Herkkuleipäsiä

Minun piti leipoa jo maanantaina, mutta koska tuli pari muuttujaa, niin siirsin homman tiistaille, jolloin taas lähdinkin yllättäen katsomaan, kun Kärpät voitti Tepsin. Tänään sitten suunnittelin olevani reipas heti aamusta ja nousin, vaikka ois väsyttäny. Kävin reippaana hoitamassa terveystarkastuksen pois alta ja tulin kotiin leipomaan. Ja kylläpä kannatti! En oo koskaan saanu keittiössä aikaan mitään noin hyvää!

Vinkin näihin Nallen ohraleipäsiin sain kaverilta. Alkuperäinen ohje löytyy Nalle ohrapuuropaketin takaa, mutta koska minulla on tapana soveltaa keittiössä (vaikka oon viimenen nainen maailmassa, jonka niin kannattaisi tehdä), niin tein tietenkin vähän omia muutoksia.


Feta -tomaatti -valkosipuliohraleivät

Lämmitä 3 dl vettä +42 asteeseen ja lisää joukkoon 1 rkl sokeria ja ½ tl suolaa ja saman verran valkosipulijauhetta. Sekoita veteen myös 2 dl ohrahiutaleita ja pussillinen kuivahiivaa. Lisää n. 4 dl vehnäjauhoja ja ½ dl oliiviöljyä. (Tai alkuperäisen ohjeen mukaan rypsiöljyä.) Kohota liinan alla.

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä ja jaa se kahteentoista osaan. Taputtele osat leivinpaperille pyöreiksi leipäsiksi, joiden halkaisija on n. 9 senttimetriä. Anna taas kohota hetki. Tee päälle levitettävä öljyseos, johon tulee ½ dl oliiviöljyä (Tai sitä rypsiä.) ja 1 valkosipulinkynsi puristettuna. (Ja alkuperäisen ohjeen mukaan vielä rosmariinia, mutta koska minulla ei tuommosia hienouksia ollut, niin jätin pois.) Töki leipäsiin sormella koloja ja voitele ne seoksella.

Itse lisäsin leipäsiin tässä vaiheessa halkaistuja luumutomaatteja ja fetajuustoa, ohjeesta poiketen. Idea tähän tuli kaverilta, joka oli laittanut näihin lisäksi mm. mozarellaa ja oliiveja. Että tuohonhan voi tunkee vaikka mitä, kun käyttää mielikuvitusta.

Paista 225 asteessa n. kymppi minsa.

Ja tulipa paraita leipiä koskaan! Söin eka kolmasosan suoraan uunista polttaen suuni ja toisen kolmasosan sitten lemppariteen kanssa. Löysin uuden ehtottoman parhaan teen koskaan! Edellinen lemppari oli sen Nordqvistin vihreän teelajitelman vaaleanpunakuorinen pussitee. Nam. Mutta nyt löyty ihan paras. Eikä oo mitään pussiteetä. Forsmanin Vihreä Sitruuna-Kamomilla -tee.

Loput leivät yritän säästää huomiseksi, evääksi töihin ja ehkä viimeisen vielä sitten iltapäiväherkuksi, kun tulen töistä. Näitä teen kyllä uudestaan, vielä monta kertaa!

Oi, kahtokaa kuinka söpön pikkulaastarin sain sen rokotuksen jälkeen. Ootan tässä kovasti, että kipeytyykö tuo jälki. Toistaiseksi ainoot jomotukset koin ajellessani rokotukselta kotiin, mutta nyt olin unohtanut koko homman, kunnes suihkussa säikähdin, että mitäs ihmettä minulla on kädessä. Tosin aloin nyt testailla ja totesin, että tanssit saa tältä illalta jättää, koska tuo käsi ei nouse ihan ylös asti. Haha! Onneksi oon menossa muutenkin nukkumaan aivan just!

Keltainen Pikku Myy

Herätin tänään töissä hilpeyttä rakentamalla hattaran päähäni. Näin erään vanhemman herran sanoin. No mikäs siinä, mukava olla iloksi. Lisäksi kiskoin päälleni keltaisen takin, joten eiköhän tuossa ollut pirteyttä kerrakseen. Olo oli kuin keltaisella Pikku Myyllä, vaikka olin rentoilumeiningillä ja jätin pikkumyykengätkin kotiin.

