Kuinka hellepäivät kuuluisi oikeasti viettää

Heräsin aamulla taas kerran siihen, että en ollut yksin, vaan Tommin naama oli minun naaman edessä. Onneksi Tommin tj on enää niin vähän, että näitä "ylläri, tulinkin kotiin jo nyt" -herätyksiä ei ole enää (käsittääkseni) tulossa. Yllätykset on yleensä kivoja, kyllä, mut tämän luokan tapaukset meinaa aiheuttaa Tommille mustaa silmää. Ja siis lähinnä siksi, että jos herään siihen, että sängyssä on joku ylimääräinen, niin en paljon ehdi katsoa, että kuka se ylimääräinen on. No, mutta kun Tommi nyt sitten tuli kotiin, niin ajateltiin, että tehdään jotain spesiaalia. Ja toteutettiin nyt sitten se piknik, jota on suunniteltu niin kauan.

Sain tässä taannoin pullon Fresitaa, joten sen kaveriksi päätettiin hakea perinteiset piknik -eväät. Suolakeksejä ja viinirypäleitä. No, lähi-Siwan kaikki viinirypäleet oli homeessa, joten päädyttiin sitten ylikypsään vesimeloniin, kun ei jaksettu lähteä keskustaan katsomaan tarjontaa. Paistettiin myös valkosipulivoipatongit ennen lähtöä ja saatiin huonelämpötila kohoamaan 25 asteesta 28 asteeseen. Lähes yhtä lämmintä kuin ulkona siis!

Mentiin yhden lammen rannalle, mutta ei löydetty yhtäkään kunnollista varjopaikkaa. Laitettiin sitten sentin kerrokset aurinkorasvaa ja pidettiin suht. nopea piknik. Eli siis sen verran aikaa, että saatiin patongit syötyä ja kuohuviinit juotua. Tulipahan juhlittua vuosipäivää ehkä ekaa kertaa ikinä tässä parisuhteessa. Tosin vähän myöhässä. Ja tajusin sen vuosipäiväpiknikin vasta paikan päällä. Piknikin päälle tehtiin vielä pieni pyörälenkki, kun keli oli just urheiluaktiviteettiin sopiva. Lenkin jälkeen menin kylmään suihkuun ja istuin hetken sisällä.

Illalla käytiin vielä uimassa ja aurinkoa ottamassa. Tai mikäli sitä nyt enää seitsämän aikaan voi kauheasti ottaa. Pompoteltiin palloa kahdestaan, koska meitä ei ollut enempää. Ja vaikka ois ollu, niin kenttä oli tietenkin varattu. Ja kun uimassa tuli niin kova nälkä, niin käytiin subilla patongilla, missä tapahtui vakava asia. En jaksanut syödä kokonaista subia!? Ei oo koskaan ennen tapahtunu...

Kukkaniityn loppu

+26 ja Suvi ei laita päälleen bikineitä ja makaa rannalla. Suvi ei myöskään pelaa rantalentopalloa tai lähde ostamaan jäätelöä. Sen sijaan Suvi laittaa kumpparit jalkaan, ottaa siimaleikkurin käteen ja alkaa urheilla. Niin kiva kuin tämä meidän oma kukkaketo tässä pihalla onkin, niin ne ei niin kivat nokkoset siellä täällä eivät houkuttele pihapiknikille. Nämähän laskettaisiin miesten hommiksi, mutta koska a) miestä ei näy ja b) teen tätä sata kertaa mieluummin kuin tiskaan, niin mitäpä sitä muuta tällaisena mukavana hellepäivänä tekis. Töihin suuntaan tänään vasta illaksi, joten minulla on koko päivä tehokasta aikaa tappaa nokkosia.

Otin tavoitteeksi tehdä polun pihakeinulle, mut sitten totesin, että johto ei riitä sinne asti ja viimeiset metrit olisin joutunut tuhoamaan koiranputkia tms. joihin toi siima ei edes olisi tehonnut, vaan olisin tarvinnut lähinnä kirvestä. Tein kuitenkin polun tieltä ovelle, joten nyt pääsen ehkä sisälle ilman, että tarvitsee väistellä nokkosia.

Nokkosistsa tuleeki mielee, että jos keksitte rynnätä nokkospöheikköön siimaleikkurin kanssa, niin suosittelen laittamaan päähän jotkin suojalasit. Se tunne, kun nokkospuskasta lentää sitä nokkosnestettä sinun silmään. Myös jotkin pitkät hihat ja lahkeet vois olla enemmän jees, kuin shortsit ja toppi. Ja puolessa välissä tätä hommaa jouduin käydä laittaa villasukat jalkaan, kun kumisaappaat hiosti sen verran pahasti.

Tarkotus oli myös haravoida piha tai noi rehut siitä pois, mut haravat oli keskellä järkyttävää nokkospuskaa, ja tuohon puskaan leikkurin johto ei yltänyt. Pitäs vetästä pihaa vielä ruohonleikkurilla, mut kun me ei omisteta sellaista. Ja tuossa tonttien rajalla on Tommin äidin istuttama vuokko, joka yrittää epätoivoisesti puskea nokkosten läpi valoon. Siihen en kehtaa mennä leikkurin kanssa surraamaan, kun sen jälkeen siellä ei ois sitä vuokkoakaan.

