Retkeilijä

Retkiä tulee ja menee, mutta tällä kertaa leikin valokuvaajaa, joten minusta ei ole kovinkaan montaa kuvaa. (Tässä vaiheessa pyydän huomioimaan, että otin reilun 24 tunnin aikana sellaiset 450 ruutua.)

Fuskattiin vähän, ja mentiin saareen moottoriveneellä, kun muu jengi oli aiemmin soutanut paikan päälle kirkkoveneellä. Vesisateessa. Myskyssä. Ei paha meille. Ja me majoituttiin toiselle puolen saarta kuin muut, joten ei sitte kauheesti mökkiä ehitty lämmitellä. Yritin kyllä kovasti tehä halkoja (todiste yllä) ja laittaa tulta kamiinaan, mutta ku samaan aikaan ois pitäny olla saaren toisessa päässä heilumassa kameran kanssa, niin nukuttiin lopulta sillee lepposesti kolme puseroa päällekäin makupussi korvissa. Tai ei nukuttu, koska paleltiin. Ei mut kyllä retket on mukavia, joten en ees valita. (Mut ei oltu nukuttu siellä saaren toisellakaan laidalla lämpimistä mökeistä huolimatta, koska koko homman järjestäjät olivat suunnitelleen pahaa aavistamattomille leiriläisille jotain yöherätystä. Me sentään paleltiin sisällä, kun ne paleli ulkona.)

Illalla kirkastui sen verran, että saatiin magee auringonlasku ja ei voinu sitten olla kunnolla, vaan se kuvakin piti mennä pilaamaan. Hei hyvä tää järjestys, mut tää auringonlasku tapahtu siis ennen nukkumaanmenoa. Samoin kun yks meijän opettaja (tää oli siis koulun juttuja, en vapaa-ajalla hengaa niitten kanssa) tuli sanoo meille, ku tultiin sinne omalle mökillemme, että rannassa kurnuttaa sammakoita. Mentiin ja eka ihmettelin, ku joku hirvee meteli kuuluu jostain, ettei kuule mitään sammakoita. Sitte tajusin, että se ääni olikin ne sammakot! (Tässä vaiheessa meni loputkin uskottavuudesta...) Se oli ihan mielettömän kova ääni ja kaikui joka puolella. En oo koskaan kuullu mitään sellasta, vaikka oon kuitenki suhteellisen paljon metsissä ja rannoilla pyöriny.

Aamulla sitten lämmiteltiin kylmettyneitä raajojamme (niitä, jotka eivät olleet tipahtaneet yön aikana) pienellä aamulenkillä saaren reunoilla. Löydettiin portaat, joitten talo oli ilmeisesti lähtenyt menee omia matkojaan. Ihan hauskaa. Elina oli ottanut mukaan myös meijän vappusaippuakuplat, jotka jäi vappuna puhaltmatta. Käytettiin sitten loput ylimääräisestä ajasta erittäin onnistuneisiin saippuakuplakuviin, joista yllä ehkä paras. Ihan kiva leiri, vaikka jouduinkin sitten soutaa takas sillä kirkkoveneellä (aurinko paisto ja posket paloi) ja olin vaan ulkopuolisena kärpäsenä katossa.

Oon nyt tässä taistellu nukahtamista vastaan ihan tosissani viimesen tunnin, joten täytyy ehkä tulla oikolukee tää teksti huomenna. Mukavat viikonloput nyt ainakin siihen saakka, ku lopulta katson parhaaksi painaa tämän postauksen kohdalla delete-nappia...