Valitettavasti nämä kuvat ei tee ihan oikeutta tuolle nutturasysteemille, mutta voin kertoa, että se oli muhkea. Normaalisti tämmöset massiiviset rakennelmat ei minun hiuksissa pysy, mutta tarpeeksi monta ponnaria, tuhansittain pinnejä ja pari purkkia lakkaa, niin johan pitää, vaikka vähän kiireisempänäkin päivänä. Ja minun uusi keksintö saada niskahiukset pysymään kuosissa ja kupruilematta.

Ylöspäin kiipeävä ranskanletti niskassa. Joskus tuon ohjeen jostain bongasin ja silloin totesin, että ei minun hiuksilla. Mutta nyt uudemmalla yrityksellä ja onnistumisprosentti hyppäs heti sataan. Tosin tässäkin tuo massiivinuttura hukuttaa alleen puolet tuosta viritelmästä, mutta pysyypähän hiukset nätisti kuitenkin, niskaa myöten.

Keksin tämän eilen ja silloin minulla oli ponihäntä, niin jäi ihan harmittamaan, ettei tuo letti sieltä alta mihinkään näkynyt. Ja itse asiassa tämä letti selittää tuon päälakinutturan, jonka painon vuoksi joudun varmaan kohta hierojalle ja fyssarille ja ties mille kiropraktikolle, kun niska jumahtaa. Halusin nimittäin lettiin sen verran pituutta, että oli pakko nostaa ponnari ihn päälaelle... Haha.

Miulla on huomenna vapaapäivä. Ajattelin leipoa sen kunniaksi, mutta yllättävän suunnitelmanmuutoksen vuoksi lähdenkin tästä kohti Raksilaa ja Kärpät-TPS -matsia. Leivon sitten huomenna... Samalla kun tiskaan, imuroin ja pesen pyykkiä. Ja eikun niin, minullahan on huomenna lääkärintarkastuskin. Ja piti käydä hoitamassa pari muutakin asiaa... Ja oho taisin sopia just Rezan kanssa jotain tapaamista! Miten onnistunkin buukkaa nämä vapaapäiväni aina näin täyteen ja miljoona asiaa päällekäin, vaikka omistankin kalenterin. Ehkä sitä voisi välillä myös käyttää muuhunkin, kuin työvuorojen merkitsemiseen.

Nyt reippaasti vaatteenvaihtoon ja kohti hallia. Viime kerralla saatiin aika kulumaan ensin kalja-aitauksessa ja toisella erätauolla makkarajonossa. Tällä kertaa ajattelin kokeilla löytää kärppien pukuhuoneen. Hehehee.. Minua ei varmaan päästetä sisään koko halliin.

Niskajumia

Minulla on ollut tosi tehokas viikonloppu, vaikka oon ollu vapaalla. Eilen käytiin parin kaverin kanssa muutamalla ja olin sitten kotona siinä puoli neljän seutuun. Aamulla totesin, että oon tanssinu taas liian vauhdilla ja niska on mennyt jumiin. Perus, pitäisi vaan pysyä pois sieltä tanssilattialta. Kiskoin muutamat Buranat naamaan ja pääkin alkoi kääntyillä vähitellen sen verran, että lähdin illaksi PartyLite-kutsuille. En ookkaan koskaan aiemmin ollut millään vastaavilla, joten olihan se jo aikakin.

Olin tällä kertaa hyvin maltillinen shoppailija, koska sain eilen kulumaan Prismaan taas ihan liikaa rahaa, vaikka olin alunperin ruokaostoksilla. Ostelin kenkiä, laukkuja ja huiveja, koska ne oli alennuksessa. Huoh. Mutta toisaalta, huivi ja laukku pääsivät käyttöön heti! Viime yö meni tämän näköisenä.

Tosin tuon peuran jätin pois ranteesta, koska laitoin tuohon päälle lämmikkeeksi vielä neuletakin, joka sotkeutui nuihin sarviin jatkuvasti.

