuva, joka sekään ei tosin tunnu kovin teinipeililtä, koska ei kyseisen peilin rakentamisen aikoihin varmaan tunnettu edes käsitettä "teini". Tosin nyt aloin pohtia, että kumpi on vanhempi. Minun piianpeilini vai kyseinen kuvan piianpeili... Tosin minun peilin heijastuspinta ei oo yhtä kulunut, joten ehkä kuvan peili vie voiton.

 Maltoin juuri ja juuri olla lukematta Suomen Kuvalehden artikkelia Helsingin olympialaisista. Tai siis oletettua artikkelia, koska en koskenut koko lehteen, vaikka mieli teki. Onneksi löysin tässä taannoin Seura -lehden, joka taisi olla suunnilleen samalta vuodelta. Haluaisin kovasti leikellä sieltä sivuja ja kehystää ne, mutta en ole aivan varma siitä, että raaskinto todellakaan tehdä mitään niin julmaa.

Ja oikea kuva on taas yksi "hauskat bileet" -kuva. Ja itse asiassa tämä on otettu jo varsinaiselta juhlapaikalta, mutta toi museotalolta otettu kukkakuva kaipasi seuraa, joten iskin vastapainoksi "No joo säädä sitä valotusta sitten... Ai sinä teit sen jo ja otit kuvankin." -kuvan. Sellainen historiallinen viikonloppu siis täällä, että pahoittelen jumittamista kivikaudella.

250 vuotta myöhemmin

Lopultakin pieni hengitystauko... Tein lauantaina iltavuoron, joka venyi oletettua pidemmäksi. Sen jälkeen pakkasin tavarat ja ajelin Ristijärvelle. Nukuin tosi huonosti, koska Batman oli levoton ja sen lisäksi jatkoin vielä kaljan myymistä ja drinkkien sekoittelua aamuun asti. En edes tiedä, miten aikaisin äiti tuli minua herättämään, ja sitten ajeltiin Hiisijärvelle, jossa on juhlittu tänä viikonloppuna vedenlaskun 250-vuotisjuhlia ja olin lupautunut kuvaamaan sunnuntain ohjelman.

Oma suosikkiohjelmanumero oli tarina siitä, miten eri aikakauden ihmiset paikalla aikoinaan elivät. Ensin asuivat lappalaiset ja sitten tulivat uudisraivaajat. Otin tyypeistä kuvia niin tiiviisti, että vähän missasin itse tarinaa, mutta onpahan nyt kuvamateriaalia. Suunnilleen sama ohjelmanumero oli esitetty myös viisikymmentä vuotta sitten, vedenlaskun 200-vuotisjuhlassa. Tosin esiintyjistä vain yksi oli sama kuin silloin.

250 vuotta sitten paikalliset isännät (krhm, minun sukulaiseni) kaivoivat hiekkamaahan ojaa tarkoituksenaan laskea suuren järven pintaa sen verran, että tiloille saataisiin kuivatettua hiukan rantaniittyjä. Tuo oli tuohon aikaan laissa sallittua. Yllättäen vesi alkoikin syödä pehmeää hiekkatörmää ja suurin osa järven vedestä virtasi valtavalla voimalla alajuoksulle ja järvi kutistui murto-osaan aiemmasta. Kaikki aiemmin rannalla olleet talot jäivät kuivalle maalle ja järven rikas kalakanta romahti. Järven pohjasta paljastui kuitenkin mm. rautamalmia sekä Hiisijärven hiekat, joka on yksi meijän kylän nähtävyyksistä. Rannan hiekka on erittäin hienoa ja valkoista hiekkaa. Näin matkailualan tulevana (kirjoitin kaksi kertaa "tukevana") ammattilaisena voisin ehdottomasti suositella tekemään vaikka pienen omatoimitelttaretken paikan päälle, mikäli näin syvälle korpeen joskus eksytte. Bikinit ja pyyhe mukaan, niin kyllä ruskettuu, kiitos hohtavan hiekan. Paitsi vesisateella.

Seuraavan kerran juhlitaan taas 50 vuoden päästä. Toivottavasti oon silloinkin mukana. Ja sitä ennen, jos jotakuta kiinnostaa, niin myös ystävämme Wikipedia tarjoaa artikkelin Hiisijärvestä.

Kamera lomailee

Moi, minun kamera täällä vain on vähän lomaillut, koska viikonloppuna sille on tiedossa vähän keikkaa. Harmi, että missaan ite puolet kyseisistä pippaloista, mutta ehkä saatte jotain kertomusta siitä toisesta puolesta. Koska siis kamera on lähdössä jo ehkä mahdollisesti omille teilleen, niin aattelin heittää tähän väliin, että oon kuitenkin elossa. En oo vaan kauheesti pitänyt meteliä, koska en oo harrastanu mitään ikuistamisen arvoista.

