Onnenpäivä

Tulin pikaisesti jakamaan kanssanne asian, joka tapahtui tänään ja sai minut sekä hymyilemään, että miettimään. (Tämäkin liittyy taas, ylläripylläri, työjuttuihin. Mutta se on tällä hetkellä käytönnössä yhtä kuin minun elämä, joten kestäkää.)

Olin menossa taas tavalliseen tapaani erääseen luokkaan "apuopeksi" ja välitunnin päätyttyä odottelin tunnin alkamista luokan edessä. Eräs noin 7-vuotias lapsi tuli silmät kiiluen välitunnilta minun luokseni ja totesi riemuissaan: "Tänään on kyllä minun onnenpäiväni!" Ihmetellen sitten kysyin, että no kuinkas niin. Lapsi ojensi nyrkkinsä, kuiskasi "Katso, mitä löysin!" ja avasi kätensä. Kämmenellä oli jo lähes mustaksi tummunut viiden sentin kolikko.

Myöhemmin kotona tapahtuma tuli mieleen (kun yritin keksiä päivitettävää Facebookiin) ja aloin sitten miettiä, että mistä saisi takaisin tuon asenteen. En oo viime aikoina jaksanut olla kauheen positiivisella tuulella. En oo oikeestaan ollut ees kiinnostunut yrittämään. Tänään kuitenkin lupasin itselleni, että lopetan (tai ainakin vähennän) pikkuasioista (kuten esim. tulevaisuudestani, heh) stressaamisen ja ahdistumisen ja yritän löytää positiivisia juttuja ihan pienistä asioista. Esimerkiksi siitä yllättäen löydetystä viiden sentin kolikosta.