Mut joo, nyt alan olla sen verran levännyt, että voisin pyöräillä kauppaan ostamaan jäätelöä, ennen kuin noi meijän tiellä hengaavat työmiehet pistää koko kadun poikki. Sen jälkeen joutuu joko kiertämään ylimääräset sata metriä tai oikomaan naapurin pihan läpi.

Mainoksen uhri

Eka työpäivä takana, oon ihan poikki, mutta lähdin hymyillen töistä. Teen todellakin mieluummin asiakaspalvelua kuin toimistossa istumista! Olin jopa niin hyvällä tuulella, että jaksoin tiskata! En oo tiskannu aikoihin, koska meillä on ollu talvella pesukone, mut kesäksi se lähti mökkeilee. Aattelin jopa niin pitkälle, että tiskaan ennen kuin siellä on jonossa 56 paistinpannua ja 359 kattilaa. Molempia oli vaan se yksi.

Kun oltiin kotiuduttu juhannusmenoista, niin sain Tommilta tuliaisia lentokentältä. Pieniä suklaapulloja täynnä tequilamaustettua vaahtoa ja muita makuja. Ihan hyviä, kun vertaa liköörisuklaaseen, jota inhoan. Pienenä söin siihen suklaakuoreen rei'än, kaadoin liköörit viemäriin ja söin kuoren. Itse asiassa on uskomatonta, että noita pulloja on vielä jäljellä! Voi tosin johtua siitä, että tehtiin eilen pussillinen pop corneja ja sorruin Siwassa Ahlgrenin bilareihin, joten tuli muuta mättöä. Joo kyllä, olen mainoksen uhri.

Koska tarjous oli kaks pussia, niin ostettiin tietenkin molemmat. (Kuinkas muutenkaan.) Tykkään enemmän noista sursockradeista eli sokeroiduista, mutta hajotin kieleni niihin. Aina käy näin, mut eipähän tuu hotkittua koko pussia kerralla, vaan siihen menee kaksi kertaa. Siinä välissä joudun syömään yhden mikropitsan aka roiskeläpän aka kumipitsan, koska Tommi oli ostanut sellaisen ja jättänyt sen jääkaappiin vanhenemaan. En millään haluaisi heittää sitä roskikseen.

Ja jotta tämä kaikki mättö mahtuis minuun ongelmitta, laitoin päälle riittävän löysän t-paidan (jonka oon löytänyt äitin kaapista, peräisin varmaan jostain 70-luvulta) ja college-pöksyt (jotka ostin Tommille joululahjaksi ja tuun olemaan pulassa kun Tommi pääsee kahden viikon päästä siviiliin ja kaipailee housujaan takaisin). Jättisuuret tossutkin on Tommin ja ylikuumat tähän vuodenaikaan, mut en jaksanut etsiä töistä tullessani sukkia ja avojaloin en tämän flunssan vuoksi haluaisi pyöriä. Ja oikeastihan minulla ei ole omia vaatteita. (Mietin tässä, että olisin testannut itseäni ja kiinnittääkseni enemmän huomiota ulkonäkööni, olisin laajentanut hetkeksi tyylibloggariksi, mutta tänään tajusin sen olevan toistaiseksi maailman typerin idea. Töissä käytän firman t-paitaa ja farkkuja ja kotona näytän tältä, joten haloo.) Lähden nyt laittaa pitsan mikroon.

Mittumaari

Juhannus meni ihan väärin. Aattoiltana ei satanutkaan ja villapaidassa olisi ollut liian lämmin. Juhannuspäivänä otettiin aurinkoa ja kahlailtiin rantahiekassa. Mutta siis kuten arvelinkin etukäteen, päädyttiin viettämään juhannusta ensin Hiisijärvelle ja sitten omaan rantaan. Yhteensä poltettiin kolme kokkoa, joista yksi oli niin suuri, ettei jaksettu katsoa kuin sen sytytys.

On tosi hauskaa.

Oon viimeksi ollu Hiisijärven kokolla neljä vuotta sitten, mut meininki oli edelleen aikalailla sama. Tosin perinteiset arpajaiset puuttuivat ja perinteiset pitsiliinat ja villasukat jäivät nyt saamatta. Ehkä ensi vuonna. Hiisijärven hiekat on mainio paikka pelata biitsiä, mut tänä vuonna päätettiin unohtaa pallokin kotiin. Tai ei edes ajateltu asiaa, kun katsottiin ennen lähtöä säätiedotusta. (Minun tekstillinen anti on nyt tosi kehnoa, koska a) Juhannuksena ei tapahtunut mitään erityistä, josta raportoida ja 2) Katson tässä samalla Neloselta jännittävää dokumenttia Viivin missivuodesta.)