Viikonlopun söin kotona mansikkakakkua ja sunnuntai-iltana lähdettiin pesäpallo-otteluun. Kamera oli mukana, mutta jätin sen autoon, koska pelkäsin vesisadetta. Oltiin äidin kanssa jo melkein lippuluukulla, kun alkoi sataa kaatamalla. Mentiin Nesteelle ja kun sade vähän hellitti, niin todettiin uuden ukkosrintaman olevan tulossa päinvastaisesta suunnasta. Mentiin sitten kotipizzaan ja suunniteltiin menevämme katsomaan pelin loppu, kun lipunmyynti olisi jo sulkeutunut. (Ei voitu lähteä kotiin, koska Heli oli katsomassa sitä ottelua, ja olisi voinut tulla sanomista, jos olisi jätetty se Sotkamoon...) Kun palattiin stadionille, niin lipunmyynti oli edelleen auki. Mentiin sitten Hiukan uimarantaan, porttien taakse kuuntelemaan selostusta, jossa jumitettiin pelin loppuun saakka.

Maanantaina uskaltauduin lopultakin alennusmyynneille, kun oletin pahimpien ruuhkien jo hävinneen. Ja kun sain lopultakin seuraa, Tommista. Ja tällä kertaa onnistuin poikkeuksellisesti löytämään jotain alennuksestakin. Mm. bikinit, joita en olisi todellakaan tarvinnut, mutta koska sai halvalla... Ostin myös hameen, jota tosin en ole päässyt käyttämään, koska en halua sotkea sitä kotona ja töissä täytyy käyttää housuja. Tai no, kävinhän minä katsomassa Harry Potterin, mutta se oli taas sellainen extreme-reissu, että... Kavereilla oli ylimääräinen lippu ensi-iltaan. Menin siis illaksi töihin, kaatosateessa. Yritin ensin pyöräillä sateenvarjon kanssa, mutta loppumatkasta totesin, että housuthan siinä kastuu kuitenkin. Sitten yritin kävellä, mutta joka paikassa oli noin kymmenen senttiä vettä ja en hoksannut kotoa lähtiessäni laittaa kahluusaappaita jalkaan. Niinpä olin aivan litimärkä reisistä alaspäin, kun pääsin töihin. Ja kun työvuoro loppui 00.00 ja leffa alkoi 00.07, niin siinä ei kauheesti olisi ehtinyt hakea kotoa vaihtovaatteita. No, kaikki meni ihan hyvin siihen saakka, kun täytyi lähteä kotiin. Vettä tuli edelleen kaatamalla ja nämä Suomen lämpimät kesäyöt tarjosivat ihastuttavat +12 astetta lämmintä. Pyöräilin avojaloin ja kävelyvauhtia, koska tulin kotiin Tommin kanssa, jonka pyörä on varastettu. Olin varma, että saan vähintään keuhkokuumeen ja kuolen, mutta toistaiseksi olo on ihan terve.

Keskiviikkona Tommi keksi, että aloitetaan juoksuharrastus. Käytiin pieni lenkki ja sen seurauksena olen löytänyt reisilihakseni, valitettavasti. Tänään tein ruuaksi couscousia, ekaa kertaa ehkä ikinä. Aattelin, että olisin kuvannut sen, mutta meidän hella meni rikki ja levy jumitti päälle. Niinpä broilerit ja kasvikset paloi vähäsen. Että sellainen viikko tähän saakka. Itse asiassa, tästä viikosta olisi saanut maailman hauskimman Viikko Suvin kanssa -postauksen...

Sotaleskeys on muisto vain

Oon ihan raato. Talo on ihan sekaisin. En oo ehtinyt tiskata enkä siivota. Oon tehny välivuoroa koko viikon, mutta huomenna helpottaa. Tai siis siltä osin, että tarttee mennä vasta illaksi, mut se voikin olla sitten entistä kauheempaa hulinaa. Varmaan pakko yrittää nukkua huomenna päiväunet ja ens yönä kunnon yöunet. Positiivista tämän kaiken keskellä on se, että tj0, eli Tommi kotiutui tänään. En tiedä, milloin herra meinasi kotiin saakka kotiutua, mutta kun tulee, niin saa kyllä siivota siltä seisomalta, ellen saa tähän väliin jotain järjetöntä energianpurkausta. Epäilen. Mutta vuosi sotaleskenä on siis teoriassa takana.

Tänään(kään) ei siis mitään tämän ihmeellisempää. Tosin kävin aamulla Jussin ylentämistilaisuudessa ja siellä prikaatinkenraali henkilökohtaisesti suositteli minulle vaihtoehtoa armeija. Täytee siis palata takaisin tuohon toteutumatta jääneeseen, yläasteaikaiseen suunnitelmaan... Tommi tuskin lämpenee ajatukselle, mutta tietäisipä ainakin, miltä tuntuu olla yksin kotona ja tiskata kaikki tiskit yksin.

