Junttiasu arkikäytössä

...Ja näin sitä vaihdetaan sitten kätevästi tyylistä toiseen! Viittaan nyt tuohon edellisen postauksen settiin. Tänään oli tosiaan vähän eri meiningit. Aamuhan alkoi jo hyvin pirteesti siinä puoli seiskan jälkeen, kun totesin, ettei nukuta. No, yritin kuitenkin ja hetken kuluttua havahduinkin uudestaan hereille. Ehdin jo riemastua, että kello on varmaan jo lähempänä yhdeksää, mutta vilkaisu kelloon paljasti minun nukkuneen noin kymmenen minuuttia. Hyvä homma. Tästä seurasi sitten se, että minulla kävi aika pitkäksi (koska jostain syystä fb:n chatti oli kasin aikaan lauantaiaamuna melko hiljanen) ja niinpä olin imuroinut koko alakerran jo ennen kello yhdeksää. Sääli ettei meillä oo lehmiä, olisin varmasti hoitanut aamulypsyn siinä samassa tohinassa.

Meijän kylällä oli kuitenkin nyt päivällä joku kylätapahtuma, lähettiin sitten äitin kanssa sinne. Arvoin toppatakin ja verkkatakin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Ja tuohon täydellisesti kyseiseen takkiin mätsäävään, jo hyvinkin tutuksi tulleesseen mainospipoon. Mainoksen sentään jätin näkymättömiin. Pikkuveli kysyi, että en kai oo oikeesti lähössä tämän näkösenä mihinkään. En tiedä, mitä se ois sanonu, jos oisin pistäny päähäni kakkosvaihtoehdon eli pinkin paljettipipon. Mutta toisaalta, toi mainospipohan taitaakin olla alunperin Jussin pilkkikisapalkintovalinta, joten hieman ristiriitainen tuo sen heitto.

Ja verkkatakki on isän vanha. Tekun logolla varustettu. (Googletin just tekun meinaavan ehkä teknillistä opistoa..) Minullahan on myös olemassa se paikallisen urheiluseuran takkikin, joka tosin on vähän liian iso ja ehkä myös vähän liian haperoa. Pelkään sen leviävän käsiin. Ja näin luon illuusion sporttisuudestani.

Muistan hymyilleeni joskus kaupungilla näkemälleni verkkatakki-korkkarit -kombolle. Mut nyt kun mietin, niin sehän kuulostaa superhauskalta. Ja sitä paitsi, tykkään kontrasteista. (Oon esim. suunnitellu yhdistäväni yhden äitin vanhan nahkahameen valkoiseen pitsitoppiin. Siis wtf, nahkahame minulla?!) No, ehkä minua ei tulla näkemään tuossa ensin mainitussa yhdistelmässä.  Muussa tapauksessa oon menettäny järkeni aivan totaalisesti ja voitte tulla sen minulle sanomaan. (Toiseen yhdistelmään en mee vielä sanomaan mitään...)

Tämän päivän ohjelmaan palatakseni pyörin siis kylällä ympyrää ja söin vohveleita. Kävin katsomassa myös sählyä. Tapahtuman lopuksi kävin vielä katsomassa alle kouluikäisten nappulahiihdot, jossa tulevaisuuden kaisamäkäräiset suihkivat menemään. Voinpahan sitten vanhana (omien saavutusten käydessä vähiin) sanoa olleeni katsomassa kyseisten maailmanmestareiden ja olympiavoittajien nappulahiihtoja. Huh, melko liikunnallinen päivä...

Ahkeran penkkiurheilun jälkeen urheilin itse sen verran, että pyörähdin avannolla. Kannatti viimeksi vähän valittaa, sillä avanto on taas käytettävissä. Ei tosin yhtä hienona kuin aikaisemmin, mutta ilmeisesti sitä nyt pidetään auki, joten mitä niillä kaiteilla ja tukevilla portailla nyt olisi edes tehnyt...

Loppupäivän voisinkin ottaa superrennosti ja sammua illalla silkasta väsymyksestä taas puoli kymmenen aikaan. Mutta jaksaapahan aamulla sitten herätä taas lypsylle.


P.s. Ilmeisesti meijän kylällä ei tosiaan välitetä kauheesti, että kuinka juntilta näyttää. Kukaan ei katsonut pitkään tai ilkkunut, vaikka Jussin mielestä tää ei ois ollu mikään julkisen paikan asu.