Pieni avautuminen

Teitä lukijoita on kertynyt tässä ihan huomaamatta mukavasti. (Ja selvennykseksi, että lukijalla tarkotan kaikkia teitä, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti näitä enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia höpötyksiä seuraatte, en pelkästään bloggerin listaamia lukijoita.) Haluaisinkin nyt kovasti kuulla, ketä siellä ruudun toisella puolen on! Olisi kiva, jos kertosit jotain itsestäsi ja (sitten päästäänkin tähän työttömän joutilaaseen elämään) linkittäisit oman blogisi, jos sellainen löytyy. Kävisin mielelläni vastavierailulla, jos vaikka löytäisin uusia suosikkeja! Nyt kun on tätä ylimääräistä aikaa...

Heh, minua huvittaa välillä tää minun raportointi tästä elämästä. Voisin ihan hyvin kopioida saman tekstin joka postaukseen, vaihtaisin vaan kuvat. "Tänään olin kotona ja söin suklaata. Liikuin kerran, postilaatikolle ja takaisin." Onneks nuo joululta jääneet suklaat alkaa olla jo vähitellen loppu. (Tosin viikonloppuna oon menossa poikaystävän luo, missä on vielä kaapillinen herkkuja. Joudun ehkä pyytää sitä piilottamaan ne johonkin tai naulaamaan sen kaapin kiinni.)

Onneks oon sentään työtön, joten minulla olisi teoriassa aikaa liikkua hiukan enemmän, niin että kuluttaisin kaiken tuon suklaasta tulleen kalorimäärän samantien. Mutta vaan teoriassa, koska käytäntöhän on ihan toinen. Nyrkkisääntönä tässä työttömyydessä on, että ylös ei nousta ainakaan ennen kymmentä. Sen jälkeen heräillään siinä aamupalan, lehden ja ostos-tv:n parissa sinne puolille päivin, jonka haahuillaan vielä vajaa tunti, minkä jälkeen päivän kohokohdan eli postin voidaan olettaa tulleen laatikkoon. Sitten tehdään se pakollinen postinhakureissu, jonka jälkeen voidaan kirkkain silmin selittää, että on ulkoiltu.

Tämän jälkeen luetaan kaikki mahdollinen, myös ne joita et aikaisemmin huomannut olevan olemassakaan. Sitten kello alkaa olla jo riittävästi siihen, että se ostos-tv ja supervoittojahtipuhelinpelit vaihtuu siihen ah, niin ihanaan Dr Philiin, mistä lähteekin sitten hyvä tv-putki Pulmusten ja illallisten kautta aina tarvittaessa C.S.I Miamiin saakka. Salatut elämät oon kyllä jotenkin hämärästi onnistunu välttää. Ehkä siksi, että ne on vielä käsittääkseni joulutauolla, mutta yleensä oon tuohon aikaan lenkillä. (Tää nyt on vähän liian aktiivista, joten ohitetaan se vaihe sujuvasti.) Ja jokaisessa välissä käydään sitten tarkistaa FB mahdollisten uusien päivitysten varalta, samoin kuin blogger.

Joo, minusta tuntuu, että niin lepposta kun tää työttömän elämä onkin, niin ei ehkä oo minun juttu. Alan olla jo tämän työnhaun kanssa niin epätoivon partaalla, että oon harkinnu vakavasti, että haen keväällä opiskelemaan. (No okei, myönnän, että en oo vielä ottanu tässä työnhaussa niitä järeämpiä keinoja käteen. Ja oon saattanu jättää hakematta muutamaa tarjolla ollutta kebabtarjoilijan paikkaa...)

Täällä hymyssä suin muistelen sitä, miten meille opintojen alussa sanottiin, että kun te valmistutte, Suomessa on nousukausi ja töitä riittää. Ja toinen, kyllä tällä todistuksella hommia löytyy. No, eipä oo vielä löytyny. Mutta vika on luonnollisesti minussa, kun halusin suorittaa opinnot normaaliajassa ja kunnialla loppuun, enkä tehnyt jotain osa-aikatyötä koulun ohessa ja hankkinut näin näyttöä siitä, että osaan ylipäätään tehdä töitä. Phuu, avautuminen suoritettu!

Muistakaa hei käydä kertomassa itsestänne tai heittämässä linkkiä blogiinne! Minä jään tänne odottelee!!