Ja makkarat mentiin syömään sitten omaan/naapurin rantaan. Kokon jämällä yritettiin paistaa makkaraa ja polttaa kulmakarvoja. (Meijän ranta on vielä vähän vaiheessa, että jos joku luuli, että asutaan saharassa.) Tänä vuonna ei nähty kelluvia saunoja eikä uivia hirviä, joten mentiin melko aikaisessa vaiheessa nukkumaan. Mutta omaksi puolustuksekseni sanon, että enpä ollut yksin koneella.

Juhannuspäivänä sain sitten uuden pikkukaverin. En usko kauheesti siihen, että noi sisiliskot oikeesti pudottaa häntänsä, koska en oo ikinä nähny kyseistä tapahtuvan. Vaikka niin kovasti olisin halunnut ottaa liskon lemmikiksi, niin vapautin sen turvallisessa paikassa. Toivottavasti löytää kavereita.

Ja nyt loppui missi-Viivin dokumentti, joten minä lähden keittämään teetä tms. Oon nimittäin hankkinut jostain itselleni järkyttävän kurkkukipeän!

Ai mikä päivä?

Juu, hyvä minä. Aamulla blogeja selatessani ihmettelin, että onpas ihmiset jo juhannusfiiliksissä. Hetken aikaa kuulin päästäni pientä raksutusta, kävelin kalenterille ja totesin, että itse olen päivän myöhässä. Ja kun tänään olin suunnitellut vasta suunnittelevani juhannusaaton ohjelman. Okei, no se toinen vaihtoehto eli Tommin äidin mökki karsiutui kätevästi pois, sillä myöhästyneiden lentojen vuoksi Tommikin oli myöhässä ja Kajaanissa vasta puolen päivän aikaan. Nyt pitäisi siis vielä ajaa reilu pari tuntia mökille, jonne päästyämme kokko olisi todennäköisesti jo poltettu. Siispä käyttöön vaihtoehto b eli Ristijärvelle ja minun perinteinen lapsuusjuhannus tiedossa. Se tietää kahta eri kokkoa ja kasan villasukkia, villapuseoita, kumpparit ja vettäpitävän takin.

Koska aurinkolasit näyttää olevan melko turha kapistus tuossa säässä ja uimalaseja en omista, niin päädyin kaikista turhimpaan vaihtoehtoon - ja näyttämään nörtiltä. Siihen vielä kumpparit, niin kyllä kelpaa viettää juhannusta! Paitsi tää kuva on ihan pikkusen feikki, todellinen juhannuslook (mutta ilman kumppareita) on tässä:

Lämmintä ja aurinkoista Juhannusta! Älkää hukkuko vesisateeseen!

Pikku käsityöläinen

Pistin Juhannuksen kunniaksi kengät kesäkuntoon, eli lähinnä vaihdoin nauhat. Kyseinen operaatio oli tarkoitus tehdä heti kenkien oston jälkeen, mutta en jostain syystä taas ollut kovin tehokas asian suhteen. Nytkin toimin vaan puolella teholla ja nauhakaupan sijasta menin äidin ompelukaapille. Sen valikoima oli vähän nauhakauppaa suppeampi ja jouduin valitsemaan eriparinauhat. Lisäksi vasempaan jalkaan jouduin laittamaan kaksi erillistä nauhaa, koska en löytänyt tarpeeksi pitkää yhtenäistä nauhaa. Ehkä se nauhakauppa on jatkossa vaivannäön arvoinen kokemus...

Nauhat ei ollu kuitenkaan ainoa asia, jonka sain aikaiseksi. Tein nimittäin loppuun tuon polkupyörän satulasuojan. Tai suojan ja suojan, kun eihän tuo suojaa miltään, mut onpahan nätimpi, kuin musta satula. Ja koska edellisen aiheeseen liittyvän postauksen jälkeen blogiin on tultu nimenomaan satulasuojaa etsien, niin olisi kiva, jos osaisin kertoa miten tällainen tehdään.

Mutta siis yksinkertaisesti tein ensin 13 ketjusilmukkaa, joka yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Sitten tein kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, viisi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa ja ensimmäinen kierros piilosilmukalla kiinni. Toisella kierroksella jatkoin pylväiden tekemistä ja kulmiin aina kolme ketjusilmukkaa, mutta tarvittaessa lisäsin noille ns. pidemmille sivuille ylimääräisen ketjusilmukan kulmaan.Sitten sovittelin vähän väliä satulaan ja kun kierroksia oli riittävästi, niin tein viimeisellä kierroksella joka toisen pylvään ja joka toisella ketjusilmukan. Noista rei'istä pujottelin sitten kuminauhan ja valmista tuli! Tuon toki joutuu ottamaan pois aina kun ei aja, ettei sade sitä kastele. Ei nimittäin varmaan kuiva ihan hetkessä.

Ja koska oon ollu niin mielettömän ahkera, niin tuunasin itelleni myös farkkushortsit. En kuitenkaan loppujen lopuksi saanu niistä kovin kivoja, vaikka leikkasin, ratkoin, hioin hiekkapaperilla ja maalasin spraymaalilla. No, kaikessahan ei voi onnistua. ei myöskään tuossa nurmikon leikkaamisessa. Kuva on otettu meidän portailta ja pyörä on polulla halkoliiteriin. Mut polku vaan on päässyt kasvamaan umpeen...

