8. marraskuuta 2011

Marraskuun aurinko


Kuinka riemuissaan ihminen voi olla auringosta? Satuin olemaan täällä meillä kotona maalla, joten herääminenkin tapahtuu näköjään luontaisesti siinä viimeistään kahdeksalta. (Vaikka eihän meillä mitään navettaa ja aamulypsyjä ole, mutta se tää maalaisilma tekee paljon...) Lähdin heti aamutuimaan Batmanin kanssa lenkille naapuriin mummulaan. Matkalla pysähtelin kuvailemaan ja ihmettelemään ties mitä. Eli mikään ei ole siis muuttunut sitten 5-vuotispäivien. Ja paluumatkalla sama juttu. Tää menee varmaan suvussa, koska eräs nimeltämainitsematon pikkusisko joskus neljävuotiaana tuolla samaisella erikoisosuudella mummolasta kotiin jäi yhtäkkiä jälkeen. Kun sitten alettiin ihmetellä, että mitä nyt, niin vastaus oli, että kaksi perhosta oli juuttunut toisiinsa kiinni.

P.s. Tää postaus on ajastettu. Ja jos onnistun, niin oon just järkänny yhden huippuyllärin ja tehnyt yhden ihmisen superonnelliseksi, minkä seurauksena oon taas luonnollisesti maailman paras tyttöystävä...

3 kommenttia:

  1. Kiitos, olen otettu viisaudestani, muut ihmiset kuulevat asioita minusta ennemmin kuin minä.......

    VastaaPoista
  2. Sanna: Kiitos!

    Heli: En missään vaiheessa paljastanut, että se olit nimenomaan sinä. Paljastit itse itsesi...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!