Ehkä saan huomenna tai viimeistään sunnuntai-maanantai -akselilla jotain järkevää aikaiseksi blogin puolellakin. Nyt just oon tuijottanu näyttöä viimeiset viisi minuuttia molemmat aivosolut savuten, mutta mitään en oo saanu aikaiseksi. Parempi varmaan lopettaa, ennen kuin ne palavat pohjaan. Sen jälkeen ei ajateltais tämänkään vertaa.

Tunteellinen siili

No ni, enpä taas oo tänään kään tehny yhtään mitään järkevää sen jälkeen, kun tulin töistä kottiin. Saatiin eilen nerokas idea ja siihen liittyen jatkoin tätä kaksi päivää kestänyttä "rockabilly hair tutorial" -videoiden katsomista ja kampausten failaamista. Huomenna sitten jatkuu taas. Onneks töissä on välivuoro, niin minulla ei jää yhtä paljon vapaa-aikaa hukattavaksi. Huomenna alkaa myös runoviikko ja markkinakatu eli Kajjaanin kesän ykköstapahtumat ja se tietää sitä, että kadulla myydään metrilakua. Joudun varmaankin poikkeemaan joku päivä ennen töihin menoa ostoksilla. Muuten töissä tulee ilmeisesti olee vähän hässäkkää (etenkin kun on taas luvattu hellettä) just noitten kesätapahtumien vuoksi, joten iltaisin saattaa uuvuttaa myös sen verran, että en jaksa ajatella blogia. Mut katsoo nyt.

Oon oikeesti tosi säälittävä. En oo hakenu postiakaan moneen päivään, mut se johtuu siitä, että kun postilaatikolle on matkaa viisikymmentä metriä ja käynti vei minuutin, niin nyt tuossa välillä on viisi metriä syvä monttu ja kulkukielto. Se, että haen postin, vie kävellen vähintään kymmenen minuuttia. Koska Batmankin on tällä hetkellä lepokuurilla, ei tuu käveltyä edes sen vertaa. Postilaatikolle tuntuu taas tyhmältä pyöräillä, kun matka olisi Batmanille just sopiva pikkulenkki. Riittää, että pyöräilen töihin ja takaisin. Voi apua, menin lupaamaan Tommille, että aloitan Tommin kanssa lenkkeilyn kun se palaa armeijasta. Todennäköisesti se tarkoittaa juoksulenkkejä, sillä aina kun oon yrittäny saada Tommia minun ja Batmanin kanssa kävelylle, niin se ei kelpaa. Täytyis vissiin alkaa treenata vähän.

Tänään muuten kävi outo juttu. Törmäsin sattumalta yhteen blogiin, jota selasin jostain syystä melko pitkään. Nyt sitten jumitan telkkarin edessä katsomassa jotain burleski-dokumenttia ja what, tässä dokumentissa esiintyi sen blogin kirjoittaja. No, oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, koska oon nyt yrittäny saada tätä unirytmiä vähän enemmän kohdilleen. Tosin just nyt tajusin, että ei sillä olekaan niin väliä, koska minulla on tällä viikolla enää pelkkiä väli- ja iltavuoroja.

Loppukevennyksenä vielä meijän kotisiili, jolle meinas käydä vähän hassusti. Päästin Batmanin ulos, kun siili seisoi keskellä pihaa. Aika äkäseen se sai jalat alleen ja olin jo varma, että Batman huomas sen, mut ei. Koira äkkii sisään ja samalla tajusin, että siilit tykkää kissanruoasta. Ja meillä on sitä säkillinen Möhiksen (Joka muuten on ilmeisesti kadonnut mökillä ollessaan...) jäljiltä, joten siilillä riittää nyt syötävää. Ruoan avulla houkuttelin siilin ihan lähelle, pelkäsin jopa, että kohta se puraisee varpaasta. No, ei onneks purassu. Ehkä se puraisee huomenna.

Oho, vois muistaa laittaa sen otsikon...

Hyvinhän se sitten taas meni. Kun aamulla sängystä noustessa hiukset oli kerrankin lähes täydellisesti, niin eihän niiden laittamisesta sitte taas vastaavasti tullut yhtään mitään. Ei, vaikka katsoin ehkä kymmenen YouTube -tutoriaalia. Annoin sitten olla ja söin suklaata, jonka löysin aamulla Tommin tietokonepöydältä. Tommin veli kävi täällä yöllä Tommin koneella hoitamassa jonkun jutun ja oli sitten jättänyt suklaalevyn ehkä kiitokseksi siitä, että en laittanut ovea takalukkoon.