Satuin nuitten ostosteni kanssa just sen söpön kassapojan kassalle ja koin pieniä wtf-hetkiä, kun rahastaessaan minua tyyppi alkoi yhtäkkiä heitellä vaatteitaan pois. Okei, tämä nyt kuulostaakin tosi hämärältä... Mutta niin, menin tilanteessa hieman hämmästyksestä sekaisin ja mokasin sen korttihomman jotenkin niin, että se kortin yhteys katkesi. Kassa vaan totesi, että taitaa se kortti kiusata sinua vähän. Juu, tästä lähin asioin vaan Prismassa ja kyseisellä kassalla, jos mahdollista. Naureskelin nimittäin tuolle tilanteelle koko illan.

Ainoa ongelma vaan on, että tästä lähtien joudun oikeesti miettimään, että miltän näytän kaupassa käydessäni...

Ja ne kengät jotka ostin joudun laittamaan odottamaan kevättä. Ovat vähän liian avonaiset näihin keleihin, mutta juuri sopivat hameiden kanssa käytettäviksi. Siis juuri sellaiset kengät, joista minulla on ollut vähän pulaa. Toivottavasti ne ovat hyvät jalassa, sillä uskon, että mikäli tuo asia toimii, niin niistä tulee yhdet suosikeistani.

Luulen, että joudun testailemaan kenkiä ja kuivakäyttämään niitä täällä sisätiloissa vielä monta kertaa, ennen kuin pääsen niiden kanssa oikeasti liikenteeseen, joten ehkäpä saan tännekin jotain materiaalia niistä... Olin kyllä juuri päättänyt, että ostan vain oikeasti laadukkaita ja toimivia kenkiä, mutta en vaan voinut jättää nuita hyllylle sen -30 prossan alelapun kanssa. Ei siis auta kuin toivoa, että ne eivät tapa minun jalkoja tai hajoa heti ensikäytössä.

Minä ajattelin nyt vähän kitaroida, oon nimittäin innostunut siitä taas vähän uudestaan. Tosin järkevintä olisi nyt antaa tuon niskan levätä, että pääsen huomenna ylös sängystä. En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut noin kipeä niska, melkein itketti. Itse asiassa puolet takaraivosta oli aivan kosketushellänä, kun yritin epätoivoisesti harrastaa jotain itsehierontaa. Pakko varmaan alkaa etsiä tästä kaupungista jotain kohtuuhintaista hierojaa.

Taikatalvi

Pääsin tänään testaamaan uutta objektiivia tositoimissa. Aivan loistava sää! Vain pari hassua astetta pakkasta ja mieletön auringonpaiste. Ja parasta, että se aurinko lämmitti jo, kevät on siis tulossa! Tehtiin pieni kävelylenkki tuonne "saaristoon". Käveltiin Hietasaareen, jossa en tiennyt aiemmin käyneeni. Minulle selvisi vasta reissun lopussa, että Nallikari sijaitsee kyseisellä saarella. Seikkailtiin siis tällä kertaa vähän eri puolella saarta, huvila-alueella.

Huviloista oli mielettömän hankala sanoa, että olivatko ne käytössä. Epäiltiin, että ei ainakaan kovin ahkerassa, sillä osa oli kovin rapistuneita. Harmi, ottaisin tuolta heti minkä tahansa huvilan ja pitäisin siitä hyvää huolta! Lopuksi käveltiin jäälle ottamaan vielä muutamat kuvat. Tykkään niin tuosta merestä, en oo yhtään tottunut siihen elämäni sisämaassa, järven rannalla kasvaneena. Minulle tulee kuitenkin merestä mieleen muumit. Tänäänkin olin aivan Taikatalvi-fiiliksissä. Joudun varmaankin ostamaan tuon kyseisen kirjan itselleni. Tähän mennessä oon lukenut äidin kirjan joka talvi, jo useamman vuoden ajan, mutta se on kaukana Kainuussa.

Laajalta alalta

Aijai! Minä oon niin innoissani, sain nimittäin lopultakin sen objektiivin ostettua! Onhan tätä odotettukin kohta jo puoli vuotta... Oon vatvonu tuota hankintaa ees ja taas, mutta palannu aina siihen samaan. Nyt se seisoo tuossa kameran nokalla ja odottaa kuvaajaa. Canonin 15-85 f/3.5-5.6. Eilen en ehtinyt enää kuvailemaan, sillä aurinko oli painunut mailleen jo aikoja ennen kuin selvisin reissuiltani kotiin. Tänään yritin olla vähän nopeampi ja pyörähdin iltapäivälenkillä merenrannassa ja käytin hyödykseni päivän viimeiset auringonsäteet. 

