Äkkilähdöllä mennään

Mukava, että ootte ollu aktiivisia edellisen postauksen kommenttilaatikossa, kiitos siitä! Seuraavaksi alankin vilkuilla mitä teijän blogeista löytyy! Sinne saa kyllä edelleen käydä kertomassa itsestään jotain, jos se on jäänyt vielä tekemättä... Ja muutenkin, kommentit, postausideat ja kehitysehdotukset ovat aina enemmän kuin tervetulleita!

Ehei. Valitettavasti en oo ulkomailla. Oon Oulussa. Teinkin toissapäivänä yllättäen strategisen peliliikkeen noin klo 23 ja päätin lähteä seuraavana aamuna Ouluun siinä vähän ennen kuutta, aamulla. (Jos joku jäi nyt pohtimaan siellä, että miten oikein näitä päiviä elän, niin julkaisin tuon toissapäiväisen postauksen vasta eilen, jo täällä ollessani. Olin kuitenkin kirjoittanut sen jo toissapäivänä, mut en sitten alkanut kirjoittaa koko systeemiä uusiksi... Selkeetä.) Sain siis noin kuusi tuntia aikaa pakata ja nukkua, mutta katsoin tämän järkevämmäksi vaihtoehdoksi, kuin järjestää perjantaina kyyti rautatieasemalle, raahata junassa koiraa ja kolmea laukkua, sen jälkeen ahtautua vielä romuine kaikkineni poikaystävän autoon. (En oo muuttamassa tänne vielä, kuulosti vähän liiottelulta, mutta esim. toi iso kameralaukku ei oo mikään helpoin juttu kuljettaa, mutta silti sitä pitää ihan vaan kaiken varalta raahata mukana.)

Nyt sain kyydin isältä, joka heitti minut suoraan poikaystävälle, niin säästyttiin monelta välivaiheelta, myös siltä junalipun ostamiselta, jota kammoan. Oon kerran meinannu myöhästyä junasta, vaikka olin ostamassa lippua puolta tuntia aiemmin. Kerran yksikään aseman lipunostomahdollisuuksista ei toiminut. Netistä ostaessani lippu ei koskaan tullut tekstiviestillä, vaikka sen piti tulla. Onneksi vahvistus tuli myös sähköpostiin ja onneksi minulla sattui olemaan just uus älypuhelin, jonka näytöltä lippu oli sitten suht. helppo lukea. Jostain syystä nyt sitten välttelen tuota junassa matkustamista, ylläri.

 Ajattelin nyt sitten edustaa vähän ja laitoin collegehousujen tilalle hameen. (Tai no, kun siinä kasin pintaan ilmestyin niissä housuissani ja hiukset pystyssä poikaystävän oven taa, niin sen ekat sanat oli jotain tyyliin "Tulitko tänne nukkumaan?". Sanoin "Jep!" ja painuin peiton alle. Toinen reppana lähti töihin ja minä nukuin puolille päivin. Tarkennan nyt sitten, että illaksi sitten tosiaan vähän panostin. Kiharsin jopa hiuksiakin vähän. Oon vähän koukuttunut näihin kiharoihin. (Oon siis lopultakin löytänyt kiharrinlaitteen, joka on kovempaa kamaa kuin nää hiukset. Kiitos kiharoiden, hiukset näyttää koko ajan laitetuilta, mutta toisaalta ei liikaa. Ja koska voin olla parikin päivää pesemättä hiuksia, ei tuo hiusten polttaminen ole edes jokapäiväistä.

Sukkahousut tosin on nyt ihan sisähommia, ulkona on nimittäin melkein -20 astetta pakkasta.