Piparkakkutaloprojekti

Kun joskus yläasteella ja lukiossa laskeskelin suorakulmaisen kolmion hypotenuusan pituutta, en arvannut että kannattaisi painaa kyseinen kaava tarkasti mieleen. Tarvitsin sitä tosielämässä ehkä ensimmäistä kertaa. Rakennettiin nimittäin piparkakkutalo. Tai oikeammin piparkakkulinnoitus, koska täällä kaikki tehdään astetta hienommin.

Puolet osista tosin paloivat mustiksi, (Mutta kukaanhan ei sitä oikeasti huomaa, kiitos tomusokeri-vesi -mössölle.) karkkeja ei harmillisesti ollut (Paitsi vuonna 1994 vanhentuneita ranskanpastilleja, jotka jätettiin suosilla pussiin vanhenemaan vielä hieman lisää.) ja Tommin sormi paloi sulaan sokeriin.

Niin, sen hypotenuusan pituuden tarvitsin tornijen kattojen palojen kokoa suunnitellessani. Siitä huolimatta mikään paloista ei luonnollisestikaan ollut oikean kokoinen tai edes muuten sopiva. Koristelun jälkeen lopputulos oli kuitenkin suht. siedettävä, ja eikä koko projektiinkaan mennyt kuin reipas kuusi-tuntinen. Kai tähän suoritukseen täytyy olla tyytyväinen.

Mitä tykkäätte? Oisko vaikka arkkitehdin tai kirvesmiehen ura sopiva vaihtoehto?

Ja jea, huomenna jouluaatto! Poikkean perinteestä, enkä vietäkään kotijouluaattoa, vaan jään tänne Tommille. Joulupäivänä voisi sitten hipsiä kotiin, mikäli tuo ulkona riehuva lumimyrsy ei ole tukkinut tietä perille!

Ihanaa Joulua kaikille!!

Etpä uskalla koskettaa kielellä tuota mattotelinettä!

Pienenä pelkäsin kaikkea rautaista, kun mittari oli hiukankin pakkasen puolella. Pidin kielen visusti suussa mattotelineiden yms. rautaisten pihahökötysten luona. Joku pelotteli liian hyvin.. Ja nyt juoksen kauhuissani Batmanin perässä, se kun nuolee kaikkea mahdollista. Voiko koiran kieli tarttua rautaan kiinni?!

Mutta parasta siis on, että täällä on talvi! Oon kulkenu kouluun tyylikkäänä toppahousuissa, mutta mieluummin niin kuin jääpuikkona. Koulun jälkeen jopa uhmasin pakkasta ja nappasin kameran matkaan, kun lähdin käyttämään koiria. (Ja jep, kaikki sormet ovat edelleenkin paikoillaan!) Ja huippua: Säätiedotus on luvannut kylmää jouluun saakka, joten viileä joulu ainakin on tulossa. Ja lunta on vähintäänkin lavasteeksi saakka!

Kovin montaa kuvaa en sitten lopulta saanut tallennettua, kiitos sen pakkasen sekä noitten viluisten koirakavereitten. Mut hei, ei se mitään, ehkä tätä talvea on vielä jäljellä. Toisella kertaa sitten enemmän!

Pakkasella on muuten entistä ihanampi istua sisällä villatakkiin käärityteenä, varpaat villasukissa ja glögiä juoden. Pidettiin tyttöjen kanssa leffailta, katsottiin Joulutarina ja syötiin pipareita aurajuustokuorrutteella. Oliko herkkua? No oli todellakin!

Jotta ei menis liian vakavaksi, niin naurakaa vaikka joutessanne Batmanille. Niin minäkin teen. Tänään sain hyvät naurut siitä, kun Batman keksi jahdata omaa häntäänsä. Niin, minäkin luulin, että tuo on mahdollista vain sarjakuvissa..


P.s. Höh, en pääse FarmVilleen, minun joulutähdet kuihtuu. Yhyy.

Mikä on ylipirteä ja keltainen?

Täytyy heti alkuun sanoa, että en ainakaan minä.

Aamulla ylitin valtavat esteet (Herätyskellon ja sen julmetun montun jonka joku oli käynyt kaivamassa keskelle tietä!) ja raahauduin joulutorille myymään kahvia sadoillen mummoille (joille kelpasi vain ja ainostaan se kerma, ja nimeomaan se tietty kerma ja kermaahan meillä ei ollut tarjolla...) Lisäksi niitä mummoja oli varmaan kolmesataa ennakoitua enemmän, joten eipä paljon ehitty luvattuja taukoja pitää. Siinä alkoi kuuden tunnin jälkeen jalkoja jo mukavasti särkeä siihen tahtiin, että kun kotiin selvisin (edelleen sen julmetun suuren montun yli) niin otin tasan sen verran askelia, että kipittelin pakasteelle viedäkseni oluen jäähtymään ja toisen keikan heitin kun hain sen sieltä. (Saatoin käyttää myös Batmanin ulkona, mutta se nyt oli pakollinen tehtävä, koska en ois jaksanu siivota yhtään pissiä!) Hups, täytyy latistaa tunnelmaa paljastamalla, että luin venäjän tenttiin enkä esimerkiksi tehnyt jotain rentouttavaa.