Näitten kuvien sisältö nyt ei ole kovin kummoinen. Lähinnä vaan fiilistelin tuota laajuutta, joka etsimestä avautui. Huikeeta ja erittäin hämmentävää, kun tuota näkyä on katsellut koko syksyn 50-millisellä tai vaihtoehtoisesti lähdetty siitä 700 millistä ylöspäin.  Toivon tosissani, että minun tiistain vapaapäivänä riittää valoa sen verran, että saan jotain kuvaushommaa aikaiseksi. En nimittäin millään malttais enää odotella. Ja sisällä pitäis siivota, että täällä vois noin laajalla linssillä kuvata... Haha!

Mutta luvassa on siis (toivottavasti) jotain syvällisempää matskua kun vaan randomkuvia jalkakäytävistä ja tehtaasta. Nämä oli tällaisia testiotoksia, mutta en malttanut olla hehkuttamatta.

Paljon näppärämpää tämä itsensä kuvailu nykyään, aiemmin kun sai kuvaan mahtumaan pelkän silmän...

Sormien syväjäädytystä

Tulihan ne sieltä, se pakkanen ja aurinko. Kipitin rantaan kamera kaulassa, kahlasin nilkat täyteen lunta ja makasin naama kiinni hangessa kuvaamassa ties mitä risuja. Nuokin kohteet alkaa olla jo melko monesta suunnasta kuvattuja, pitäisi varmaan taas ottaa auto alle ja ajella uusille maisemille. Tai edes vähän vähemmän puhkikuvatuille. Vaihteeksi. Oon lämmitelly tässä sisällä ja juonu kupin teetä, mutta silti on edelleen kohmeinen olo, mutta muutama tänään tallentunut kuva lämmittää mieltä sen verran, että ei tämä pieni vilu haittaa ollenkaan!

Toivottavasti ette oo jo ihan täynnä näitä vastavalokuvia. Ite tykkään eniten just tästä tunnelmasta!

Ikuisuusongelmaksi muodostunut objektiivi

Ajelin tänne kotiin Kainuuseen eilen aamulla. Matkalla fiilistelin talvimaisemia ja innostuinkin ajatuksesta lähteä pimeän aikaan pienelle tähtikuvausreissulle, kun täällä metsän keskellä tuota valosaastetta on hurjan paljon vähemmän, kuin Oulussa. Toistaiseksi sää ei kuitenkaan vaikuta kovin lupaavalta - taivaalla on jatkuvasti paksuakin paksumpi harmaa pilvimassa. Harmistusta lievittääkseni lähdin sitten "päivänvalon" aikaan pihalle kuvailemaan maisemia. Eli siis muistikortin lopullisesta sisällöstä päätellen itseäni.

Yritin kuvata Batmaniakin, mutta eihän tuo valo riittänyt alkuunkaan pysäyttämään koiran liikettä. Yritin kuvata lumisia oksia, mutta turhauduin niihinkin. Inspiraatio, missä olet? Joka talvi sama juttu, mutta tänä talvena kaikki luovuus on häipynyt talviunille jo näin aikaisessa vaiheessa, ei kivaa ollenkaan. Kaipaisin nyt niitä aurinkoisia pakkaspäiviä...

Yritin hakea inspiraatiota myös vertailemalla objektiiveja. Taas. Oon nyt ollu ilman semmosta perus laajakulmalinssiä jo kuukausia ja nyt alkaa mitta tulla täyteen. Sain just käsiini joulunajan palkat ja ajattelin marssia ostoksille. En vaan vieläkään, useemman tunnin hintoja ja käyttökokemuksia vertailtuani tiedä mitä oon menossa ostamaan. Mielettömän vaikeeta. Tähän saakka oon aina tienny, mitä tarvitsen, mutta nyt en tiedä. Tai tiedän, periaatteessa. Mutta paljonko haluan maksaa ja mitä haluan rahalla saada. (Löysin itseni katselemasta jo fish eye -obiskoita, sehän se oiskin se paras ratkaisu tähän tilanteeseen...)

Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on tämä, mutta en ole aivan varma sitten kuitenkaan. Hinta nimittäin on melko korkea putken laatuun nähden. Ainakin mitä olen nuita arvosteluja tutkinut. Sitten olisi olemassa aivan perusvaihtoehtoja, eli saman tason putkia, kuin se hajonnut kitti, mutta oon kyllä valmis maksamaan peruslaatua enemmän. En kuitenkaan L-sarjan hintoja. Ja sitten tää tyhmä merkkiuskollisuus. Esim. sigmalla olisi varmasti potentiaalisia vaihtoehtoja paremmalla hinta-laatusuhteella, mutta en vaan osaa kuvitella käyttäväni muita kuin Canonin omia vehkeitä. En oo koskaan siis edes kokeillu mitään muita vaihtoehtoja, joten oon varmaan vähän ennakkoluuloinen ja toisaalta perfektionisti. Kaiken pitää mätsätä yhteen... Voi hyvänen aika.

Onko jollain siellä jotain käyttökokemuksia jostain hyvästä kitin korvaajasta? Toki mieluiten Canonin omista vaihtoehdoista, mutta jos on jotain superhyviä muita vaihtoehtoja, niin nekin ovat tervetulleita. Yritän olla avoin kaikille vaihtoehdoille! Tykkäisin, että valovoimaa ois vähintään se f/3.5 ja IS sais olla olemassa. Ei haittaa, vaikka ois kiinteä, jos on tosi hyvä, mutta toki zoom ois monipuolisempi käytössä.

Outo valoilmiö

Heräsin taas normaalien ihmisten aikaan ja istuin aamun sitten sohvalla ja tuijotin vuoroin facebookia ja vuoroin telkkaria. Jossain vaiheessa havahduin outoon valoilmiöön, aurinkoon. En ookaan kyseistä valoa hetkeen nähny. Osin syynä on tietenkin vuodenaika, mutta toki myös se, että nukuin koko syksyn ja alkutalven. Piti ihan keskeyttää kaikki muu toiminta ja mennä parvekkeelle. Tunnelmaa latisti vähän tuo tehtaalta leijaileva tuoksu, joka tuntuu usein erityisesti pakkassäässä, mutta en antanu sen tokikaan häiritä, koska hajussahan kasvaa jos olla jaksaa ja kohta olin jo niin tottunut siihen, etten huomannut koko asiaa.

Testailin samalla tuon uuden takin pakkasenkestävyyttä. On toki vähän huijausta hengailla lasitetulla parvekkeella, mutta tarkenin kuitenkin. Ehkä tuota takkia pystyy pitämään nollakeleillä... Yritän nyt vakuutella itselleni, että oli ihan ok ostaa tuo takki, vaikka on tammikuu ja pakkasta on se -15 astetta. Oon  vähän hätäinen uusien vaatteiden kanssa ja haluaisin saada ne käyttöön aina heti välittömästi, joten oon vähän huono aleshoppailussa, koska usein ne aletuotteet on just sen edellisen sesongin kamppeita ja en osaa ostaa varastoon.

Nyt minä lähen valmistautumaan työvuoroon, superpirteenä, kiitos auringon! Joudun ehkä vielä laittamaan toppatakin, mutta eiköhän se kevätkin sieltä jossain vaiheessa tule ja saan loistaa kilpaa auringon kanssa tuon takkini kanssa. Tai ehkä laitan alle paksun neuleen, niin joskohan sitä tarkenisi...?

Nutturaystävällinen päälaite

Oon onneton korvieni jäädyttäjä, mutta minun ylivoimaisesti käytetyin kampaus on nuttura, joka ei todellakaan sovi pipon alle. Oon jo pitemmän aikaa haaveillu salaa korvia suojaavasta, mutta päälaen auki jättävästä pannasta, mutta oon saanu jo ajatuksestakin kylmiä väreitä. Palasin mielessäni sinne kultaiselle yhdeksänkymmentäluvulle ja käsityötunneille, jossa opettelin neulomaan palmikkoneuletta ja sain tuosta tekeleestä aikaiseksi jäätävän kireen pannan, jota piti kuitenkin pitää.

