Biitsikausi avattu!

Kävin aamulla mummulassa pyörähtämässä ja kuulin, että mummu oli lähdössä tuohon läheisen leirintäalueen avannolle. Jotenkin oon ollu siinä käsityksessä, että sellaista ei ole tältä kylältä muutamaan vuoteen löytynyt, mutta kun asian todellinen laita selvisi, ilmottauduin mukaan. Pakkasin pyyhkeen ja bikinit nykymuodin mukaisesti (dalmatialais)reppuun ja lähdin talsimaan kohti avantoa.

Oon vielä melkoisen keltanokka noissa piireissä. Tähän saakka minun avantouinnit on laskettavissa yhdellä sormella, mutta sen ainoan kerran jälkeen minulla on ollut haaveena aloittaa kyseisen lajin aktiivisempikin harrastaminen. Nyt minun avantokokemuksieni määrä on tuplaantunut. Ja into myös. Kun avannolle on matkaa se kahdeksansataa metriä, ei silloin tällöin suoritettu veteen pulahtaminen liene kovinkaan suuri haaste. (Suurimmaksi haasteeksihan tässä tosiaan ajattelisin tuon saamattomuuteni, en niinkään sitä veteen menoa. Yritin kovasti ennakkohoukutella äitiä kaveriksi, mutta toistaiseksi näyttää vähän heikolta.)

Kiitos giffin, photobucketin ja bloggerin yhteistyön, tässä todistusaineistossa on näköjään automaattinen blurri-sensuuri. Ehkä ihan hyvä juttu, ei nimittäin tuossa vaiheessa tullut kauheesti jännitykseltä ajateltua tuota edustavuutta. Mutta mummulle kiitos kuvista!

Huomiseksi on luvattu ilmeisesti jopa aurinkoa, joten silloin ois ehkä mahdollista saada vähän väriäkin pintaan... No heh heh.

P.s. Voidaanko tää nyt laskea talviturkin heittämiseksi?