Päivä, jolloin luistinrata alkoi sulaa

Vaikka säästä puhuminen on aina se helppo ratkaisu, niin oon tylsä ja alotan sillä silti. Ootteko huomanneet, miten mahtava keli ulkona on?! Okei, en tiijä muusta Suomesta, mutta ainakin täällä aurinko paistoi jo niin lämpimästi, että luistellessa takki on ihan liikaa. (Mutta en tietenkään voinut heittää sitä pois, kun olin just käskeny pikkutyttöjä laittaa takit päälle...) Ja että luistellessa piti jo vältellä sitä päätä kentästä, johon aurinko paistoi koko ajan. Oli nimittäin jo ihan sohjoa. Tänään siis tuntui ekaa kertaa oikealta keväältä!

Huh, tykkään hurjasti just tästä vaiheesta kevättä. Ja siitä, kun kevät on vaihtumassa kesäksi. Se väli, joka on täynnä loskaa, sais minun puolesta jäädä kokonaan pois. Rasittavaa pestä koira jokaisen pissireissun jälkeen. Ja voitte kuvitella, että taloudessa, jossa koira rakastaa kuralätäköitä, loskavaihe tuntuu p i t k ä l t ä.

Olin tänään sen verran ennakoivan keväisellä tuulella, että vetäisin päälle mekon. Okei, sukkahousujen sijasta turvauduin vielä farkkuihin, joten ehkä ajatuksena mekko on hieman liioteltu. Tästä on ehkä lähtenyt liikkeelle tämmöinen turvallinen laskeutuminen mekko- ja hamekeleihin. Olin tänään jopa niin aktiivinen itseni suhteen, että pistin hiukset kiharalle. Lapset tykkäsi, vaikka kiharat tekikin letittämisestä hieman haastavaa. Söpöin kommentti (Sinulla on kauniit kiharat hiuksissa!) tuli kuitenkin eräältä pieneltä herrasmieheltä. Toivottavasti tuo herrasmiesasenne säilyy, ja Suomen tulevaisuus on turvattu.

Kiva toi Batman joka kuvassa. Vois kuvitella, että meijän piha on täynnä kuoppia... Lopuksi se meni kaivaa syvään hankeen niin, että kaverista näkyi suunnilleen vain korvat. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei. Heh heh. Ja nyt kun tässä naureskelen, niin se oon varmasti just minä, joka menee ja vetää lipat noihin monttuihin. Mutta ihan tosissaan, kuvitteleekohan Batman löytävänsä tuolta hangen alta jotain..? Ehkä tunnelin Australiaan? Kelpais minulle.

Olin taas vähän huomionkipeällä tuulella, joten pistin kaulaan tuon uuden ihastuksen, bambi-korun. Tosi kypsää ja aikuismaista juttua taas. Mutta sopii minulle kuin nenä päähän, kun ottaa huomioon esim. sen, että minua luultiin taas pari viikkoa sitten korkeintaan 18-19 -vuotiaaksi. Eihän se olekaan kuin noin 4-5 vuotta todellisuutta vähemmän. Ja just kun olin mielestäni pääsemässä kypsemmälle asteelle mm. pukeutumiseni suhteen. Jep, jep. Siis meinaan aikaa ennen bambin ostoa.

Pitäisi kuulema olla onnellinen siitä, että näyttää nuorelta, mut hei haloo. Jostain syystä en hypi kauheesti riemusta. Myös 22 on minusta melko vähän, eikä 22-vuotiaalta näyttävä näytä kovinkaan vanhalta.

No, toisaalta täällä kotikylällä ei ole niin justiisa miltä näyttää. Eilen nimittäin olin opesijaisena liikuntatunnilla ja hiihdin Mainuantien Kesoil -pipo ja isän vanhat Raybanit -kombon kanssa. (Asuna tosin palveli ihan vaan se perinteinen suomalainen kansallisasu, tuulipuku, koska en luottanut tarkenemiseen verkkatakissa.) Herätin ehkä hiukan hilpeyttä, mutta sain kehuja sekä piposta että arskoista. Ensi kerralla tosiaan sitten jos vetäsis päälle vielä nuo retrot, aidot rajavartiolaitoksen hiihtohaalarit siltä ajalta, kun käsitettä näyttää hyvältä ei ollut vielä keksitty.