Aurora Borealis

Bongasin eilen illalla, joskus kymmenen aikoihin kaverin FB-päivityksestä, että kylällä ois makeet revontulet. Menin pihalle, mut pettymyksekseni totesin, että hädin tuskin erotin sitä vihertävää taivasta savupiipusta nousevasta savusta. Kauheen pettymyksen valtaamana ryntäsin välittömästi vinkumaan kaverin päivityksen yhteyteen, että ei meillä täällä kahden kilometrin päässä vain mitään näy. Olivat kuulema just sillä toisella puolen kylää.

Eipä auttanut kuin vetäistä toppatakkia ja karvalakkia niskaan ja hypätä autoon. (Meinasin unohtaa muistikortin tietokoneen sisään, ei ois ollu eka kerta. Tarvisin ehkä jonku varamuistikortin kulkemaan jatkuvasti kameralaukussa.) Tein sitten kompromissin ja ajelin paikkaan, josta näkyi joka puolelle kylää. Paikallisen laskettelukeskuksen pihalle.

En tietenkään ottanu taskulamppua mukaan, joten rämmin sitten ensi alkuun yhden lumipenkan yli, kun on hoksannut, että viiden metrin päästä olisin päässyt poljettua reittiä. Ja luonnollisesti jalassa oli tennarit, ensimmäiset kengät, jotka lähtiessä tuli vastaan. Hyvä valinta, kun pakkasmittari näytti viittätoista astetta... Hyvä juttu oli se, että pakkasen vuoksi se lumi ei koskaan ehtinyt sulaa sinne kenkään. Ja kun en ollut ottanut sitä jo aiemmin mainittua taskulamppua, niin jouduin sitten säätää kameran asetuksia ja jalustaa sormituntumalla. Ihan hyvä valinta sekin, tuota pakkasta ajatellen siis. Ja se, että ekat lapaset, jotka mukaan nappasin, oli vielä vähän kosteat iltalenkin jäljiltä. Nää äkkilähdöt ei selkeestikään oo minun juttu.

Olin ottanut muutaman kuvan haaleista revontulista ja olin lähellä luovuttaa, kun yhtäkkiä taivasta ilmestyi halkomaan upea vihreä viiva, joka sitten vähitellen levisi laajemmalle. Tuossa vaiheessa olin keksinyt juosta itse kameran eteen muutamaan otteeseen ja saanut sormet ja varpaat lämpiämään sen verran, että sain napattua vielä illan (tai yön) parhaat otokset ilman pelkoa raajojen putoamisesta. (Ja kuinka aloinkaan haaveilla kunnon laajakulmaputkesta...)

Kannatti käydä, toivottavasti näitä revontulisäitä nähdään pian uudestaan. Polttelee nimittäin kiivetä tuonne uudestaan, tosin tällä kertaa paremmin varustautuneena. Ja nyt kun osaa säätää asetukset suunnilleen heti oikein, ettei mee puolta tuntia pelkästään kokeiluhommiin. Onko joku muu yhtä innostunut revontulista ja bongaillu niitä vielä tälle talvea? Ja jos teillä ylipäätään on yökuvia, niin kävisin mielellään vilkuilemassa...