Kävin eilen kaupungilla hoitamassa asioita. Hain pankista elämäni ensimmäisen oikeen, luottokortin, oon siis nyt lopultakin aikuinen. Sen kunniaksi (tai ehkä toisin päin) kävin myös työkkärissä tekemässä tulevaisuuden toimintasuunnitelman minun työllistämistä ajatellen. Ja koska sain tälle vuodelle ensimmäisen muistettavan päivämäärän (seuraavan työkkärivierailun), päätin käydä ostamassa kalenterin. Siinä kalenteri kourassa kassoja kohti kävellessäni törmäsin siihen "ALE" -pöytään. Tänään kävelin paikallisen ostoskeskuksen (Alko naurattaa tuo sana ostoskeskus tässä yhteydessä...) läpi pysähtymättä, koska mietin vaan sitä, että työttömänä ei minun käsityksen mukaan kannattais kauheesti sortua näihin aleihin, etenkään kun mitään ei oikeestaan tartte.
Nyt koin kuitenkin valtavaa tarvetta ostaa luonnoskirjan. Ehkä siksi, että sen kansi oli niin kaunis. Ja ehkä siksi, että sen hinta oli noin puolet alkuperäisestä. Tai ehkä siksikin, että siinä kuminauhasysteemi kirjan kiinnipitämiseksi. Sen tiedän, että en ostanut sitä siksi, että minulla ei olisi luonnoskirjaa, vaikka sen syyn itselleni siellä kaupassa sanoin. Oikeasti tarkoitin, että minulla ei ole näin nättiä luonnoskirjaa. Ja kun olin voitolla tässä pääni sisäisessä kamppailussa, unohdin kokonaan, että en ole piirtänyt noin kolmeen vuoteen.
Aloitin bloggausurani sarjakuvablogaajana joskus muinoin, ennen kuin joka toisella vastaantulijalla oli blogi. (Ainakaan en silloin itse tiennyt muita bloggaajia, kuin kaverini, joka piti sarjakuvablogia ja sai siis houkuteltua minut mukaan.) Todennäköisesti sitä blogia ei kukaan myöskään lukenut ja homma kaatui lopulta viimeistään skannerin puutteeseen. Ja kun sitten keksin valokuvauksen, luovuin piirtämisestä lähes kokonaan. Oon siinä ihan kelpo, ehkä keskivertoa parempi, mutta samalla oon niin mielettömän itsekriittinen, että tekeminen on enemmän tuskaa kuin huvia.
Ja vaikka monet merkittävät taideteokset onkin syntyneet tuskan kautta, niin se ei oo minun juttu. Nyt aattelin kuitenkin kokeilla palata kynään ja paperiin suht kevyellä otteella. (Mut kuitenkin niin, että ostin oikeesti hienon luonnoskirjan, että se painostais minua tekemään oikeestikkin jotain.) Pidän kuitenkin mielessä, että tämä on vain luonnoskirja, ja luonnoksen ei tarvitse olla se lopullinen työ. (Todennäköisesti minun luonnokset ei sellaisiksi koskaan päädy, mutta se nyt on sivuseikka.) Lisäksi nyt minulla on oikeesti aikaa sen verran paljon, etten voi saada kiireestä tekosyytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!