Yhden naisen pikkujoulut

 
Minun yhden naisen positiivisuuskampanja joutui tänään lievään vastatuuleen, kun tilastotieteiden opettajalta tuli viesti, että ehkä meidän olisi syytä tavata perjantai-iltapäivänä. Olin tämän viestin tullessa ollut vapaaehtoisesti koululla neljä tuntia ja just lähössä väsyneenä kotiin. Syyksi oli laitettu jotain opariin liittyvää epäselvyyttä tutkimusten vastausten analysoinnissa, mutta toivon tosiaan, että tuo on vaan tekosyy ja opettaja haluaa nähdä minua ihan vaan siksi, koska oon niin mukava. Opari nimittäin pitäis olla valmis huomenna torstaina. Laitan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi kaiken toivoni siihen, että huhun mukaan sitä voi muokata vielä joulukuun puoleen väliin saakka.

Koska minulla on tää positiivisuuskampanja meneillään, niin päätin piristää itseäni pikkujouluilla. Jo tutuksi käynyttä linjaa noudattaen näistä tuli yhden naisen pikkujoulut. Kipaisin kaupasta sitä halvinta glögiä ja köyhän miehen After Eight -suklaata eli Pandan minttusuklaalevyn. Ajattelin asian niin, että pikkujouluissa saa juoda glögiä ja pikkujoulukausi alkaa kuitenkin hyvissä ajoin ennen joulua, koska joulukuussa on ihan liian vähän päiviä juhlia kaikki pikkujoulut läpi.  En siis tehnyt mitään väärää. Jos sen sijaan olisin ostanut glögiä ihan janojuomaksi, niin olisin hankkinut itselleni huonon omatunnon.

Tuosta After Eight -suklaasta tuli mieleen yksi hauska juttu kolmannelta luokalta, enkun tunnilta. Opeteltiin kellonaikoja ja opettaja sanoi, että kaikki ne saa suklaata, jotka tietää, miten englanniksi sanotaan "kahdeksan jälkeen". No, totta kai se myös näytti sitä suklaapakettia ikään kuin vihjeeksi, mutta jos nyt en käy ihan täysillä, niin en kyllä sillonkaan, sillä joku aasi ei sitä vihjettä hoksannu. Ope kiersi luokassa ja jokaisen piti kuiskata oikee vastaus sille ja minä olin ihan paineessa, kun en yhtään ollu vielä sisäistänyt noita kellonaikoja. Minun kohdalla se kuitenkin anto vaan sen suklaan, että sinähän tämän tiijät ja jatko matkaa. Heh, tai ehkä se näki sen minun paniikin ja sääli minua.

 Alan olla nyt vähitellen syöny sen verran tuota suklaata, että pahin kiukku on laantunut. Kohta uskallan jo vastata sille opettajalle jotain ja varmistaa sen tapaamisen. Ennen sitä taidan kuitenkin käydä vielä iltalenkillä tuulettumassa ihan kaiken varalta, ettei tule sitten mitään sanomista. Huomenna sitten meinattiin juhlistaa tuota oparihommaa vähän isommalla porukalla, en siis oo ihan säälittävä tämän yksinäisyyteni kanssa. Tosin toivon ettei tää minun takaisku nyt pääse latistamaan huomisen tunnelmaa.