Liian nörtti onnistuakseen

Oon nyt niin liekeissä tämän bloggaamisen kanssa... Ja muutenkin elämässä ylipäätään. Minulla oli sovittu opettajan kanssa treffit yhdeksi, mutta heräsin jo kasilta herätyskelloon. Olin nukkunut vähän huonosti, joten väsytti ja meinasin pistää uudelleen nukkuu. Mutta koska oon niin skarppi tässä uudessa elämässäni, niin olin koululla jo ennen kymmentä. Valmistelemassa tapaamista. Siis kiinnittäisin huomiota tuohon edelliseen lauseeseen. Valmistelemassa tapaamista. Siis kirjaamassa ylös, että mitä opettajalta kysyn ja niin edelleen. Hyvä tässä vaiheessa opiskeluja alkaa tehdä hommat tosissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja kun kuitenkin kaikki mitä nyt teen, on periaatteessa ylimääräistä. Opari on jo tuollaisenaan menossa läpi. (Oon vähän pettynyt, että minun ei oo vielä tarvinnu edes yrittää lahjoa opettajia. Kaikki se reilun kolmen vuoden aikana hankittu tieto S:n lempikarkeista ja harrastuksesta on viemässä aivokapasiteettia ihan turhaan.)

Tänään oli kuitenkin selkeesti rentoilupäivä. Yritin tosissaan skarpata tuon ulkoasun suhteen, mut lopulta en ilmeisesti (kuvista päätellen) sitä tehnytkään. Kaivoin kuitenkin punaiset maiharit kaapista, koska muuten näytin niin harmaalta.

Ja koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Terveisin minä, joka vielä kaksi vuotta sitten vannotin, ettei tässä blogissa tulla näkemään päivän asu -kuvia. Joudun nyt myöntää, että tilanne on päässyt vähän lipsahtamaan, mutta voin selittää. Ensinnäkin huomaan panostavani omaan pukeutumiseeni ja ulkoiseen olemukseen ylipäätään enemmän, jos ne päätyvät kuviin. Siis täysin selkeä kaava myös lyhyen matikan lukoille: Enemmän kuvia, enemmän panostusta. Ja siis oon tosi laiska panostamaan, jos minulla ei ole tavallaan mitään syytä. Ja se on harmi, koska kuitenkin tykkäisin näyttää kivalta. Ja toisekseen, oon viime aikoina kuullu joitain kommentteja, että minun tyyliä on kiva seurata. Ja korostan, että tätä en keksinyt itse, vaikka se ehkä saattaa siltä kuulostaa.

Tai sitten en myönnä mitään ja jatkan näitten asukuvien lisäämistä jatkossa kaikessa hiljaisuudessa.

Note to self: Tarvii varmaan treenata noita poseerauksia.

Mutta juu, palatakseni vielä tähän päivään, niin palaverin jälkeen olikin melko hulinaa. Otiin sovittu, että pääsen isän kyydillä kottiin. Olin siinä käsityksessä, että lähtö on neljän aikoihin ja palaverin jälkeen jäin vielä istumaan koululle. Kahden jälkeen sitten soitin isälle pyytääkseni soittaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, jotta ehdin vielä polkea kämpille, pakata ja laittaa vähän kämppää kuntoon. (Toi viimeinen siksi, koska siivousintoilija-pikkuveli saattaa olla viikonloppuna majapaikan tarpeessa ja olin luvannu, että sinne saa mennä. Jos se kämppä ei oo siisti, niin tulee sanomista.) No, isä sitten vastas puhelimeen, että on just lähössä. Se tarkottaa sitä, että minulla on vartti aikaa siihen, että oon laukkujen ja koiran kanssa pihalla seisomassa. No, eipä siinä. Suoriuduin sitten kouluhommista, kotimatkasta ja pakkaamisesta. Melkein yhtä nopee kun sillon kerran, kun kaveri soitti aamulla, että miks en oo esittämässä meijän harjoitteluraporttia. Siivous valitettavasti jäi kesken, mutta ainahan ei voi onnistua. (Ja anteeksi, Jussi.)

Kiitokseksi isälle tästä pikaisesta lähtöilmoituksesta yritin saada ehkä kahden tunnin ajan meijän koiran (Joo, koira on olennainen.) kotisivuille google analytics -kävijäseurantaa. Lopulta Suomi24:n ja noin neljänkymmenenkahden muun foorumin läpi selattuani löysin iloisen uutisen, että googlen sivustolle ei sitä seurantakoodia tarviikkaan erikseen asentaa, koska google ja google toimii niin kätevästi yhdessä. Minun tarvi vaan tyyliin hyväksyä se seuranta sivuston asetuksista tai jotain. Mutta tiedänpä sitten ensi kerralla olla vähemmän nörtti.