Mutta nyt taidan siirtyä imurin seuraan, kyllähän sitä pitää välillä siivotakin. Kerran jouluna ja toisen kerran juhannuksena. Puolet tehty, talon pohjoissiipi on vielä hoitamatta. Tosin Pulmuset houkuttelee kummasti, jännä miten nyt yhtäkkiä...

Sataa, sataa ropisee

Nyt vajaan kahden vuorokauden aikana on tullu vettä about 40 milliä, joten oon joutunut pakostakin pysymään sisällä. (Koska minulla ei ole enää yksiäkään kuivia sukkia.) Mut ei se mitään. Minulla on tavoite: Kirja kesässä. Oon tosi nopea lukija ja tykkään lukemisesta. Usein kirjan aloitettuani en tee juurikaan mitään muuta ennen kuin saan sen loppuun. Silti luen kirjoja hävettävän vähän. (Koska pelkään kirjaston myöhästymismaksuja.)

Tämän kesän kirjasksi valikoitui Laila Hietamiehen Viktoria, aiemmat osat luin muistaakseni viime kesänä. (Siis jopa kaksi kirjaa yhden kesän aikana!) Ahmin tuon 560-sivuisen, lontoolaistytön seikkailun äitinsä juurille keskelle Venäjän vallankumousta, noin puolessatoista vuorokaudessa. (Vääntelin tätä lausetta päässäni viiden minuutin ajan ja nyt luovutin.) Suosittelen siis, mikäli aihe yhtään kiinnostaa. Toki ensin täytyy lukea ehdottomasti kaksi aiempaa osaa.

Lisäksi oon katsonut muutaman leffan. Jouduin ostaa Napapiirin sankarit, koska halusin nähdä sen uudestaan ja luulen, että katson sen tulevaisuudessa vielä useita kertoja. Menee samaan sarjaan kuin Kumman kaa. Piristää surkeimmankin päivän. (Tähän yritin muistella sitä hormonia, joka erittyy hymyillessä, mutta jäin jumittamaan esrtogeeniin. Sitten koetin googlettaa. Luovutin, kun eteen tuli pelästään juttuja joko Hymy-lehdestä, miesten hormonitason noususta naisten hymyillessä tai vaihdevuosista.)

Iltapäivästä pistin kaikki leipomistaitoni kehiin ja leivoin juustokakun. Tällä kertaa en saanut äidiltä apua valkuaisten ja keltuaisten erotteluun. Tai no, äiti kertoi, että meillä on sitä varten jokin erottelulaite, mutta "ei mitään hajua missä se on", joten turha toivo edes yrittää etsiä. Ylitin itseni ja onnistuin erottelussa. Kakku ei myöskään palanut kovinkaan pahasti ja äidin mielestä se maistui hyvältä. Melko hyvin siis!

Lisäksi oon ollu katsomatta peiliin parin päivän ajan, mut sehän vaan kuuluu kesään. Tosin vähitellen vois alkaa kampaamaan naamaansa Juhannuskuntoon, tajusin, että sekin on tällä viikolla. Ja perinteitä kunnioittaen Foreca lupailee kylmää ja kosteaa.

Kesä kastelemansa kuivaa

Toisinaan sitä joutuu uhrautumaan harrastuksen vuoksi. Lähdettiin eilen kotoa talkoisiin seuran majalle ja kotoa lähtiessä kysyin isältä, että onko mitään potunistutusta tai muuta ja koska ei ollut, niin fiksuna jätin kumpparit kotiin. Päivän satoi taukoamatta ja illaksi oltiin suunniteltu yhtä valokuvausreissua. Ja onneksi kaikki paitsi yksi kohde sijaitsi keskellä metsää. (Ja se yksi kohde sijaitsi lammessa.) Tennareissa mentiin, joten kun lopulta sinne viimeiseen kohteeseen eli lammelle päästiin, niin ei kauheesti enää jaksanut välittää, että kastuuko sukka vai ei siellä lammessa. (Tennaritkaan ei ollu omat, joten mitä väliä...) Totesin, että vesi oli todella lämmintä, eli en kerralla täytyy muistaa ottaa bikinit ja jätän kaikki kengät kotiin.

Tänään jatkui melko samanlaisella kelillä, joten en ees lähtenyt sen syvemmälle metsään. Kävin yksillä ehkä 8-vuotissynttäreillä ja sen jälkeen laitoin kumpparit jalkaan ja menin istuttamaan mansikoita pihalle. Tosin sielläkin kastuin, kun äiti ruiskutti minun kenkään vettä. Ilmeisesti sillä ei kauheesti oo väliä, että onko jalassa tennarit vai kumpparit, mutta onneksi kesä kastelemansa kuivaa. Paitsi sadekesinä.

