Seinäruusu

Se on maanantai taas ja talvea kohti mennään. Ainakin mikäli katsotaan tuota lumituiskua ulkona... No, parempi toki nyt kuin juhannuksena. Muistan varmasti ikuisesti sen elämäni ainoan juhannuksen, jonka oon viettäny Suomen rajojen ulkopuolella. Junassa Turkin ja Kreikan välillä oli varmasti vähintään +35 astetta lämmintä, kun äitiltä tuli juhannusviesti, että Suomessa sataa räntää. Eipä enää harmittanu missata tuota suomalaisten syvimmän olemuksen esiintuovaa juhlaa, jonka juhlimatta jättäminen lähentelee jo maanpetosta.

Jos kuitenkin mentäis sitten vähän ajankohtaisempaan ja tämän päivän kamppeisiin. Heräsin aamulla kärttyisenä, sillä näin taas ei-niin-mukavaa unta. Kiskaisin päälleni ekan vaatekaapista käteen tarttuneen paidan. Juuri sopiva asu tämmöiselle päivälle, kun voisin vaan piiloutua maailmalta. En nimittäin erottunut seinästä. Näitä kuvia katsellessani totesin, ettei tuo sanonta voisi paremmin konkretisoitua. Huomatkaa, miten olen kuin kameleontti meijän autotallin oven edessä.

Siinä vaiheessa, kun farkut ovat asun väriläiskä (Enkä puhu nyt noista trendikkäistä värifarkuista.) niin olisi ehkä syytä piristyä vähän. Mut hei, huomatkaa toi linnunhäkkikaulakoru, joka yrittää melko epätoivoisesti pelastaa tilannetta!

Tein just jotain, mikä seurauksena toivon saavani rauhan sielulleni. Tai vähemmän dramaattisesti toivon saavani kunnon yöunet takaisin. Tässä on toki vielä pari muuttujaa, mutta yritän olla ajattelematta nyt liikaa. Pääasia, että oon ottanu yhden ison askeleen tulevaisuuteeni liityen. Toki tässä vaiheessa tää on lähinnä henkisellä puolella, joten asiasta tarkemmin ehkä joskus myöhemmin, mutta pointtina on siis, että jatkossa saattaa olla jotain toivoa saada taas pirteämpiä asuja mukaan kuvioihin.

Huomenna töissä ois luvassa ilmeisesti melko paljon ulkoilua, joten katotaan mitä sekä hauskaa että käytännöllistä mahdollisesti keksin. Tai sitten hiihtelen jollain yhtä pirteellä yhdistelmällä kuin tänään... 

Okei, kotiin tultuani heitin maastovaatteet nurkkaan ja kiskaisin päälleni tuon uuden Zipperallin ja lainasin äidin Marimekon riemunkirjavaa esiliinaa. Jatkoin sitten tätä noin viikko sitten käyntiin lähtenyttä Lempileivonnaiset-projektia, jossa tavoitteena olisi testata kaikki tuon kirjan reseptit. (Okei, ehkä hieman liian kunnianhimoinen tavoite yhdessä tämän kesäkuntokampanjan kanssa...) Tänään testattiin sitten kanapiirakka ja todettiin tämäkin sitten erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Tähän mennessä testattuna on siis kaksi reseptiä ja molempia voisin tehä uudestaan millon vaan!

Miten teijän viikko on käynnistyny? Toivottavasti vähän värikkäämmissä merkeissä kuin täällä...