Superpäivä

Minulla oli tänään joku supertehokas ja hyvä aamu. Ja ihan huomaamattani. Kivat vaatteet ikään luin lennähtivät kaapista (Tai no, myös lattialta...) päälleni ja hiukset kihartuivat kuin itsestään. Normaalisti kivat vaatteet plus onnistuneet hiukset ja meikki meinaavat sitä, että aamupala täytyy syödä juosten matkalla autoon. Ja kuvitelkaa, kyseessä ei edes ollut mikään turva-asu tai turva-hiukset eikä edes mikään ennalta suunniteltu asukokonaisuus!? Saatoin vain ihmetellä, että mitähän vastoinkäymisiä joudun tänään kokemaan, ettei tämä tasapaino tässä elämässä heitä volttia.

Ilmeisesti tämä päivä oli kuitenkin korvaus siitä orastavasta kaljusta, mitä tämä viime aikainen stressi on minulle aiheuttanut. Sain nimittäin aamupäivästä pikkusiskolta epämääräisen viestin, jonka hetken pohdintojen jälkeen arvelin tulleen väärään numeroon. No, ihan oikeaan oli tullut ja vastauksena ihmettelyyni tuli selventävä (ja mielestäni hieman katkera) info siitä, että oon voittanu ihanan Juulian arvonnassa potkupuvun. Siis minä, jolla on ehkä huonompi tuuri noissa arvonnoissa, kuin ite Aku Ankalla. Yleensä voitan vaan niissä jokaarpavoittaa-arpajaisissa, jos niissäkään.

Menikö siis ehkä hiukan pasmat sekaisin. Yritän nyt siinä keskittyä töihin. (Pitäisi ehkä pyytää anteeksi siltä pojalta, jolla oli huono päivä ja minä näytin kaikista tyypin vastoinkäymisistä huolimatta enemmän kirkasvalolampulta kuin myötätuntoiselta apuopelta...) Onneksi minulla on nykyään tuo älypuhelin, ensimmäistä kertaa koen siitä olleen todellista hyötyä. En olisi nimittäin jaksanut odottaa kotiin saakka, että pääsen tarkistamaan asian paikkansa pitävyyden.

Sitä paitsi, kun avasin kotona koneen, alkoi viruksentorjuntaohjelma herjata vanhenemistaan, minkä seurauksena alkoi päivitysoperaatio, mikä taas hidasti koneen toimivuuden minimiin. Ilmeisesti päivästä pitää sitten kuitenkin löytyä jotain ei-niin-kovin hauskaa...

Mutta niin, ennen tätä valtaisaa innostumispurkausta olin aikeissa kertoa, miten iloinen olen näitten housujen (tai huoh, legginsien) korkeasta vyötäröstä. Minun t-paitaosasto laajeni ehkä noin kaksikymmentä prosenttia, kun saan taas käyttöön kaikki huiman pituuskasvun seurauksena (tai jos totta puhutaan ja näitä noin 162 senttiä katsellaan, niin syynä lienee pesukone) lyhyeksi jääneet paidat ovat saaneet uuden elämän! Tämä paita on tosin siinä tuunaus-osastossa, mutta oon toistaiseksi ollu niin laiska ja materiaalipuutteinen, että en oo saanu vielä aikaiseksi. Ullari.

Kävin tuossa just vilkasemassa tuota kävijäseurantaa, kävijöitä on ollu tänään enemmän kuin minun blogihistorian aikana yhteensä. (Heh, tai ainakin melkein...), joten lämpimästi tervetuloa seurailemaan minun höpinöitä jatkossakin!


Edit:
P.s. Heli, katsoin oikeudekseni käyttää sinun huonetta studiona, koska sinä katsoit oikeudeksesi alkaa varata käyttövuoroja minun haalariini.