Tai no, onneksi vääryys kuitenkin korjautui ja nami: Vaahtokylpyä kynttilänvalossa + Tommin järjestämä jalkahieronta siihen päälle.

 

"Terve, oon ylipirteän keltainen kylpylelu!"

Oho, joulukuu!

Oisko mitään jos joskus vaikka päivittelis vähän sen sijaan, että tekisi ne kaikki miljoonat selän takana odottavat kouluhommat..? Oon harrastanu valokuvaustakin ihan blogimielessä, mutta ne kuvat jumittaa jossain koneen syövereissä. Oon kuvannu pipareita ja kinkkujuustosarvia ja pikkuleipiä. Phuu, ihan näin isosti ei sentään juhlita niitä luvattuja Batmanin pissimättömyyspäiviä (joita ois muuten pitäny jo ehkä juhlia, riippuen miten asiaa tarkastellaan, mutta sisäsiisteysbileet luvassa kun ehitään järjestää!), vaan Tommilla oli lopultakin ne ylioppilashattujuhlat!

 

Valvoin suunnilleen kolme yötä ja kaks päivää paahdoin mennä juhlia. Homma päättyi Ninnun pikkujouluihin, joissa jaksoin kahden glögipaukun verran ja sitten karkasin nukkumaan. Tai siis Tommin juhlien vodkajatkoille, jotka tosin jäivät ankaran väsymyksen takia vähän vähäisiksi. Sen jälkeen podin vuorokauden päänsärkyä, kiitos kolmen päivän valvomisen. Sunnuntaina käytiin perinteinen soihtukulkue ja katsomassa linnanjuhlat kotona, mutta nekin piti jättää kesken sen päänsäryn takia ja painua nukkumaan. Nyt on juhlat juhlittu ja onpa ihanaa! Seuraavaksi sitten joulu, mutta sepä onkin rauhoittumista varten. Ja sitten tuparit! Saatiin nimittäin tietää muuttopäivä, lopultakin! (Tosin kammoan jo nyt ajatusta siitä pakkaamisesta, mikä minua odottaa joululomalla.)

Batmanille on toi suuhygienista huolehtiminen niin tärkeää, että se alkoi harrastaa pöydillä kiipeilyä saadakseen käsiinsä - tai hampaisiinsa hammasharjan. (Sarppa tosin epäili kyseessä olevan halun testata atk-taitoja sillä perusteella miten hienosti Batman tietokoneita sääti.) No, oli miten oli, huoneen järjestys meni uusiksi, kun Batman kerta toisensa perään löytyi koneen näppäimistöltä tepastelemasta.

Muutenkin tuo hygienia on Batmanin juttu. Kun mentiin käymään suihkussa, niin Batmanin oli pakko päästä mukaan. Siellä se tyytyväisenä seisoskeli, kun suihkuteltiin vettä sen päälle! On meillä koira...


Millonkas te ootte käyny viimeksi suihkussa tai pessy hampaat? (Huom! Kysymys pääasiassa koirille, mutta kaikki halukkaat saavat vastata!)

Osta, myy ja vaihda

Annetaan lainaan koiranpentu hyvään kotiin. Sotkee, haukkuu, haisee, repii vaatteet riekaileiksi ja syö kaiken muunkin (paitsi ruuan), ei tottele ketään, ei nuku yöllä eikä ole edes sisäsiisti. Tulee satunnaisesti toimeen toisten koirien ja kissojen kanssa, mutta yleensä menee tappeluksi. Laina-aika: Palautus, kun oppii käyttäytymään.

Ostetaan vähän käytetyt hermot. Halvalla.

Kesää odotellessa

Säätiedoitus lupaa lunta, mutta taivaalta tihuuttaa veden ja rännän sekoitusta ja sukka kastuu jo pelkästä ajatuksesta siitä, että minun täytyisi käyttää koirat ulkona. Päivällä on harmaata ja illalla mustaa. Ei paljon lohduta, että syksyn ensimmäiset neonväreissä välkkyvät "jouluvalot" ilmestyvät pihoille vuosi toisensa jälkeen yhä aikaisemmin. Kun kaikki alkusyksyn kauniit värit ovat hukkuneet rapaan ja syysmasennus meinaa päästä niskan päälle, voi laittaa verhot kiinni, lämmityksen täysille ja kiskaista shortsit jalkaan. Pöytälamppu mahdollisimman lähelle kasvoja ja aurinkolasit päähän. Spotifysta soimaan oma suosikki kesäbiisi ja kesän parhaat valokuvat hollille!

 

 

 

Täten lupaan mitä vain

Suuresti minua ilahduttaa se, että Batman pissii sisälle enää sillon tällön! Ja nyt lupaan teille kaikille kahdelle lukijalleni, että sinä päivänä kun en siivoa yhtään kakkaa tai pissiä sisältä, järjestän Batmanin kunniaksi juhlat! Siis pieni kekkeripostaus luvassa siis tulevaisuudessa, ainakin toivon mukaan!

Lupaan myös, että terästäydyn tämän blogini kanssa. Olen asunut viime viikot Tommilla, joten en kehtaa olla kuvaamassa jokaista elämäni hetkeä. Tommin äidistä se voisi vaikuttaa hauskalta, mutta luulen, että yritän siitä huolimatta edelleen pitää yllä sitä mielikuvaa, että olenkin oikeasti muka fiksu enkä mikään sekopää. (Ja hei, täällä on yhtä harmaata ja pimeää kuin sielläkin, kukaan tuskin kaipaa yhtään kuvatodistetta tästä.)

