Sukkahousut, avokorkkarit, hame ja polkupyörä. Aistin melko pian, että nyt menee pieleen. Tarkemmin sanottuna aistin sen siinä vaiheessa, kun yritin nousta kotipihalla pyörän selkään. Ensimmäisissä (ja onneksi ainoissa) liikennevaloissa soitin jo nollakakkoseen lähimmän mielisairaalan numeroa. Se insinööri, joka suunnitteli ne vihreät siihen noin kahdeksi sekunniksi saa luvan ostaa minulle uudet sukkahousut. Yritä nyt siinä kiireessä lähteä tyylikkäästi liikkeelle... Ei pienintäkään onnistumisen mahdollisuutta. Ja todellakin, päivää oli jäljellä sellainen reipas kahdeksan tuntia ja minulla oli jo sukkahousissa reikä ensimmäisten liikennevalojen jälkeen. Tarvitseeko edes sanoa, että kynsilakka, never heard.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä kannan käsilaukussani venäläistä hiuslakkaa. Käsittämättömästä siitä syystä, että käytän hiuslakkaa ehkä noin kerran kolmessa kuukaudessa. Tosin nyt täytyy todeta, että onneksi olen näin epäjohdonmukainen ja onneksi minulla on se kuuluisa naisten käsilaukku. Kymmenen kerrosta hiuslakkaa varpaaseen ja reikä pysyi koko sen kahdeksan tuntia siveellisen ja lähes huomaamattoman kokoisena! Siis vaikka juoksentelin töissä ympäri kampusaluetta vesisateessa. Aivan, vesisateessa. Miksi niinä aamuina, kun pakkaa sateenvarjon mukaan laukkuun, niin edes harkitsee hame-polkupyörä-peep toe -yhdistelmää? Ne päivät, kun yhdistät edes pelkän pyörän ja sateenvarjon ovat usein lähellä fiaskoa.
Mutta hei, iltapäivä menikin jo paljon positiivisemmin! Tein ihan huomaamatta sen verran ylitöitä, että pääsen joku päivä lähtemään aiemmin töistä. (Olisko johtunut siitä, että kaikki paikasta A paikkaan B liikkuminen vei tänään kolminkertaisen ajan...) Liikennevaloissa sujui kohtalaisen hyvin (ainakin edellistä paremmin) ja sade taukosi juuri sopivasti työmatkan ajaksi. Kotiin tullessani heitin korkkarit nurkkaan, sukkahousut sängyn alle ja kiskaisin jalkaan lökäpöksyt. Ja nyt minua ilahduttaa suuresti se, että loppuviikoksi kalenteri ei näytä yhtäkään seminaaria tai yhtäkään sovittua (asiallista) tapaamista, joten Suvi laittaa huomenna ja perjantaina jalkaan farkut ja tennarit ja ehkä vielä kiskaisee päälle verkkatakin! Kyllä tää hienon naisen leikkiminen saa taas hetkeksi riittää...
Pakko vielä tähän loppuun jakaa kanssanne eilinen keskustanreissu. Matkalla kaupungille vastaan pyöräili ehkä noin 13-vuotias, ilmeisesti jossain määrin kehitysvammainen poika, joka huusi: "Minullapa on tänään synttärit!" Mitäpä siihen muuta kuin onnea, mutta hymyilytti kummasti tuon jälkeen. Tosin vielä enemmän hymyilytti paluumatkalla, kun vastaan pyöräili toinen, hieman nuorempi poika, joka huusi: "Sinulla on ihana koira!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!