Onnenpöllö

Enpä arvannu aamulla sen harmauden läpi kouluun (vapaaehtoisesti) pyöräillessäni, että miten mahtava tästä päivästä tulisi! Tosin plus kymmenen asteen lämpötila antoi ehkä jo pientä vihjettä siitä, että tänään saattaa tapahtua jotain muutakin kivaa. Kirjoittelin oparia kymmenestä kolmeen ja stressasin niin, että puolet hiuksista tipahti päästä. Kolmeksi olin sopinut palaverin ohjaavan opettajan kanssa. Menin palaveriin tyylikkäästi kolmen tutkimusaiheisen kirjan ja SPSS-tulosteiden kanssa ja levitin ne huomaamattomasti siihen pöydälle. Ja siis kaikki tää oli vaan rekvisiittaa. Näytin varmasti tosi ahkeralta opiskelijalta ja nostin oparin arvosanaa numerolla, heh.

Ilmeisesti onnistuin, koska kun palaverin päätteeksi uskalsin varovasti tiedustella, että joko saan alkaa katsella valmistujaismekkoa, niin sain myöntävän vastauksen. Minusta siis tulee restonomi vielä ennen joulua!! En muista, milloin olisin viimeks ollu näin iloinen! Soitin heti puoli osoitekirjaa läpi, ihan vaan ilosta ja siitä helpotuksesta, että saan pitää loput hiukseni. Mutta siis joo, tilanne on tällä hetkellä se, että nyt lähdetään vaan nostamaan arvosanaa. Ja siis nyt vaatekriiseilen sen valmistujaisjuhlan suhteen. En vielä yhtään tiijä, että juhlinko tuota mitenkään erityisemmin, mutta tuolla päivätilaisuudessa olisi varmasti hyvä olla jotain siistiä päällä. En haluis mitään pikkumekkoa, mutta toisaalta pitkä mekko on varmasti liian juhlava? (Kohta tämäkin blogi on täynnä mekkokollaaseja...)

Olin sitten ihan superonnillisena jo pelkästään tuosta oparista, mutta onnellisuusaste nousi ihan sfääreihin, kun postilaatikosta löytyi Kotivinkin joululehti! (Kiitti äiti!!) Oon kyllä sitä mieltä, että nyt hiukan liian aikaista alottaa jouluun valmistautuminen edes lukemalla joululehtiä, mutta eihän tuota malta jättää myöhemmäksi. Nyt vaan odotan sitä, että voin laittaa tietokoneen ja television kiinni, sytyttää kynttilöitä ja tehdä lämmintä teetä. Sitten käperryn viltin alle ja keskityn vaan itseeni ja Kotivinkin jouluun. Okei, myönnän, että oon alkanu vähän lipsumaan tässä, koska mietin jo eilen lähikaupassa, että onko rikollista ostaa glögiä jo marraskuun ensimmäisenä päivänä.

Ja eihän nää ihanat jutut vielä loppunu. Tulin niin kovasti iloiseks kaikista edellisen postauksen kommenteista, jotka huomasin koneen avattuani, että nauroin varmasti jo ääneen. (Valtava kiitos siis niistä!) En muista, millon minulla ois viimeks ollu näin loistava päivä! Toki opari teettää vielä työtä. (Ja se mekko.) Ja altaassa odottavat tiskit. Ja tässä muitakin pieniä stressiasioita, kuten se, että mistä töitä valmistumisen jälkeen, mutta en mieti niitä nyt! Olin jopa niin iloinen kaupassa ollessani, että kävelin sipsihyllyn ohi ja korvasin herkut reippaalla kävelylenkillä. Vaikka nyt olisin oikeasti ne sipsit ansainnut ja itselleni luvannu ilman huonoa omaatuntoa.

Äiti osti minulle kesällä markkinoilta (pienen suostuttelun jälkeen) maailman söpöimmän pöllökorun, jota ulkoilutin tänään ensimmäistä kertaa. Tykkään kovasti kyseisen (alkuperäispaikallisen) käsityöyrittäjän tuotteista! Ne on uskomattoman suloisia ja tehty kierrätysmateriaaleista. Mutta siis joo, pöllöstä tais tulla kerralla minun onnenkoru ja kaveri tulee takuulla saamaan ulkoilutusaikaa jatkossakin.

Nyt ihana Rillit huurussa, kaakio ja mustikkarahka kruunaa tämän päivän!