Koska olen nyt niin lupaustuulella, muistutan, että niitä postausideoita saa laittaa tulemaan. joten lupaanko liikaa, jos lupaan toteuttaa kaikki ehdotukset?


Ja hei, kaipailisin kovasti kommenttia siitä, mikä tässä blogissa on kivaa ja mikä on pikkusen vähemmän kun kivaa? En nimittäin oikeen tiedä, mihin suuntaan tästä nimittäin olisin menossa seuraavaksi.

Hau hau, sanoi Batman kun kissa kiipes korkeelle

Arvatkaa mitä oon tehny tässä viime päivät? Vinkkinä voin kertoa, että Batman ei ihan vielä hallitse tuota sisäsiisteysjuttua.. Ja taas selityksiä, mutta oon ollu viime päivät muutenkin kauhea tohina päällä. Järkkäilin yhen kouluprojektin, joka toteutus kusi melko tehokkaasti. Onneksi sentään minusta riippumattomista syistä. Mutta siis harmittaa ihan, että meinaa jäädä tämä päivittely näin heikolle. Kuvia on jonkin verran tullut räpsittyä, nekin lähinnä Batmanista ja lisäksi lähes kaikki tärähtäneitä tai muuten epäselviä. Tuolla pennulla on ihan liikaa vauhtia:

 Lisäksi olen oikeastaan asunut viime viikot Tommilla, ja kone on ollut tietenkin kämpillä. Tai sitten kamera. Tai molemmat. Mut tsadaa, nyt minulla ois sekä kamera että kone, mutta postauksen aihe puuttuu. Oisko aiheellista julkaista jotain muutakin kuin Batmanpostauksia, vaikka tuo herra itse suloisuus onkin..?

Millaisia postauksia toivoisitte? Mistä aiheesta?

Nyt ideaa kehiin! Tässä teille vielä inspiroiva loppukevennys: Suvi noin 9 vee

Batman tuli taloon

Olin lähes kuolemapisteessä koulun kanssa viime viikolla, joten kovin harvat postaukset voitaneen laittaa sen piikkiin.. No, viikonloppu tuli, niin kuin odotettua. Tosin olo ei ole levännyt ollenkaan. Syy on tässä:

Viime yö on juostu ulkona käyttämässä poikaa pissillä, mutta silti aamulla löytyi lätäkkö lattialta. Tai sitten heräiltiin kieltämään sängynlaidan pureminen. Tai kuulemaan tylsistyneen pennun vinkumista. Eka yö takana, pennun palautusta ei olla kuitenkaan harkittu - toistaiseksi. Vanhempi suloisuus Ren huomasi alkuinnostuksen jälkeen, että tämä uusi kaveri ei ehkä olekaan niin hyvä juttu. Se nimittäin meinaa viedä huomiota Reniltä itseltään.. Jospa enin mustasukkaisuus haihtuu tulevien päivien aikana ja onneksi pentu nukkuu vielä niin paljon, että Renillekin jää aikaa leikkiä meidän kanssa.

Tänään meillä oon vielä luvassa mukava jännitysnäytelmä kun viedään Batman Tommille kotiin. Nähdään sitten, mitä Batman sanoo kissalle. Ja ennen kaikkea mitä kissa sanoo Batmanille...

Nyt täytyy siirtyä pissivartiostoon. Samalla sekunnilla kun pentu herää, se täytyy kiikuttaa ulos lähes valon nopeudella. Tälleen pyritään minimoimaan kosteusvahingot. Toivottavasti saan näytille pian uusia tärähtämättömiä kuvia tuosta pikkusesta ylisuloisuudesta.

Vaalenapunainen lapsuus

Arvatkaapa huviksenne, että oliko minun kaikki vaatteet vaaleanpunaisia, kun olin pieni? Olisinkohan tuolloin mahdollisesti saattanut saada yliannostuksen kyseistä väriä? Vasta nyt alan taas sietää vaaleanpunaisia ja pinkkejä juttuja, tosin rajoitetussa määrin. Mutta hei, vaikka kuinka minut puettiin vaaleanpunaisiin, en mielestäni ole ollut se nätti lapsi. Ainakin mikäli verrataan minua suurisilmäiseen neitipikkusiskooni, joka pisti oman neitiytensä jopa minun edelleni. Tai äiti, joka osti vaatteet, pisti. Kaikkien iloksi (jopa itseni) tein kokoelman elämästäni. Pari vuotta puuttuu, mutta menetätte tuskin mitään olennaista. Voi että, naurakaa!

Oma suosikkini on toi prinsessakuva, mutta mistä kuvasta sinä sait parhaat naurut?

Edit: Onkohan tässä tahi picasassa joku kuvarajoitin tai sellainen, sillä vaikka kuinka suurennan tuota sarjaa, niin ei siitä huolimatta kasva yhtään. Koettakaa kuitenki nähä jottai. Tai sitten älkää. Tai jos tiijätte mitä teen väärin tai miten pitäs tehä nii saatte kertoo. Kiitti.