Laiskottelupäivä

Olin tänään enemmän kuin iloinen, kun ulkona paistoi aurinko. Syksy ei vielä sittenkään ole täällä ja sen kunniaksi kaivoin kesävaatteet vielä pois kaapin nurkasta. (Tai lattialta, vaatekasan pohjalta. Kuinka sen nyt haluaa ilmaista.) Levitin viltiin nurmelle ja ja luin naistenlehtiä. Sitten aurinko meni pilveen ja minua alko paleltaa niin paljon, että siirryin sisälle, laitoin hupparin päälle ja avasin television. Semmonen kesäpäivä tänään.

Tänään ois siis sittenkin voinut lähteä Ouluun shoppailemaan. Olin ajatellut, että en jaksa pyöriä päivää kaupungilla, ja sen lisäksi istua reippasta neljää tuntia autossa, jos ulkona on helle. Tosin säästin varmaan mukavasti rahaa makaamalla kotona saamatta aikaan yhtään mitään järkevää. Eikö kesä ole juuri sitä varten?

Ja ehkä myös vesileikkejä varten. Batmanin lemppari pihaleikeistä on vedellä täytetyn vannan tyhjentäminen. Sitä harrastettiin myös tänään, koska se on Batmanille turvallisempaa ja vähemmän rasittavaa, kuin uiminen järvessä. (Eläinlääkäri määräsi edelleen lepoa, mutta kun virtaa on sen verran, että jos sen voisi valjastaa hyötykäyttöön, niin ydinvoimaloista ei tarvitsisi enää edes puhua.) Uima-allasbileiden ohessa Batman kävi haukkumassa kaikki pihan linnunpöntöt, kun minä juoksin sen perässä komentamassa. Korostan nyt siis, että olen sittenkin urheillut tänään.

Huomiseksi on taas luvattu sitten kivaa  puolipilvistä ja kymmentä astetta lämmintä, joten eipä tarvi taas miettiä, että laittaako hellemekon vai kaivaako lumikengät esille. Se tietää taas televisiomaratonia eli keskipäivän ostos-tv -putkea.

Waiting for...

Kuten jo mainitsin, niin kävin pienellä työreissulla Rokualla. Ekana iltana valittiin kylpylän, kuntosalin ja vaelluksen väliltä ja lähettiin vaeltamaan. En todellakaan tiedä, että miksi niin, mutta olipahan reissu sekin. Mentiin kysymään respasta karttaa, mutta A4-kokoinen paperinpala olisi maksanut kaksi euroa, joten säästettiin ja käytettiin luovuutta, ja otettiin ulkona olleesta opastaulusta kuva, jota sitten zoomailtiin kameran näytöltä aina, kun oltiin eksyksissä. (Tai siis silloin, kun yritettiin löytää sitä karttaan merkattua polkua, jota ei oikeasti kai ollutkaan.) Jännitettiin vähän myös sitä, että loppuuko kameran akku kesken kaiken. Ja yhtäkkiä oltiin keskellä jotain mäntykangasta, joka jatkui joka puolelle ja meillä oli vettä jännityksen maksimoimiseksi se puolitoista desiä ja aurinko porotti mukavan kuumasti. Onneks sillä samalla hetkellä löydettiin se reitti, mitä oltiin etsitty viimeiset 800 metriä. Mentiin merkattua reittiä ja jossain vaiheessa oltiin melko varmoja siitä, että ollaan onnistuttu suunnistamaan itsemme kyseisen reitin pitkälle osuudelle, mutta onneks löydettiin itsemme lopulta melkein hotellin pihasta.

Vois antaa vähän palautetta noista reittimerkinnöistä. Joku, joka ei osaa suunnistaa yhtä hyvin kuin minä, saattaa eksyä tosi helposti...

Waiting for the train I.

Löydettiin reissulta myös rautatieasema. Siis sieltä keskeltä metsää. Harmi, että juna kulki aikataulun mukaan vain viikonloppuisin. Tosin sitäkin hieman epäilin, sillä kiskot olivat paikoin hieman maastoutuneet. Hinnat oli kuitenkin merkattu euroissa, joten kovin historiallinen aikataulu ei siis voinut olla.

Illalla sitten tutustuttiin paikalliseen iltamenoon, elikkäs hotellin ravintolan yhdistettyyn karaoke/levytanssi-iltaan. Oltiin ainoat alle 100-vuotiaat ja ajattelin, että vanhemmilla ihmisillä on kuitenkin niin huono kuulo, että se on sama, kuka sitä karaokee laulaa. Kävin sitten pari biisiä vetäsemässä just ennen ku valomerkki tuli klo 22.00. Ihan kiva, eipähän veny jatkot niin myöhään.

Waiting for the train II.

Tänään meidän piti suunnitelman mukaan mennä kuntosalille. No, koska edellinen ilta oli ollut niin raju, niin tuumailtiin, jotta mennäänkin vaan kylpylään uimaan. Sen jälkeen muutettiin suunnitelmaa, että käydäänkin vain virkistäytymässä hotellin pihalammessa. Lopulta päätettiin, että mennään laiturille liottaa varpaita ja ottaa aurinkoa. Lopulta siinä kävi niin, että Elina meni kylpylään ja minä menin pelamaan minigolfia. Radat tosin oli ihan vinossa niin, että se pallo ei pysähtynyt ollenkaan mihinkään, niin hieman turhautti.