Juulian panta näytti kuitenkin superkivalta eikä yhtään ysäriltä, joten törkeesti sitten varastin mallin eli siis inspiroiduin. Tosin tein rusetista ehkä astetta hillitymmän ja värikin oli pikkusen tylsempi, mutta halusin, että oikeesti kans tätä tulee käytettyä.

Panta meni heti valmistuttuaan testiin ja hyvin pysy korvat lämpimänä. Hoidin tänään kaupungilla asioita eli kävin hakemassa Helille penkkariasun. Samalla reissulla pyörähdin sitten nopeasti H&M:n kautta, ajattelin, että käyn ostamassa neuletakin, koska oon kokenu tarvetta sellaiselle. Raahasin sovituskoppiin kasan aleneuleita ja lopullisen valinnan tein sitten materiaalin perusteella. Kopista poistuessani onnittelin jo itseäni järkevästä ostoskäyttäytymisestä, sillä sen muuten ihanan tekokuituneuleen sijaan valitsin vähemmän nätin, mutta paljon mukavamman tuntuisen 50-prosenttisen puuvillaneuleen.

No, sitä järkeähän ei sitten riittänyt kassalle saakka, kun törmäsin heti kopin ulkopuolella takkirekkiin. Tein pikaisen u-käännöksen ja hetken päästä seisoin kassalla neuleen ja keltaisen syystakin kanssa. Hyvä. No, mutta toisaalta säästin melko reilusti. Lopulta maksoin neuleesta ja villakangastakista alle neljäkymmentä euroa, joten eikö tuon takinkin voi jo pistää järkihankintojen piikkiin..?

Minun villi perjantai-ilta taitaa huipentua tänään siihen, että poikkean tuohon läheiselle huoltikselle kaakaolle ja moikkaamaan kaveria. (Haha, mietin jo hetken aikaa, että onko tänään edes perjantai, mutta taitaa se olla, joten ihanaa viikonloppua!)

Talviseikkailua

Joo, hei mahtava tää minun unirytmi. Nukuin muutaman tunnin ja heräsin pirteenä kolmen jälkeen yöllä. En saanu unta ja viijen aikoihin sitten nousin ylös ja söin aamupalan ku oli niin kova nälkä ja yritin kahtoa perjantain VoF:n ruudusta, mutta minulla ei ikinä toimi tuo kyseinen palvelu. Lopulta pistin sitte nukkuu tähän sohvalle ja nukuinkin sitten melkein sinne puoleen päivään saakka, toivottavasti saan unta illalla, kun aamulla pitäs olla kuuelta töissä.. Heh.

Halusin saaha tänään jotain aikaiseksikin, kun eilinen meni vaan sohvalla maatessa, niin lähin ajelee kameran kanssa ympäri Oulua. Piti ajaa Nallikariin, mutta ajoin vahingossa Toppilaan, oon niin onneton liikkumaan kaupungissa. No, löysin lopulta sen Nallikarinkin, tosin koko ranta oli työmaa-alueena, jonne oli liikkumiskielto. Vähän saatoin sitä uhmata, koska kaikki muutkin. Otin nopeeta muutamat kuvat ja päätin vaihtaa paikkaa. Ajelin sitten toiselle puolen kaupunkia ja Oulunsaloon. Meinasin ensin ajaa Hailuodon lauttarantaan, mutta lopulta sitten pysähyin Varjakassa ottamaan muutaman kuvan ja totesin, että oon aivan jäässä ja hämäräkin on tulossa ja ei nää kuvausolosuhteet oo ees niin hyvät. Ajelin sitten kotiin juomaan litran teetä viltin sisässä.

Ei nämä kuvat mitään valokuvauksen juhlaa ole, mutta ehkä lopulta kuitenkin parempia, kuin mitä paikan päällä olin arvellut, joten eiköhän nämä voi julkaista.

No hiukset!

