Kriisien kierrätystä

Varsinaista koulunkäyntiä alkaa ilmeisesti olla aivan liian vähän, kun koululla tulee pyörittyä vapaaehtoisesti pimeän tuloon saakka. Tai no, tähän aikaan vuodesta toi pimeän tulo ei ole mikään saavutus. Aattelin pyörähtää koululle myös huomenna, ja edelleenkin ihan täysin ilman varsinaista syytä. Toki keksin kyllä tekemistä, kuten oppimispäiväkirjan kirjoittelua ja opariesityksen valmistelua.

Mittari näytti reippaasti miinusta, joten valitsin tänään sen villakangastakin. Kiitos jäätävän tuulen, meinasin jäätyä silti. Ja kiitos jäätävän tuulen, myös pyörän toinen jarru oli jäätynyt. Minun onnekseni se oli jo se valmiiksi huonompi jarru. Selvisin kuitenkin koululle saakka. Kiitos myös pakkaselle, joka on kuivattanut minun huulet niin, ettei mikään huulirasva tunnu enää tehoavan. En siis ole saanut turpaani, toisin kuin tuosta kuvasta voisi päätellä.

Juteltiin tänään myös valmistujaisista ja kehittelin itselleni taas mekkokriisin. Taas. Huh, tosi monella muulla on jo mekko ja minä kun olin viimeisimmän suunnitelman ajatellut käydä hakemassa todistukseni suunnilleen lähinnä alasti, koska päätin, etten kriiseile. Ja olin vähän epävarma, että juhlinko koko valmistumista ylipäätään. No, ilmeisesti puoli luokkaa onkin jäämässä valmistujaispäivänä hoodeille, joten täytyy nyt miettiä uudestaan koko homma, koska tyypit on edes jollain tapaa koossa aikalailla viimeistä kertaa. Ja siis sille mekolle tulisi käyttöä enemmänkin kuin ne kaksi tuntia tms. mitä se todistustenjako kestää. Ja jos nyt ostan mekon, niin pitäsikö sitten järjestää juhlat myös sukulaisille ja tutuille, että sille asulle tulis käyttöä? Tosi rankkaa tää elämä...