Elonmerkkejä

En suinkaan ole kuollut, vaikka välillä teksisi mieli toivoa niin:

Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on kolme tehtävää palautettavana ja neljä tenttiä kolmen päivän sisään, alkaa se siivoominen ja muu tärkeä yhtäkkiä houkutella kummasti. Olen kuitenkin onnistunut kieltämään itseltäni kaiken tuon kivan ja saanut aikaan... No ainakin aktiivista facebook-päivitystä! Istun siis koneella sillä verukkeella, että opiskelumateriaalit löytyy nykyisin verkosta ja MUKA tässä samalla luen niitä. Just, sanon minä.

Kerronpa yhen toooosi hauskan jutun: Tänä aamuna oli venäjän tentti ja se ainoa asia jonka siihen opettelin, unohtui sitten kokeessa. Kerron vielä toisenkin jutun, että se nauru jo loppuis: Huomenna kaksi tenttiä. Luonto- ja liikuntamatkailu sekä Viinit ja alkoholijuomat. Että vois hakee Alkosta vähän opiskelumateriaalia ja alkaa kerrata jokamiehenoikeuksia. Loppukevennyksenä torstain kirjanpidon tentti: Minun yritys menee niin konkurssiin sen kokeen jälkeen...

Askarteinpa kerran

Tommi osti uuden hienon puhelimen ja minusta on naurettavaa, että sitä joutuu kuljettamaan SUKASSA, jottei se naarmuunnu riennoissa. Maailman parhaana tyttöystävänä otin käteeni virkkuukoukun ja aloin harrastaa käsitöitä sen sijaan, että olisin tehnyt venäjän läksyt.

Tällä kertaa onnistuin jopa välttämään pahimmat hermoilut. Parit purkamiset ja ylimääräiset levennykset ja pyh. Ennakkopeloista huolimatta pussukasta tuli kaiken hyvän lisäksi juuri oikean kokoinen! Ehkä en olekaan niin toivoton, mitä saattaisi luulla..

Tommi toki kiitteli kauniisti, mutta jotta tämä käsityöharrastaminen ei olisi liian helppoa minun kaltaiselleni lähes täydellisyydelle, täytyy huomioida myös kritiikki. Pussin sisään voisi kuulema laittaa fleecekankaan tms. jotta tuo neulos ei olisi herkälle näytölle liian kova. Just sanon minä.

Ensi kerralla valmistamme puhelimelle silkkipussin.

Minun aakkoseni

Olen nyt jotenkin onnistunut karttamaan kameraani tai lähinnä julkaisukelpoisia kuvia. En halua kaikenmaailman greenpeaceja ja kettutyttöjä kimppuuni, joten viikonlopun hirvestyskuvat jääköön koneen syövereihin odottamaan oikeaa tilaisuutta ja paikkaa mahdolliseen julkaisuun. Tänään taas olisi saanut ensilumikuvia (Siis haloo! Syyskuu, ja eilen vielä oli melkein kesä!), mutta kamera on känpillä ja itse olen jumissa Tommilla, ylläri pylläri. Välillä sitä miettii, että josko kävisi välillä vaihtamassa vaatteet tästä haisemasta ja tyhjentämässä omaakin jääkaappia, mutta sitten sitä saa laiskotuskohtauksen ja unohtuu näille reissuille. Puhelimestakin loppuu kohta akku, eikä täällä ole sopivaa laturia. Melko huoletonta! Kouluun sentään olen selvinnyt, tosin tänäkin aamuna pummin Tommilta autokyydin. Olen melkoisen varma, että tässä talossa ajankulu muuttaa merkitystään ja maailma muuttaa muotoaan. Normaalisti sentään meikkaan kouluun, lähinnä etten peljästyttäisi luokkakavereita, sillä näytän aamuisin melko eläimeltä. Täältä herätessäni tuskin muistan edes vilkaista peiliin..


Mutta valitettavan, mutta ei yllättävän kuvien puuttumisen seurauksena tarjoan teille vaihtoehtoisesti elämäni aakkosina:


A - Aurinko. Ilman aurinkoa on pimeää, ja pimeä on niitä harvoja asioita joita pelkään.

B - Blogi. Tulisin toimeen ilmankin, mutta saisin ehdottomasti vähemmän aikaan. Kamerankin otan usein mukaan ihan vain blogiani silmällä pitäen.

C - Celsius-asteet. Oon selkeesti kesäihminen, sillä talvella lähinnä palelen.

D - Dna-näyte. Erittäin tärkeä..

E - Eläimet. Kaikenlaiset karvaotukset vaan yksinkertaisesti on vastustamattomia!

F - Fetajuustovoileivät. On parasta mitä saan keittiössä aikaan.

G - Gansta-angstaus. En tiijä?

H - Historia. Ei kellään ois lainata minulle aikakonetta tai myydä matkaa aikaan ennen nykyaikaa? Nimimerkki Elän väärässä ajassa.

I - Illat. Lämpimät kesäillat tai hämärät syysillat. Päivän jutut on tehty ja on vaan aikaa ennen nukkumaanmenoa. Semmoisia iltoja on liian harvoin!

J - Juhannus. Yksi vuoden kohokohdista. Olipa orpoa viettää Juhannus ulkomailla. Ja sitä paitsi, ilman Juhannusta minun elämä ei varmaankaan ois nyt näin hyvin...

K - Koti. Kotiin voi aina mennä, jos kaupunkielämä ahistaa.

