Perjantai on nykyajan maanantai

 Huh, mikä ilta! Käytiin tännään äitin ja pikkusiskon kanssa teatterissa Kajaanissa. Tanssii Houstonin kanssa kertoi alkoholisti-isän elämästä, rankkaa matskua, mutta hyvä esitys. Varsinkin elokuvan loppu oli melko ahdistava. Kiva yhdistelmä siihen, että kun lähdettiin ajelee kotiin päin, meidät ohjattiin kiertotielle. Tarkistin saman tien netistä ja selvis, että henkilöauto oli ajanu just päin rekkaa. Nopee soitto pikkuveljelle, että onhan se elossa. Oli onneks onnellisesti kotona. No, ehdittiin jo sitten melkein kotiin saakka, kun puhelin soi ja samainen pikkuveli sieltä soitteli, että mitä tehään, ku koira kouristelee. En sitten hädissäni osannu antaa muuta ohjetta kun soittaa eläinlääkärille. Oli ehkä pisimmät kymmenen minuuttia kotiin, mutta onneks pihassa Terri tuli iloisesti vastaan. Mikä ikinä se oli, niin meni onneksi itsestään ohi.

En enää tiijä mitä muuta hauskaa tänään tapahtuu. (Heh, onneks tätä päivää on jälellä enää se vartti.) On tänään kuitenkin tapahtunu jotain mukavaakin. Tää kuva saattaa antaa pientä vihjettä... Teatterireissulla ehittiin pyörähtää pikaisesti musiikkiliikkeessä hakkee minulle kitara. Voinko nyt jo sanoo harrastavani kitaransoittoa? Ainakin toiveissa ois nyt ihan oikeestikkin oppia toi homma, lisää nimittäin melko paljon motivaatiota se, että oon maksanu tuosta vehkeestä. (Tai äiti on.)

En oo vielä kauheesti ehtiny soitella, koskapa tää ilta oli vähän sekava kaikkine kommelluksineen. Mutta viikonloppuna tai viimestään ens viikolla minulla on taas sitten aikaa kerrata taas niitä sointuja, jotka oon ehtiny tässä parin viikon aikana unohtaa... Huh, saisivat jo alkaa jäädä tuonne selkärankaan niin, että ne pysyis siellä, vaikka en just ihan joka päivä soittais.

Pakko vielä loppuun kertoa minun takkisählingistä. En ollu yhtään suunnitellu ostavani uutta takkia, vaikka sellaista kyllä itse asiassa (tavallaan) tarvitsin. Sokoksella äitiä odotellessani iskin sitten välittömästi silmäni yhteen sen ah, niin kalliin kuuloisen "Uutta!"-kyltin alta löytyvään yksilöön. Äiti lupas osallistua kustannuksiin ja niin me lähettiin kassan kautta ulos. Meillä oli sitten noin vartti aikaa käydä Prismassa ennen teatteriesityksen alkua ja juostiin sitten vahingossa just sitä käytävää pitkin, missä oli takit alennuksessa. Ja eiköhän se sama yksilö roikkunut siellä sitten -30 prossan alessa. Onneks näin työttömänä ei oo ihan justiin tuon rahan kanssa, muutama kymppi sinne tänne...