Suurin osa minun ulkonäköön liittyvistä kommenteista kohdistuu hiuksiin. Usein kysellään, että onko tää kaikki minun omaa. On. Oon saanu loistavat hiusgeenit, vaikka joskus pienenä olinkin katkera Pocahontasille sen mustista hiuksista. Minullahan oli vaan tylsän ruskeat... Onneks hiusvärit on keksitty, joten leikin oman elämäni Pocahontasia tuossa jonkun vuoden, kunnes kyllästyin jatkuvaan värjäilyyn ja lopetin koko homman. Kertoo paljon miun suhtautumisesta tähän pehkoon. Oon tosi laiska.

Välillä se laiskuus on kuitenkin superhuono juttu. Esimeriksi sillon, kun kiharran hiukset, tungen näihin hiuspuuterit ja lakat, tupeeraan, meen yöksi riehumaan johonkin ja yöllä kaadun sängyn pohjalle hiuksiin koskematta. Aamulla itken yrittäessäni selvittää sitä yhtä isoa takkua samalla kun googletan lähimmän kampaajan puhelinnumeroa.

Kuitenkin nämä näyttää ulospäin melkoisen terveiltä ja hyväkuntoisilta. Ja siis kaikki mitä näille teen, on ihan markettishampoopesu ja hoitaine pari-kolme kertaa viikossa ja lämpösuoja kun lämpökäsittelen, mitä tosin tapahtuu melko harkitusti. Lähinnä kiharrusta silloin tällöin. En esimerkiksi kuivaa hiuksia hiustenkuivaajalla kuin ehkä pari kertaa vuodessa, jos on kiire lähtö ja pakko pestä hiukset. Joskus saatan hangata hiuksiin raakaa kookosöljyä ennen pesua, mutta kerroinko jo, että oon vähän laiska..?

Nyt meni kuitenkin hermo tähän takkukasaan. Talvet on aina vähän hankalia, kun sen kuivan ilman lisäksi kaulahuivi hankaa niskavilloja ja huovuttaa ne. Oon jo pitempään harkinnu jotain takunkesyttäjää tms. ja kunnon hiusharjaa. Edellisestä kun on enää kolmasosa piikeistä jäljellä.

Joulun alla Stockalla pyöriessäni bongasin hyllystä tuon blogeissa jo vuosia sitten pyörineen Tangle Teezerin. Tai bongasin vaan hintalapun, kaikki harjat oli loppu. No, jäin sitten pohtimaan tuota hankintaa, koska no, maksan hiusharjasta yleensä sen kolme euroa tai saan sen kaupan päälle, kun ostan kolme shampoota tms. Tänään kuitenkin lähin ostamaan kynsilakan poistoainetta ja samalla reissulla nappasin tuon Tangle Teezerin mukaan. Testasin sitä pesun jälkeisiin hiuksiin ja niissä se liukui kuin rasvattu. Seuraavaksi tupeerasin hiuksia vähän ja kokeilin uudestaan. Takut lähti kivuttomasti, vaikka harja tuntui vähän heppoiselta. Ehkä jatkan tätä testailua vielä varmuuden vuoksi...

Ostin samalla myös jonkun randomin hoitosuihkeen. En tiijä tuon toimivuudesta, mutta testaillaan nyt. Ainakin nopealla kokeillulla vaikuttaisi ihan hyvältä. Tosin oon tässä testaillu nyt tuota ainetta puolen tunnin ajan, joten voi olla, että asia vaatii vielä hieman tutkimista. Ja mikäli joudun pesemään hiuksia useemmin jonku hoitoaineen vuoksi, niin en tiijä onko siinäkään järkeä sitten.

Hiusten leikkaaminen lyhyeksi ei siis oo mikään vaihtoehto. Jos erehyn ääneen asiasta mainitsee, niin saan vastaani hirveen mielenosoituksen kavereiden suunnalta. Ehkä en sitten oo enää minä, jos minulta puuttuu hiukset.

Sisko ja sen sisko

No niin, täällä ollaan tosi hyvin nukutun yön jälkeen... Tulin illalla Kajaaniin just kaupungin ilotulituksen aikaan ja sain siinä tilanteessa kaapattua juhlamieltä myös itelleni. Nopea siirtyminen Helin luo ja hiukset sekä naama kuntoon ja menoksi. Oltiin ihan nätisti, vuojen vaihtumisesta huolimatta. Käytiin pari tuntia istumassa Onnelassa ja sitten kotiin nukkumaan. Nukuin pari tuntia, jonka jälkeen heräsin ja valvoin aamuun, koska unirytmihän on aivan kiva. Aamulla nukuin toiset pari tuntia, kyllä näillä unilla on hyvä lähtä uuteen viikkoon työrintamalla...

