14. huhtikuuta 2012

Kotisängyn disco

Jäin eilen yksin kotiin. Joku villimpi olisi ehkä voinut järjestää vanhemmilta salaa villit kotibileet perjantai-illan kunniaksi, mutta koska oon tylsä, skippasin kyseisen vaihtoehdon. (Ja okei, ehkä 22-vuotias on jo hiukan liian vanha tuollaiseen...) Niinpä tyydyin katsomaan telkkaria, laittamaan ruokaa ja soittelemaan kitaraa. Sosiaalisen osuuden hoidin skypen ja fb:n avulla, mikä koitui yllättävän hankalaksi ratkaisuksi näin parhaaseen menoaikaan.



Oon kuulema nykyään yhden bändin kitaristi. Kuulin siitä joku kuukausi sitten, mutta autuaasti unohdin asian, kunnes se tuli eilen esille, ja otin sitten kitaran kauniiseen käteeni ja virittelin parit kappaleet. En oo soittanu pariin viikkoon, joten sormet on päässy mukavasti taas pehmenemään ja muutamat soinnut katoilemaan päästä. Todellinen kitarasankari.

Onneks bändi ei (käsittääkseni) oo kovin vakavahenkinen. Ilmoitin nimittäin heti alkuun, että oon alottanu kitaraharrastukseni kunnolla vasta tämän vuoden puolella, että ei kannata oottaa liikoja. Mut ei se kuulema haittaa mitään. Lupaan kuitenkin raportoida teille välittömästi, kun levy tulee ulos... No heh heh.




Jos perjantai-ilta oli jokseenkin rauhallinen, niin yö oli sitten sitäkin villimpi. Muistan seikkaileeni muun muassa jollain klubilla, josta tosin muistan lähinnä vain sinisenä ja punaisena välkkyvät strobovalot ja kerrossängyt. Siis joo'o. Kyseisestä bilepaikasta sai vuokrata sängyn, mikäli kotimatka tuntui ylivoimaisen pitkältä. Itse asiassa bileporukka saattoi vuokarata sieltä kokonaisen huoneen, joka oli täynnä kerrossänkyjä. Kovin luksusta tuo ei kuitenkaan ollut, sillä tuo huone muistutti enemmän korsua kuin edes mitään hostellin dormitorya. (Mikä hitto se on suomeksi?! Nukkumasali? ) Klubi itsessään taisi sijaita Kajaanin poliisiaseman takapihalla. Ja ai niin, portsarilla oli 90-luvun coolein tuulipuku...

Kuinka paljon edullisemmaksi tuleekaan bilettää omassa sängyssään, kuin lähteä oikeaan yöelämään! Aamulla olo on lähes yhtä nuutunut, kuin todellisenkin reissun jäljiltä. Väsyttää ja silmät eivät aukea, parin päivän takainen, ennakoitu juoksulenkki takaa aidon jalkasäryn ja voin kuvitella tanssineeni koko illan, yöllinen pyöriminen saa aikaan mukavan hikisen nihkeän olon sekä peltikattoon hakkaava räntäsade lisää halua piiloutua yhä syvemmälle peiton alle. Vaikuttaa siis siltä, että voin viettää hyvällä omalla tunnolla krapulapäivää, hahaa...

Meillä päin se tällaisen päivän olotila on muuten kohmelo! Miten teillä?

2 kommenttia:

  1. Hei taas täältä tällä kertaa tosi harmaasta Rovaniemestä! :)

    Kyllä se meilläkin päin on kohmelo. Kankkunen taitaa olla enenmmän semmonen Etelä-Suomen sana krapulalla. Rakkaalla lapsella monta nimeä? xD Olen itse huomannut että jos on tarpeeksi väsynyt, on se kuin olisi humalassa. Yhtä sekava olo. Onkohan se sitten joku köyhän miehen humala?

    Pakko muuten kyssyä oliko tuolla kuvissa kenties Border Collie? Jos oli, niin oliko se tyttö vai poika? Meillä on kotona maalla maailman ehkä yliaktiivisin Border Collie Väinö. Rotu on tosi symppistä ylipäätäänkin, ja Border Colliet ovat oikeasti tosi fiksuja koiria. Vanhememmilla se koira on lehmän paimennus hommissa. :) Kaikkea kivvaa sinne päin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moikka! Jossain muuallakin sentään harmaata... Kateellisena katselin Rukan auringonpaistetta televisiosta! :D Ja joo, tuo väsymyshumala on kyllä kätevä. Ja minulle toimii toisinaan myös kahvi, kun en sitä enää säännöllisesti juo.

      Jep, Batman on tuommonen reipas bc-poika. Tosin nykyään melko rauhallinen, kun reppanalla puhkes anemia vuosi sitten. Toki lääkityksen avulla kyllä jaksaa leikkiä ja riehua, kun sen aika on. Siksi Batman onkin nykyään ihan vaan kotiseurakoira, vaikka ei alunperinkään mihinkään paimennushommiin sitä ole tarkoitettukaan, vaan agilityyn ja pk-lajeihin jne. Tää on minun eka bc oon kyllä tykästyny rotuun valtavasti.

      Mukavaa myös sinne ja kiitos taas kivasta viestistä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!