L - Luonto. Niitä harvoja paikkoja, jossa voi todella rauhoittua.

M - Musiikki. Tarvitsee soida taustalla lähes koko ajan. Muuten on liian hiljaista ja se todella häiritsee.

N - Nukkuminen. Parasta ajanvietettä.

O - Oma elämä. Semmonen on asettunu tänne asumaan alivuokralaiseksi ja viihdytään yhdessä kohtalaisen hyvin!

P - Polkupyörä. Että yleensäkin jaksan raahautua sinne kouluun.

Q - Quutamo. Ja hanget.

R - Ruoka. Ruoka on namii. Ilman ruokaa en vois elää.

S - Sähköttömyys. Nykyisin on vaikeaa löytää semmoista paikkaa, jossa voisi todella viettää aikaa ilman tietokonetta ja jopa ilman sitä musiikkia. Yksi tämmönen paikka on isovanhempien mökillä, sieltä on parhaat muistot!

T - Tommi. On vaan tärkeintä.

U - Ulkomaat. Matkustelu ois kivaa, jos ois rahaa!

V - Valokuvaus.

X - X-kromosomi. Todistaa, että minä oon nainen vaikken siltä aina muuten vaikuta.. Hah.

Y - Ystävät. Oon liian sosiaalinen selvitäkseni täällä yksin.

Z - Zzz.. Uni.

Å - Å-kielet. Oon niin huono kielissä, mut haluisin olla hyvä.

Ä - Äiti. Äitillä soi puhelin kun Suvilla on ongelma.

Ö - Öisin nukkuminen. Ei voi liikaa korostaa. Meikä hei tarvii unta vähintään sen yheksän tuntia, joten yöllä ei meinaa ehtiä valvoa ees.

Osa vähän vaikeita miettiä tähän aikaan illasta, kun väsyttää viikonlopun valvomiset, mitä ei tokikaan huomaisi ellen asiasta mainitsisi... Mutta siinä tämän hetken top.

Ja koskaan oon niin jekku, niin juksasinpa vähän! Tämä kuva piti julkaista jo aiemmin, mummun syttäripostauksessa, mutta jostain syystä kuvien lisäys tökki silloin. Nyt kokeillaan uudemmalla toimivuudella!

Pienimuotoista sadonkorjuuta äidin kasvimaalta

Syksyssä on parasta värit. Tänään kävin vaaralla kuvailemassa ja muuten vaan ihastelemassa. Terri oli mukana - syömässä mustikoita. On meilläkin lihansyöjäkoira..

Värien lisäksi syksyssä on parasta kaikki ne jutut, jotka kasvaa pellosta. Isona minullakin on oma pelto, mutta sitä ennen täytyy käydä äidin kasvimaalla. Päätin kerrankin improvisoida keittiössä, ja kaiken huipuksi jotenkin vahingossa onnistuin! (No okei, äidille kiitos pikkuvinkeistä!)

Feta-kasvispiirakka

Kerää omalta (tai naapurin) kasvimaalta porkkanoita, parsakaalia, kesäkurpitsaa, purjoa, sipulia... Mitä vain, mikä tuntuu hyvältä! Lisäksi kaupasta pari pikkujuttua:

Fetajuustoa

Juustoraastetta

Rankankermaa ja/tai turkkilaista jugurttia

Pari kananmunaa

Mausteita maun mukaan

Pohjataikina (Voi tehdä itse oman ohjeen mukaan, tai sitten voi päästä helpommalla ja ostaa kaupasta Pirkan valmista, rukiista piirakkataikinaa tms.)

Porkkanat ja parsakaalit kannattaa hauduttaa pehmeiksi vähän ennakkoon. Täytteet sekoitetaan keskenään ja isketään piirakkavuokaan painellun taikinapohjan päälle. Sitten paistetaan 200 asteessa, kunnes täyte hyytyy, eli noin 40 minuuttia. Piirakan voi tarjoilla vihreillä yrteillä koristeltuna.

Siis en todellakaan ole mikään keittiömestari ja yleensä epäonnistun keittiössä enemmän kuin onnistun, jos ei lasketa perus nuudelinkeittoa tms. Nyt jotenki sörssin tämän homman ja yhtäkkiä teinkin jotain onnistunutta, ja vielä ilman ohjetta! Oon ehkäpä melko ylpeä itsestäni..

Huomenna sitten mehtään hirviä kesyttää! Lähtö ois jo siinä aamuviiden aikoihin, että saa nyt nähä miten heräillään..

Морковка

Viikonloppuna päätin vähän bilettää, kun mummu hoiti pippalot ja järkkäsi puoli sukua paikalle. Bilepaikkana meillä oli Pehkolanlahden vanha koulu, jossa mummu asui pikkutyttönä ja leikki Talas-Eeran kanssa. (Tai no ois varmasti leikkiny jos Eera ei ois menny kuolemaan paljon ennen mummun syntymää, mut oon melkein sukua julkkikselle, anyway. En nyt jotenki onnistu taaskaan näitten hemmetin kuvejen kanssa, mut en jaksais nyt just kirjottaakaan. Lisäksi en saa edes niitä kaikkia ladattua picasaan. Yhyy. Annanpa olla ja meen hyppää parvekkeelta. Tai eka käyn pesee hiukset.