Minun keskiyökin meni vähän yksinäisissä merkeissä. Sikäli siis, että kun mentiin vähän ennen puolta yötä istumaan erään pöydän päähän, niin toisesta päästä pöytää hyökkäsi saman tien yksin istunut mies ilmoittamaan minulle, että on umpihomo ja painui tämän sanottuaan takasin paikoilleen. Säikähti varmaan, että yritän pussata sitä sillä vuoden viimeisellä sekunnilla, kun ns. yksin (siis kuitenkin Helin ja Juhon kanssa, mutta ilman miestä) siinä istuin.

Jäi siis tältäkin reissulta se unelmieni mies löytymättä, ja taitaa jatkossakin olla melko hiljasta sillä rintamalla. Jotenkin ei nyt nappaa tämä touhu yhtään.

Miesten etsimisen sijaan voisin tehdä uuden vuoden lupauksen etsiä uusi harrastus. Mutta koska en harrasta uuden vuoden lupauksia, niin en lupaa. Oon niin huono niissä, ja itse asiassa saan paremmin aikaiseksi ilman sitä lupauksen aiheuttamaa painetta siellä niskassa. Ei siis lupauksiakaan tänä vuonna. Paitsi yksi pieni, aivan semilupaus. Oikeammin semmoinen ajatus, joka nyt ajoittui tähän kohtaan. Haluaisin lopultakin päästä eroon tuosta inhottavasta paheestani, kynsien puremisesta ja kynsinauhojen repimisestä.

Muuten odotan tältä vuodelta paljon enemmän kuin tältä vuodelta. Tähän saakka en oo kauheesti välittäny, että onko tuleva vuosi entistä parempi, mutta nyt toivon sitä tosissani. Ainakin vuoden aloitus on hyvä, työsektorilla. Ehkä siitä saa hyvät lähtökohdat tähän vuoteen 2013 myös muilla osa-alueilla. Sen kummemmin en aseta mitään erityisiä toiveita, toivon vain olevani vuoden päästä tähän aikaan paljon onnellisempi kuin nyt, oli onnellisuuteen johtaneet syyt mitä tahansa.

Pitkästä aikaa myös asukuvaa, tälleen ihan nopeana pikakatsauksena. Sain lopultakin otettua tuon syksyllä ostamani pitsimekon käyttöön. Nyt oon käyttäny kaikkia vaatekaappini mekkoja ja voin taas antaa itselleni luvan ostaa uuden, mikäli tulee hätätilanne. Siis meinaan jotain ihan oikeasti unelmieni mekkoa. Haha, yläastekäinen Suvi olisi pyörtynyt niissä farkuissaan ja hupparissaan, jos olisi päässyt tsekkaamaan vuoden 2013 mekko-Suvin. Tuolloin nimittäin juoksin lähinnä jalkapallon perässä ja tuskin omistin yhtään mekkoa. Juhla-asuhan oli tummat housut ja siisti paita.

Pakollinen yhteiskuva Helin kanssa! Näytetään kuulema samalta. Ite oon yrittäny löytää meistä jotain yhteistä, mutta öö minulla on äitin pyöreä nenä, Helillä isän terävämpi aatesnenäjäljitelmä. Silmistäkään en löyvä mittään samaa. Helillä on nätti hammashymy, kun ite hymyilen mieluummin suu kiinni, koska omasta mielestäni näytän hammashymyillessäni irvikissalta. Ehkä meillä on samanlaiset hiukset nykyään. Pienenä minulla tosin oli vähän jämäkämmät äitin hiukset ja Helillä isän hienot hiukset, mutta tilanne lienee nyt tasoittunut.

Kajaanin vuodenvaihde oli tässä, nyt kohti Oulua ja arkea! Kertokaahan omista lupauksistanne ja suunnitelmistanne alkaneelle vuodelle?

Kuvat (viimeistä lukuunottamatta) ovat Helin ottamia.