Etanapostia!

Arvatkaa kenellä oli tänään viimeinen luento? En mee heittää tähän mitään ikinä-läppää, koska en vieläkään tiijä, mikä minusta tulee isona ja sitä paitsi opiskelijaelämä on ihan kivaa. Mutta siis tää koulu alkais olla jo melko nähty. Oparistakin on jo numero, vaikka joudun tekemään vielä pientä viilausta. Viime viikolla juhlittiin Ninnun kanssa onnistuneita opariesityksiä lasillisella viiniä. (Tai pullollisella, koska meille ei myyty vakkaripaikassa ku pullo.) Tänään aattelin juhlistaa kotona juomalla glögiä ja syömällä pipateita. Lisäksi aattelin viritellä maailman rumimmat jouluvalot paikoilleen.

Viime viikko tosiaan oli aika tiivis noitten kouluhommien suhteen. Ilmeisesti hieman yllättävää, koska äitikin jo alkoi kysellä, että mitä oon oikeen puuhannu, kun en päivitä täällä. Ja kouluhommiin palatakseni, tiistai-iltainen kypsyysnäyte on kuulema mennyt läpi! Oon siis teoriassa riittävän kypsä valmistumaan korkeakoulusta, käytäntöä tuo ei onneksi testannu.

Viikonloppuna pidin sitten rentoiluviikonlopun äitin ruokien äärellä. Tehtiin pipareita ja torttuja ja juotiin glögiä, eli joulukausi on nyt ihan virallisestikin avattu. (Ekasta adventista saa alottaa, ei oo pakko oottaa sitä joulukuun ekaa päivää, jos ei jaksa.) Ja tänään ois tosiaan tarkotus laittaa tänne kaupunkiasuntoonkin jotain pientä. Mitään kovin massiivista, kuten esimerkiksi joulukuusta, en ala tänne raahaa, koska en täällä oo jouluna kuitenkaan.

Koulu- ja joulujuttujen lisäksi minua piristi tänään postilaatikon sisältö. Minulla on uus kirjekaveri, vähän niiku ala-asteella. Tää kirjekaveri on kuitenkin kaveri tuotakin varhaisemmalta ajalta, mutta kirjekaverina ihan tuore. Päätettiin herätellä eloon näitä vanhoja viestintäkeinoja, joku ehkä saattaa vielä tosiaan muistaa ne ajat, kun kommunikoitiin kirjeitse. Ei sähköpostilla saati Facebookilla. Sain mukana ihan oikein kuvankin! Harmi, ettei meillä oo enää ollu koulussa mitään luokkakuvauksia. Kun ois tarrakuva lähetettäväksi uudelle kirjekaverille, niin oishan se pähee!