Semmonen reissu se. Tutustuin taas uuteen, kivaan rokualaiseen hyttyskantaan, joten lähden tästä raapimaan nyt päätäni. Kuvia en siis ottanut, kuin tuolta ekalta vaellukselta, eli kannatti raahata se kamera mukana joka paikassa.

Seliseli

No niin, nyt taas selitellään, mutta tällä kertaa on oikeesti pätevä syy! Minun läppäri otti ja heitti savut pihalle. Itse asiassa se näytti siltä, että se oli syttymässä tuleen. Tosin en voi olla näkemästäni liekistä aivan varma, koska menin vähän paniikkiin. Lievästi sanottuna. Tosin siitä huolimatta hoksasin onneks kiskoa piuhat irti seinästä ja sitten kone kiinni. Ja jäähylle. En jostain syystä sitten uskaltanu avata sitä, ennen kun se tänään kävi huollossa puhdistettavana ja tarkastettavana. Ei siitä mitään vikaa ollut löytynyt, itse en vielä ehtinyt testata, koska jouduin lähtemään Kajaaniin yöksi. Tänne en sitä konetta jaksanut raahata, koska tulin just ja itse asiassa minun pitäisi olla nukkumassa, koska lähden aamulla työreissulle kylpylään.

Tuoreiden kuvien puuttuessa julkaisen uudestaan tämän kaupunginlammelta joku aika sitten otetun kuvan. Voisi nimittäin olla ytä hyvin esimerkiksi eiliseltä. 

Mutta kylpyläthän on rentoutumista varten, joten ei haittaa, vaikka vähän uuvuttaa. Tai no, ohjelmassa on vesijumppaa (enkä omista uimapukua, täytyy ehkä kehittää tilalle jotain muuta liikuntaa) sekä kuntosalia ja kaikkea muuta. Tällä menolla päästään vielä hiihtämäänkin. Sääli, etten omista oikeastaan kunnollisia suksia, paitsi mehtäsukset. Siitä tulikin mieleen, että pitää muistaa pakata mukaan pilkkihaalarit.

Loppuun vielä toinen kuva, joka ei sekään ole aivan viime päiviltä, mutta voisi ihan yhtä hyvin olla. Toi musta muoto tuossa noin keskellä on se läppäri just ennen kuin kiskaisin töpselin seinästä.

Otan kameran mukaan kylpylään, mutta on eri asia, jaksanko ottaa sillä yhtäkään julkaisukelposta kuvaa. Yritän kuitenkin (olla pudottamatta sitä altaaseen) ja palailen keskiviikkona tai jos en palaile, niin palailen siinä vaiheessa, kun kamera suo. Ja nyt lopetan lupailut ja selittelyt tähän, koska tosiasiassa minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää noin neljää muuta konetta sen jälkeen, kun oma koneeni poksahti. (Ja nyt Kajaanissa kahta Tommin konetta.)

Tosi asiassa olen ollut vain laiska.

Pitkä kuuma kesä

Viime yö meni valvoessa teatterileiriä. Tai no, valvottiin kolmeen saakka ja sitten iski vanhuus ja päätettiin nukahtaa. Mut se oli sentään parin viime vuoden valvomisennätys, ihan varmaan. Aamulla heräsin eka herätyskelloon, sitten heräsin uudestaan herätyskelloon ja sitten heräsin, kun perunamies hakkas ulko-oveen ja yritti päästä sisälle. Tai oikeastaan heräsin vasta siinä vaiheessa kun seisoin siinä ovella päästämässä sitä sisään, mut pääasia, että heräsin. Se oli onneks joku Riikan tuttu, niin se voi sitten kysyä Riikalta, että miks me nukuttiin keskellä koulun pääaulaa. (Nukuttiin, koska oltiin yövalvojia ja ei ois voitu valvoa yhtä hyvin valvojien taukotilassa...) Mut siis näitähän sattuu, kaikille. Sitten tulin kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Eikä vielä ees väsytä.

Eilen löysin alennuksesta just pyörän väristä lankaa ja oon tänään väkertäny satulansuojusta. Tosin ohjetta en mistään netistä löytänyt, joten sovelsin. Toistaiseksi en oo joutunu aloittamaan kertaakaan alusta, joten tässä voi olla syntymässä pieni ihme. Tosin kutsuisin juhliin tässä vaiheessa vasta läheisimmät ystävät ja loput kun satulansuoja on oikeesti kiinni pyörässä. Pyöräkin on Kajaanissa, ja oon menossa sinne pitemmäksi aikaa vasta juhannuksen jälkeen, joten niitä juhlia saadaan hetki ootella. Mutta lupaan ottaa teille sitten kuvia.