En tiedä mikä vaihe tää taas on, mutta näin vaivaa ruokani eteen. Jo toisen kerran viikon sisään. Perjantaina tein hirvikäristystä perunamuussilla ja ostin ihan puolukkahillot sitä varten. Tänään lähdin ihan asioikseni ostamaan Siwasta broilerinsuikaleita (maustamattomia!) ja wok-vihanneksia. Mausteeksi just himpun verran liikaa chilikastiketta ja ripaus karsinogeenejä. Piti tehdä myös nuudeleita, mut ne ei ehtinytkään sitten ajoissa mukaan, joten hylkäsin ajatuksen. Tein nimittäin tomaatti-mozzarella -salaattia. (Mikä selittää karsinogeenit...) Oon tehny ylipäätään minkäänlaista salaattia kotona ehkä puoli vuotta sitten, jos silloinkaan. Ja todisteeksi kuvia, koska kököt ruokakuvat muissa kuin ruokablogeissa saavat tunnetusti aikaan pieniä riemunkiljahduksia.

Ja nyt jatkan tätä usemman päivän jatkunutta suklaansyöntiä ja keskityn kohta alkavaan The Biggest Loser -finaalijaksoon. Omnomnomnomnom...

Tj5

Välivuorot töissä on jees, sellaisina työpäivinä ei ehdi tehdä mitään. Sitä kun herää siinä kymmenen aikoihin, syö aamupalaa reilun tunnin, täytyykin jo lähteä töihin. Ja kun tulee illalla töistä kotiin, niin kello on jo sen verran paljon ja olotila sen verran väsynyt, että ainoa houkutteleva aktiviteetti on sohvalla makaaminen. Voisi ärsyttää, ellei töissä olisi niin mukavaa. Ja itsetuntokin on kohonnut viikon aikana ehkä 567 prosenttia, kun joka toinen asiakas kehuu ulkonäköä tai haluaa naimisiin. Ja siis varmistan vielä, että ihan oikeesti tykkään tuosta hommasta niin paljon, että voisin kuvitella tekeväni tuota jatkossakin. (Ja kun tätä kysyttiin tässä taannoin, niin työkseni myyn kaljaa. Mut teen sitä ainakin toistaiseksi ilman palkkaa, koska tää liittyy vapaaehtoisiin opintoihin eli on työharjoittelu.)

Ja kun nää helteet hellitti, niin eiköhän minulla alkanu vapaat. Mut ei se oikeestaan haittaa, koska en kuitenkaan keksis yksin mitään tekemistä ja istuisin sisällä koko päivän. Jos ulkona ois hyvä ilma, niin se harmittais. Nyt ei harmita. Tai no, oikeestaan en pilvisestä kelistä huolimatta istunut koneella vaan kävin naapurissa kylässä estämässä sosiaalivajetta. Kaiken lisäksi sain sieltä kotiintuomisiksi Papun itselleen ostaman, mutta vähälle käytölle jääneen vajaan purkin hiuspuuteria, jota minun on pitänyt ostaa testattavaksi jo pitemmän aikaa, mutta en nyt enää edes jaksa alkaa mainita tästä minun saamattomuudestani...

Aloin heti testata ja ainakin yhden kokeilun perusteella uskallan sanoa ihastuneeni pikkuisen. Yritin kuvatakin tätä minun fiftarihenkistä viritelmääni, mut naisellisesta kampauksesta huolimatta oon kuitenkin edelleen sen verran putkiaivo, etten onnistu ottamaan valokuvia ja katsomaan televisiota yhtä aikaa... Lisäksi ens kerralla koetan panostaa myös tuohon naamaan ja laittaa kuntoon muutakin kuin kulmat ja nekin voisi siistiä, mikäli niiden kanssa on oltu peilin edessä edellisen kerran kahdeksan tuntia sitten.

Pian jatkan noitten YouTube -rockabellakampaustutorialien katsomista ja hiusteni päästä repimistä, mut sitä ennen huomautan, että oon kyllä oikeesti kerrankin vähän ruskettunut myös jaloista. Joten toi reisien possunpunainen väri johtuu sukkahousuista, jotka jouduin tänään laittaa päälle, jotta tarkenin pyöräillä sinne naapuriin. Ja lisäks huomasin just, että kun katsoo tuota vasemmanpuoleista kuvaa, niin oon näköjään onnistunu vahingossa ottamaan itsestäni kuvan myös peilipöydällä olevan piianpeilin kautta. Aika uskomatonta, kun en meinaa osata ottaa sitä kuvaa piianpeilin kautta edes suunnitellusti...

Ai niin, uskomatonta on myös se, että tj5. Ekaa kertaa koko vuoden aikana minua ei harmittanut päästää Tommia lähtee lomilta pois takasin kassulle. Mitä nopeemmin aika nimittäin kuluu, sitä nopeemmin Tommi on reservissä, eikä minun tarvitse enää tiskata kuin joka toinen kerta!