Hiisiä ja kummituksia metsästämässä

 

Itsehän en ole yhtään eräjorma. Päätin nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jättää uudet korkkarit kotiin ja suunnata metsään. Jep. Makkarat, sinappi ja puukko. Jep. Tuulipuku ja vaelluskengät. Jep. Kamera. Jepjep! Luonto- ja liikuntamatkailun ykköskurssi taitaa todellakin olla minun elämäni ylivoimaisesti paras kurssi tähän mennessä. (No, jos me nyt aletaan jakaa mitaleita, niin viinikurssi on hyvä kakkonen.)

Ajeltiin (Kajaanin uusimmalla) bussilla Sotkamon ja Valtimon rajalle, Hiidenportin kansallispuistoon. Se sama paikka, jonne pääsyä vinkuin äitiltä jo vuosia sitten, mutta hieman reilun tunnin ajomatka oli kuitenkin kuulema liian pitkä. (Ilmankos myöskään sinne Puuhamaahankaan ei koskaan päästy.) Eli olinko innoissani? Edes kuksan olosuhteista johtuva puuttuminen ei pilannut iloani, jota ammensin ajatuksesta siitä, että pääsen tonkimaan sammalta. Karhunsammalta, kynsisammalta, seinäsammalta, rahkasammalta, kerrossammalta... Miten iloiseksi sammal minut saakaan! Ja pitkospuut ja ruska ja nuotiomakkara! Voi, olisittepa olleet mukana! Aurinko paistoi niin lämpimästi, sään herrat (tahi rouvat, näin tasa-arvon aikana) totisesti panivat parastaan.

... Nähtävästi olikin jo aika päästä metsään. Kuviakin sain okein kasan, ja kerrankin olen tyytyväinen niihin. Tänään oli siis hyvä päivä! Tosin, jotta agstausperinne jatkuisi, täytyy kirota vielä se helkkarin pyörä. Kuka varasti ilmat minun takarenkaasta?! Olipa kiva kävellä vaelluksen päätteeksi koulusta keskustaan.

Ai niin, koska kaikki tykkäävät kummituksista: Yksi yö kun tultiin Tommilta keskustaan, niin ajettiin lammen ohi. Oli pakko pysähtyä ja palata takaisin nappaamaan pari kuvaa. Ulkona oli mahtava kuutamo joka valaisi lammen yllä leijuvan usvan. Onneksi en ollu liikkeellä kahdestaan mielikuvitukseni kanssa. Ensimmäinen kuva on siis siltä reissulta.

Kuumeilua

Eilen tein kohtalokkaan virheen, joka tulee todennäköisesti vaikuttamaan elämääni seuraavat 15 vuotta. Sääkin yritti tehdä parhaansa estääkseen minua ajautumasta tähän tilanteeseen: Harmaat pilvet roikkuivat lähes yhtä matalalla kuin kaupaungin korkeimmat talot ja vettä tuli jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Rikkinäinen sateenvarjokin yritti huutaa minua jäämään kotiin, mutta enhän minä sitä kuunnellut.. Ja tässä sitä nyt ollaan. Kauheassa kuumeessa.

Olen haaveillut omasta koirasta semisti jo pidemmän aikaa, mutta kun Tommikin alkoi puhua koiranhankinnasta, rupes tää homma valtautumaan käsistä. Ja eilen sitten löysin itseni katsomasta agilitykisoja. Totaalisen ihastuin mustavalkoiseen bordercollieen. Googletin suloisimman borderin kuvan ja iskin Tommin eteen. Hyvin toimi! Hinta vaan meinaa olla melko suolainen, näin opiskelijabudjetille, joten oisko jossain kennel tai kasvattaja, jolta sais alennusta? VR:n opiskelijakortti löytyy..

Nääh, kunnollista ja tärähtämätöntä kuvaa en kisojen pitkittyessä ja hämärän yllättäessä bordereista saanut, joten belgianpaimenkoira Siru saa edustaa!


Pikabordercollierakkaudesta huolimatta, tai nimenomaan sen vuoksi, ehdottakaa muita vastaavia, oppivaisia rotuja? Yritän olla sokeutumatta muille mahdollisuuksille, vaikka vaikeaa se tulee olemaan...


Ja hei niin, te kaikki sadat bordercolliekasvattajat, jotka tätä blogia seuraatte, otattaisitteko yhteyttä. Kiitos.

Kenkäostoksia ja arvausleikkejä

Huh että! Ostin tänään nilkkurit, joita oon metsästäny kaikista tämän kaupungin kaupoista, joistain jo monta kertaa. No siis, piti löytää pyörekärkiset, lähes korottomat nilkkurit, joita voisi käyttää koulussa (eli oikeesti tarvisin noi). Jaa, ja löysin korolliset (ja piti olla nimenomaan ne korottomat!), hieman suipohkokärkiset nilkkurit. Puolustaisin itseäni kuitenkin sillä tosiseikalla, että 30 euron nilkkurit eivät voi kaataa kenenkään taloutta. Lisäksi huomasin toistelevani itselleni ja Tommille, että naisella ei voi koskaan olla liikaa kenkiä. Eh.. Siis koska olen alkanut puolustella tekemisiäni naiseudellani ja koska olen alkanut hamstraamaan korkkareita?! Apua, minulla alkaa olla enemmän saappaita ja nilkkureita kuin tennareita! Apua, kuka varasti minut? Apua..?