Sellaista tänään. Huomasin, että oon ruskettunut jo vähän, joten tänään välttelin aurinkoa suurimman osan päivästä. Ei siksi, että en pitäisi tästä säästä, vaan siksi, että en usko pitäväni ihosyövästä. (Istuin kyllä auringossa ihan hetken silloin tällöin, ihan vaan siksi, että tunsin sen velvollisuudekseni aurinkoa kohtaan.) Äsken kävin uimassa sen verran, että tuli raikas olo. Lisäksi tänään olin jopa sen verran nero, että laitoin aamulla huoneeni ikkunan ja oven kiinni, joten siellä on nyt about 20 astetta viileempää kun ulkona, eli jotain 25 astetta vaan. Ehkä saan siis nukuttuakin joten kuten. Viime kesänä asuin pari viikkoa pihalla teltassa, koska sisällä ei vaan voinut nukkua.

Talvikenkäkeli

Huh, mikä keli! Mutta en todellakaan valita, koska tätä oon koko pitkän ja kylmän talven oottanu. Eilisen kulutin levittämällä aurinkorasvaa ja makaamalla pihalla lukemassa lehtiä. Käytin hetken myös siihen, että lajittelin äidin vintiltä kantamia kenkiä roskiin heitettäviin ja säästettäviin. Jouduin kyllä heittää parit übersöpöt kengät pois, koska ne oli hajalla tai muuten kovin kuluneet. Muun muassa noin Snoopy-kuomat tms. ja miks nykyään ei voi löytää noin söpöjä tossuja? Alemmat tossut on ollut minulla käytössä joskus vähän kivikauden jälkeen ja nekin sai kovan tuomion. Alkoivat olla niin puhki, että minun lapset tuskin koskaan suostuisivat niitä jalkaansa laittamaan.

Siihen ne eilisen projektit sitten jäivät. Siitäkin huolimatta, että sain lopulta synttärilahjan äitiltä.

En vielä päässyt tekemään mitään kovin merkityksellistä. Pengoin äidin kaappia löytääkseni sieltä jotain tuunattavaa ja kun löysin hameen, niin äiti halus välttämättä keksiä tehdä siitä matonkudetta. En kuulema käyttäisi sellaista kukkakuosihametta kuitenkaan. Selvä. Täytynee kehitellä tässä sitten jotain muuta. Tänään en ehtinyt, koska käytin koko päivän uimapuvun etsimiseen. Ja kenkien. Oon menossa ens viikolla kylpylään (työjuttuja, eh) ja päätin, että ostan nyt oikean uimapuvun, etten taas ole ainoa bikineissä. No just, löysin yhen kivan, mutta se ei ollu yhtään sporttinen, vaan enemmän rantamalli. En siis sellaista tulis käyttää (koska se taas ei ois oikein palvellut tarkoituksessa uimapuku) ja kaikki sporttimallit oli sekä rumia että kalliita. Eikö nyt kukaan Adidas vois tehdä jotain muutakin kuin mustaa, harmaata tai tummansinistä uikkaria. Yritin myös ostaa niitä kenkiä kuukauden työharjoittelua varten, mut niissä sama ongelma. Kaikki liian rumia ja siihen nähden liian kalliita. Ja lisäksi huomasin, että oon tyhjentäny tiliä jotenki tosi tehokkaasti viime aikoina, vaikka paljoa en ookaan shoppaillu. Lisäks tänään tuli TV-lupamaksu, joten jippii.

Lähen nyt suihkuun ja sitten karkkikaupan kautta teatterileirille yövalvojaksi. Mitä ihmettä tuonne laitetaan päälle tällä kelillä, kun en jaksais taas raahata puolta vaatekaappia siltä varalta, että mieli muuttuukin yhtäkkiä tai minulla tuleekin yhtäkkiä kylmä tai kuuma tai jotain muuta yhtä typerää. Ja sitten kuitenkaan en vaihda vaatteita missään vaiheessa, vaikka mieli tekis. Elämä vaan on joskus niin tuhottoman vaikeeta.

P.s. Elämän vaikeudesta tuli mieleen päivän eläinlääkärireissu (kaikki ok toistaiseksi, mut vähän mennään takapakkia ja uus paranemisyritys käyntiin) ja siitä tajusin, miks tili näyttää niin ankeelta ja sitten tajusin, miten paljon kuitteja minulla on odottamassa vakuutusyhtiöön viemistä. Ne rahat vois ohjata suoraan säästötilille ja ostaa loppukesästä talon. Jee kivaa!

Batman edustaa

Minulla alkoi nyt jonkinlainen kesäloma, ainakin sellaiseksi tämän meinaan laskea. Torstaille menin tosin sopimaan oparihommia ja ens viikolla sitten vielä yks työreissu, mutta noi nyt menee huomaamatta... Sillä mikä ilma ulkona on! Tulin viettää hetkeksi siestaa sisälle, sillä käytiin Batmanin kanssa nauttimassa auringosta jo ennen kuuminta hetkeä ja silti tarkeni. Seuraavaksi täytyis pakata vaatteita seuraavalle kahdelle viikolle ja ottaa suunnaksi Ristijärvi. Lämpenisipä järvet nopeesti, niin pääsisi uimaan ihan kunnolla! (Talviturkki meni pääsiäisenä, joten sikäli minulla ei ole paineita. Vai lasketaanko se vielä luonnonavantouinniksi?)

