Helminauhaa

Hip hei tuo tyvikasvu... Onneksi se ei näy ihan noin typerästi luonnossa!

Huomasin aamulla, että noin 57,1 prosenttia kaikista minun omistamistani helminauhoista on ruskeasävyisiä. Pistin sitten kerralla överiksi ja otin ne kaikki kerrallaan käyttöön. Ja sain taas huomiota lapsilta. Kaulassa oli siis neljä helminauhaa, joilla kaikilla on eri tarina. Yksi on isän Venäjäntuliaisia vuosien takaa, toinen äidin nuoruudesta tai ainakin äidin kaapista peräisin, kolmannen oon tehny itse pari vuotta sitten ja neljännen oon ostanu kesätorilta ja sen on tehneet naiset Afrikassa. Ihan kiva piristys tuohon muuten niin perusasuun, mutta ei ilmeisesti riittävä, koska räiskäytin ruokatunnilla banaanijugurtit paidanrintaa koristamaan. Onneks tuolla töissä tuommoset tahrat vaan tuntuu kuuluvan asiaan.

Tulin töistä nälkäisenä ja päänsärkyisenä. Minulla on jostain syystä hartiat taas jumissa. En tiijä miks, en oo soitellu ees kitaraa viime päivinä. (Viime aikoina mahollinen hartiajumi on ollu yhteydessä kitaransoittoon.) Johtuu varmaan siitä, että kävin eilen lenkillä, pitkästä aikaa... Mutta joo, siis töistä tullessani haistoin jo heti ovella, että nyt ei oo kaikki ihan kunnossa. Koirakin meni heti ulos, eikä jääny jalkoihin pyörimään niin kuin normaalisti. Ressukalla on ollu maha vähän kipeenä ja siinä pitkällä matolla odottikin sitten kiva ylläri. Kävin kippaa sen maton hankeen ja jätin sinne. Sitte hain kameran, otin kuvia, heittelin Batmanin vinkulelun lumipalloilla puusta alas, söin välipalan ja istuin koneelle. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ei kellään ois hyviä matonpesuvinkkejä näin talvikeleille..? Minua ei nyt kauheesti houkuttais tuo matonpesu. Ois kesä, niin voisin hoitaa asian nopeesti ja helposti painepesurilla.

No, kesää en tähän hätään saa, mutta huomenna on viimeinen päivä töitä ennen viikon lomaa. (Mikä aasinsiltojen aasinsilta!) Tähän saakka olen kammonnut sitä ja hymyillyt nättiä tekohymyä, kun kaikki hehkuttavat työpaikalla, että miten mahtavaa. Loma nimittäin tarkoittaa vapaa-aikaa ja laiskottelua ja sitä minulla on ollut ihan liikaa. Oon kuitenkin pohtinu jo jonkin aikaa, että lähtisin lomalla etelänmatkalle. Helsinkiin siis. No, eilen myös äiti ilmeisesti havahtui tähän minun sosiaalisen elämän puutteeseen ja suorastaan käski minun lähteä lomalla reissuun. Lupautui jopa maksamaan junamatkat.

Yhtäkkiä ajatus lomasta kuulostaakin jopa astetta paremmalta. Ensi viikonlopulle ja mahdollisesti alkuviikollekin on kuvausjuttuja ja loppuviikosta oon toivottavasti muilla mailla. Loma alkaa siis olla mukavan buukattu. Tuo seitsemän tunnin yksinäinen junamatka tosin aiheuttaa pientä puistatusta, junat tuli nimittäin tässä syksyn mittaan vähän liian tutuiksi. Eikä aina niin positiivisessa mielessä. Oikeastaan juna on aiheuttanut minulle aina enemmän lähtemisen kuin jälleennäkemisen tuntemuksia.