Nyt täytyis kirjotella viinit ja alkoholijuomat -kurssin luentopäiväkirjaa, mutta sen sijaan:

Arvaa Suvin Top2 lempivärit?

  

Nopeimmin oikein arvannutta ei palkita mitenkään, eikä osallistuneiden kesken arvota minkäänlaisia palkintoja.

No onko sinulla muka parempia ideoita? Millaisia kuvipostauksia haluaisit nähdä? Mistä aiheesta/paikoista/asioista? Heittäkää jotain haastetta kehiin! Ja hei, kommentit ovat ihan sallittuja.

P.s. Kuka tunnustaa menneensä muuttamaan bloggerin kuvanlisäyssysteemin? Voisinko vaatia palauttamaan sen entiselleen. En osaa käyttää tätä uutta. Tää on ihan kakka.

Kämppä, vol. 2

Toinen pompsi yksityiskohtia, joitka tekee tästä betonilaatikosta edes vähän kodin. (Oon nimittäin vakaasti sitä mieltä, että kaupunkiasuminen ja nimenomaan kerrostaloasuminen ei oo se minun juttu. Kiitos naapurille bassosta, mutta kuuntelen kuitenkin mielelläni musiikkini sellaisena kuin sen itse haluan..)

Kylpyhuonevessayhdistelmä on ehkä karuinta tässä kämpässä. Vaaleanvihreät betoniseinät ja koukeroiset kaakelitarrat, ah. Lisäbonuksena kelmeä valo, joka saa kenet tahansa elävän ihmisen näyttämään zombielta. (Enää tuskin kenenkään tarvitsee miettiä, miksi vessakuva on mustavalkoinen.) Mutta eh, minunhan piti esitellä parhaat palat: Pakolliset wc-sarjakuvat oon ripustanut seinälle. Sopii tulla lukemaan, toivottavasti Lassi ja Leevi kelpaa!

Lahjaksi saatu nalle pyöri pitkään ympäri kämppää hakemassa jotain paikkaa, johon asettua. Lopulta se lennähti kellon päälle istumaan. Siellä se tykkää katsella olohuonetta ja minä tykkään katsella sitä ja kelloa. Kelloa vain, koska tykkään sen ulkomuodosta. (Huomioi kuvan mitä mainioin laatu!)

Tyhjä viinipullo on lähinnä äidin kokoelmasta tänne mutkan kautta ajautunut, eikä niin tärkeä, mutta näyttää kivalta noiden simpukoiden kanssa, joista tykkään ja jotka koristavat ikkunalautaa. Suurimaan näkinkengän alkuperää en tiedä/muista, mutta keskikokoinen on matkamuisto Pohjois-Irlannista ja pienet Kreikasta.

Ylioppilaslahjana saatu Pentikin poro asustelee sekin ikkunalaudalla ja on muuten vaan tosi kaunis. (Hah, reikäinen kivi on Jamaikalta ja Tommin sieltä tuoma.)

Unisieppari ei roiku ihan oikealla paikalla sängyn yläpuolella, mutta makuuhuoneessa kuitenkin! Kovin paljon en yleensäkään näe painajaisia, joten se on hieman työttömänä. Tai sitten se nimenomaan toimii! Oikeastaan ostin tuon pääasiassa tuon siinä roikkuvan tuulikellon takia.. Ja näitä myydään (tai myytiin vielä pari vuotta sitten) Tartossa, Virossa jossain pienessä kellarissa sijaitsevassa etnokaupassa, jossa soitetaan Värttinän musiikkia!

Huh, minusta alkaa tuntua näitä kuvia lataillessani, että elän suorastaan ihastuttavassa kämpässä! Ups, ei passaa katsoa selän taakse ja kohdata karua todellisuutta..

Kirvesmiespäivät

Perjantaina siis ajeltiin sammakkojen (ja yhden tyhmän itsemurhajäniksen) pyhiinvaelluksen halki Palonurmelle, Tommin mökille rakennushommiin. Sinne siis mistä piti olla kasa kuvia. No, kuvien määrästä päätellen oltiin ahkeria työntekijöitä, jos jotain positiivista aletaan etsiä!

Perjantaina saunottiin ja mentiin sitten nukkumaan. Minä ja Tommi kaikista sairaimpina ja kurkkukipuisina sähköttömään, kylmään ja kosteaan saarenaittaan, kun toiset nukkui lämpimässä mökissä. Lauantaina minulla varmaan oli vähän lämpöä, mutta tosimiehethän ei semmosista välitä vaan painaa duunia kahta kauheammin. Sirkkelöin lautoja ja hakkasin nauloja koko päivän! Onneksi paistoi sentään aurinko ja oli vähän lämmin, toisin kuin sunnuntaina. Sato vettä koko hiivatin päivän. Ulkona oli kylmä vaikka kuinka veti puoli vaatekaappia päälleen. Suurimman osan päivästä höyläsin ja hioin lattialankkuja sisällä, jossa taas oli kuuma sen puolen vaatekaapin kanssa.

Ja ne luvatut kuvat..

Tämä onneton nokkosperhosyksilö löytyi puolihukkuneena vesisankosta, josta pelastuttuaan se toipui kuin ihmeen kaupalla sen verran, että se saattoi räpytellä siipiään ja kävellä pikkuisilla jaloillaan. Lentoon se ei kuitenkaan nähtävästi enää päässyt, sillä löytyi seuraava päivänä sateen liiskaamana tuolta samaiselta paikalta. Surullista.