En kirjoittele kovin pitkiä tarinoita, koska se pakkaaminen odottaa. Lisäksi pitäis vielä tiskata yks uunivuoka, jottei se jää kovin paljon enempää homehtumaan. Ulkonakin vois vielä käydä, jos sen verran vielä ehtii. Tai jos ei ehdi, niin huomenna sitten senkin edestä... Yritän olla järkevästi auringossa, mut oon kuitenkin vähän pettyny, kun minulla ei ole vieläkään yhtään rusketusrajoja. Ei edes sormus oo sellaista jättänyt, vaikka normaalisti kädet ruskettuu heti. (Auringonottoon oon liian levoton, en vaan jaksa maata paikoillani, ellei minulla oo edessä esimerkiksi kasaa ruokaa ja hyvää seuraa, ja silloinhan kyseessä on piknik.)

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa Batmanista. Kyseessä on siis välittömästi uinnin jälkeen tapahtuva Pyörin hetken tässä hiekassa -rituaali. Ja viimeselle kuvalle nauroin niin kauan, että lisäelinvuosia tuli vähintään se kymmenen. Enkä edelleenkään voi katsoa tuota kuvaa ilman typerää virnettä naamallani...

Vai pysyikö muka oma pokerinaamasi?

Wannabe -roadtrip

Tänään luvassa jäätävä kasa kuvia Helsinkiviikonlopulta. (Tosin suunnitelma meinas vähä levitä käsiin. Olin hypänny junaan Kajaania edeltävällä asemalla ja Kajaanissa ei meinattu eka päästä laiturille, koska joku neropää oli parkeerannu autonsa puoliksi laiturille ja puoliksi kiskoille. Kesän lieveilmiöt <3) Ehkä tää korvaa kaiken tämän hiljaisuuden viime aikoina ja jatkossa tsemppailen, koskapa huomenna ois periaatteessa viimenen työpäivä ja sitten alkais parin viikon kesäloma. Tosin yks mukava parin päivän työhomma siitä keskellä, mut ei paljoa hidasta.

Lauantailta minusta on ehkä kolme kuvaa ja nekin on otettu joskus yhden aikaan yöllä. Keksittiin joskus illalla, että mennään leffaan juhlien päätteeksi. Käytiin katsoo Hanna, koska osa siitä oli kuvattu Rukalla. Muutapa en siitä etukäteen tiennykään, mutta arvon tässä, että nouseeko toi leffa sekopäisyydessään minun suosikkilistalle... Mut joo, leffa loppu vähän puolen yön jälkeen, joten väisteltiin katuja konttaavat ylioppilaat ja hurautettiin bussilla kotiin. Tai siis Artun luo, jossa majoituttiin. Koska ulkona tarkeni vielä mekossa, niin mentiin hetkeksi (katto)terassille pyörähtään. Aamulla tiukka ysin herätys ja startti merelle. Tehtiin pieni Helsinki sightseeing mereltä käsin, mikä oli ihan hauskaa, koska näin kaupungista muutakin kuin rautatieaseman.

Semmonen seikkailu. Ainoo huono puoli on, että en jotenkin hoksannu ottaa tälle etelänmatkalle aurinkorasvaa ollenkaan ja nyt tässä odotellaan naaman tipahtamista. Toi merituuli + aurinko -yhdistelmä oli ehkä vähän petollinen ja tein amatöörivirheen. Kaikkein hienoin hetki oli, kun ajeltiin Aatun ja Artun kanssa Saabilla kohti Kajjaania, niin soittimesta tuli Love the Way You Lie ja kun siinä laulettiin "Just gonna stand there and watch me burn", niin pojat käänty yhtä aikaa katsoo minua takapenkille. Kiitti tästäkin, mut kyllä niilläkin naama punotti. Hah, oli muutenkin tosi väsyny tunnelma ajella siinä yhden jälkeen. Onneks väsymys oli siinä vaiheessa, että kaikkia vaan nauratti, ei nukuttanut. Bongailtiin eläimiä, mm. kettu, jänis, yksi tunnistamaton ja yksi kuollut hirvi. Ei onneksi meidän konepellillä. Hankin itselleni huonon olon Apsin kahvilla. Tai sillä mitä jäi jäljelle sen jälkeen, kun olin kaatanut osan syliini. Kuunneltiin Anzan ilmaveiviselostusta ja heitettiin huonoa läppää. Testattiin, että riittääkö bensa, jos ei tankata matkalla ja hyvin riitti. Onneks oltiin Kajaanissa jo kolmen aikoihin, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli vasta neljältä. Ei siis ajettu ylinopeutta (Saabilla ei pääse?), vaan oltiin tehokkaita tauottajia.

Tämän illan suunnitelma on melko selkee. Ihan just pesee hiukset, sitte rasvaa naamaan ja nukkumaan. Viime yön saldo vajaat neljä tuntia unta.