Alan olla vähän huolissani, koska nyt on käyny jo kahesti niin, että en oo heränny Tommin herätyskelloon. Tommilla on tapana laittaa herätys aikaisin sunnuntaiaamulle, sillä se on sitä viimehetken tehokasta peliaikaa, jolloin en oo vinkumassa sitä siivoomaan tai tiskaamaan tai tekemään minun kanssa jotain mukavaa. Ja siis tänään oli jo toinen kerta, kun herään siinä kymmenen aikaan, enkä muista heränneeni yöllä ollenkaan. Ja huolestuttavaa tää on siksi, että normaalisti minä oon se joka herää herätyskelloon ja herättää Tommin.
Tosin ehkä minun pitäisi olla enemmän huolissani Tommista, joka herää vapaaehtoisesti neljän aikaan pelaamaan tietokoneella. (Ja okei, nyt se oon nyt minä, joka tässä kuulostaa julmalta ja ilkeältä ja diktaattorilta, mutta annan Tommin kyllä pelata päivälläkin!)
No mut, nukuin siis tänään taas reilusti yli kymmeneen. Alan kai omaksua jonkinlaisen kesäloma-aikataulun. Ihan kiva, mut kun näitä kasin aamuja on vielä kuukausi jäljellä. Sitten voikin laittaa rytmin mukavasti sekaisin, koskapa vietän pari viikkoa lomaa ja sen jälkeen tiedossa ois kuukausi vuorotyöhommia. Sitten ehkä taas tiukkaa aikaista aamua ja pitkää päivää. Onneks kesällä vaan on niin paljon rennompaa, vaikka vähän väsyttäisikin. Ja onneks kohta onkin jo syksy. Eiku tä?
Onneks kesä ei oo vielä kunnolla alkanutkaan, tosin meijän lämpömittari on tainnut jumittaa +17 kohdalle. Siis ulkona näyttäis olevan vielä iltakuuden aikaan toi +17, niin eikö se oo kesä nyt? Harmittaa vähän, että en voi nauttia tuosta säästä ihan täysillä, koska päätä särkee, mikä pahenee sekä kirkkaasta auringosta että siitä, etten pue tarpeeksi vaatetta ulos, minkä seurauksena jännitän hartioita ihan vahingossa. Että tervetuloa kesä...
Ja loppukevennyksenä sitten noi hiukset. Siis mitä, yritin kihartaa niitä tänään. Siis oikeesti yritin. En vaan tajua, miten ihminen voi olla näin huono hiusten kihartamisessa suoristusraudalla. Ja siis oon melko varma, että vika ei oo raudassa, koska sain kuitenkin kaksi hiussuikaletta kihartuu nätisti. Pakko ilmeisesti lähtee ostaa papiljotteja tai jotain.
Mutta joo nyt pian kohta keskittyy peliin. (Tai siis oon tässä asennoitunu siihen jo koko päivän ja siksi onkin ollu hirvee hepakka päällä koko ajan...) Todennäköisesti yritetään Jopen kanssa saadaan meijän telkkari näkyy, vähintään pleikkarin ja yle areenan kautta. Mutta yksin tuskin selviän tuosta pelistä hengissä koskaan ja kaksinkin on hyvä olla siinä se toinen, joka soittaa minulle sitä ambulanssia. Mutta toivotaan, että MG veivaa siihen tahtiin, että Suomen puolesta ei tarvi jänskättää niin kauheesti. Voi apua, sykemittari ois jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!