Semmonen viikonloppu. Ja karu paluu arkeen: Eilen luin mielenkiintoisen artikkelin Tieteen Kuvalehdestä. (Jep, tämä tuo sitä kaivattua katu-uskottavuutta.) Vuonna 2012 tulee ennustuksen mukaan olemaan erityisen paljon voimakkaita aurinkomyrskyjä tai jotain purkauksia. Tarpeeksi voimakas aurinkomyrsky sekoittaa maan magneettikentän, mikä rikkoo muuntajat ja tämä taas aiheuttaa laajoja sähkökatkoja. Muuntajia ei saada korjattua tehokkaasti, sillä korjaukseen tarvittavat olemassa olevat osat eivät riitä kaikkiin särkyneisiin muuntajiin. Hirmumyrsky voi lamauttaa nyky-yhteiskunnan, sillä kaikki täällä toimii sähköllä ja on tietokoneiden varassa. Jep, näin kertoo arvostettu tiedelehti. Ja juttua lukiessani en voinut olla ajattelematta sitä, että mayojen erehtymätön kalenteri päättyy vuoteen 2012. Monien mielestä kalenterin päättyminen tietää maailmanloppua. Hyvää tulevaisuutta!

Kämppä, vol. 1

Kuka tunnustaa masentuvansa lukiessaan Kotivinkin ynnä muiden vastaavien lehtien sisustusartikkeleita? Tässä vaiheessa minä pompin tuolilla ja huidon ilmaa kaksin käsin. Tai oikeammin se masennus iskee silloin, kun huomaan sivun laidassa artikkelin sisustusyksityiskohtien ostopaikat ja erityisesti ne hinnat. Opintotuella ei ostella uutta sohvaa kerran kuukaudessa. Itse asiassa sillä ei osteta sohvaa edes kerran kymmenessä vuodessa. Ei edes sitä halvinta. Opintotuella shoppailaan kynttilälyhtyjä, jos Anttilassa sattuu olemaan alennusmyynti.

Koska minulla ei ole varaa tapetoida tätä kämppää mieleisekseni, eikä ostaa itseäni miellyttävää kulmasohvaa, keskityn sisustuksessani yksityiskohtiin. (Ja siihen, että pyrin pitämään kämpän yleensäkin siistinä, mikä ei todellakaan ole merkittävin vahvuuteni...) Huijaan nyt kaikkia, ja esittelen kämppäni suosikkikohtia. Näiden kuvien avulla on nimittäin hyvä rakentaa kokonaismielikuva tästä asunnosta.. ;)


Magneettirunoseinäkalenterin sain joululahjaksi noin kaksi vuotta sitten (ja on muuten ostettu Dublinista), eli itse kalenteri-idea on vähän kadonnut. Magneettileikkiosio on kuitenkin niin kiva, että eihän tätä halua kaapissakaan säilyttää.


Makuuhuoneen ja koko kämpän tapetit ovat järkkyttävän huonossa kunnossa. Odotan niin sitä päivää, kun ne tipahtavat seinältä itsestään, jotta voin lopultakin iskeä uudet tilalle. Siihen asti koristan seiniä julisteilla, jotka eh.. Pöllin siskolle tulevan demin välistä. Menevät sisustusjulisteista, eivätkä edes maksa minulle mitään. Venetsiasta itselleni tuliaisiksi ostamani laukun ripustin seinälle, koska se on niin nätti, etten raaskinut pakata sitä laukkukoriini.


Ja Venetsiateema jatkuu.. Tämä on tosin äidin itselleen tuoma tuliainen, ajalta jolloin minä en edes ollut syntynyt. Naamio on eksynyt tänne jotain kautta ja koristaa nyt minun seiniä.


Valokuvien esilläpitämistä harrastan säälittävän vähän. En ole muihin ihmisiin kovinkaan vahvasti takertuva persoona, joten en juurikaan harrasta esillä olevia henkilöpotretteja, vaikka kuvista kovasti pidänkin. Yhteiskuva minusta ja Tommista on kuitenkin päässyt kunniapaikalle Terrin pentukuvan kanssa.

Olen heikkona kaikkeen värilliseen ja lasiseen, kynttilälyhdyistä pulloihin. Erikoisiin lasipulloihin ja purkkeihin saisin uppoamaan varmaan pienen omaisuuden (mikäli semmoinen olisi), ja siksi kartankin Tiimaria mahdollisuuksien mukaan. Ikkunalaudalla on kokoelma eri kokoisia ja värisiä lasiastioita + paljon muuta sekaan sopivaa sälää (ja lahjoituksia otetaan vastaan). Tämä onkin ehkä ykkössuosikkikohde tässä kämpässä. Luulen, että minun täytynee alkaa harrastaa pölyjen pyyhintää...

Tässä on vain muutama kuva, lisää tulee kun jaksan ja ehdin päivitellä. Kohta lähdetään Tommin mökille viikonlopuksi, ei suinkaan laiskottelemaan, vaan ankaralle työleirille. Yritän kuitenkin ehtiä ottaa sieltäkin muutamia kuvia, joten päivitystä tulee toivottavasti sitten taas alkuviikosta!