Työtön erakko

Aattelin, että tämän hiljaisuuden keskellä vois olla reilua näyttää teille yksi päivän asu, jotta ymmärtäisitte, miksi en juuri täällä oo kauheesti huudellu. Itse asiassa tää "päivän asu" on enemmän kuin pelkkä päivän asu. Tämä on itse asiassa suunnilleen noin viikon asu, joka toimii hyvin kaikissa niissä tilanteissa, joissa minun on tarvinnut astua ovesta ulos. Nämä tilanteet voin itse asiassa luetella melko nopeasti. Käytän Batmanin lenkillä tai käyn lähikaupassa ostamassa maitoa. Tai no, kerran oon käyny näissä kamppeissa myös verkkokauppa.comissa. Ja Kärkkäisellä, koska Verkkokauppa.comista oli kaikki uv-suotimet loppu. (Myös Kärkkäisellä oli hyllyt tyhjinä.)

Huomenna ois tarkoitus pyörähtää kaverin valmistujaisissa Raahessa, en oo vielä päättäny, että mitä sinne päälleni puen. Pesin kuitenkin mekkoni eilen siltä varalta, että tajuan yhtäkkiä, että tämä ei oo ehkä se kaikkein juhlavin yhdistelmä. Huomenna vois kyllä oikeestikkin olla mahdollisuuksia nousta sängystä ennen kolmea ja näin ollen ehtisin ylipäätään pukea jotain päälleni. Pari viime päivää on nimittäin kulunut Game of Thronesin ekan tuotantokauden parissa. Just äsken katoin viimesen jakson ja itkin silmät päästäni ja kirosin poikaystävän, joka minut tuohon typerään sarjaan koukutti. Ja vannoin, etten enää ikinä katso yhtäkään jaksoa kyseistä epäreilua sarjaa. Samalla kuitenkin tiijän, että kun se toinen tuotantokausi pamahtaa ruutuun, niin oon taas koukussa. Ja itkemässä.

Sen lisäksi, että oon itkeny ritareitten ja kuninkaitten vuoksi, oon saanu oikeestikkin aikaseksi jotain. Tein eilen elämäni parhaan jauhelihakastikkeen. Tämä ei oo tosin mikään suuri saavutus, koska tää oli eka kerta kun ylipäätään tein hyvää jauhelihakastiketta, itse. Muuten en ookkaan sitten viettäny aikaa keittiössä, paitsi mitä nyt hakenut välillä suklaata kaapista. Ja sitten piteni matemaattinen tehtävä: Kuinka paljon minun paino lisääntyy, kun suklaasta ei-tykkäävä poikaystävä sai työpaikaltaan noin kolme kiloa suklaata? Juu, tänä vuonna en tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta vuoden päästä lupaan liittyä painonpudottajiin.

Joo ja se vuodenvaihde, josta taisin luvata ottaa kuvia... No, otin kymmenen kuvaa ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta en voi julkaista niitä, koska en halua poikien suuttuvan minulle. Sitä seuraavien tuntien aikana keskityin lähinnä voittamaan Rappakaljassa. Puolen yön aikaan käytiin katsomassa raketteja naapurissa, jossa todettiin menon olevan liian riehakasta meidän makuun ja lähdettiin menee. Tinat unohdettiin valaa, koska meitä alkoi väsyttää niin paljon.

Ja vaikka päätin skipata sen joulun täällä, niin totean kuitenkin, että vuoden käytetyin lahja tähän mennessä on siis todellakin ollut nuo housut. Sen jälkeen, kun laitoin ne ekaa kertaa jalkaan, oon käyttäny kaksi kertaa farkkuja ja kerran sukkahousuja ja muuten ollu kokonaan ilman housuja. Housujen kanssa tasatilanteeseen pääsee tuo kaulakoru, joka on ollu kaulassa yhtäjaksoisesti valmistujaispäivästä saakka. Se tosin on siis yhdistetty valmistujais- ja joululahja, mikä siis tavallaan vie siltä käytetyimmän joululahjan tittelin.

Ai niin, blogin kannalta oleennaisin joululahja täytyy vielä esitellä, mutta tein just niin tiukan setin keskivartalolihastreeniä, että taidan kipaista suihkuun just nyt. Hehe. Sitä paitsi, säästämällä sen myöhemmäksi saan yhden pätevän syyn yhdelle postaukselle. Näin työttömänä erakkona kun noita aiheita ei ole liiaksi asti...