Jee, se on maanantai taas! Eikä tämä oo tällä kertaa mitään sarkasmia. Oon huomannu, että viikonloppuna on ihan liikaa ylimääräistä aikaa (etenkin, jos on vähän toipilaana ja ulkoilua kannattaa yrittää rajoittaa). Eilisen aikana ehdin ahdistua kolmestasadastakahdeksasta erilaisesta omaan elämääni ja tulevaisuuteeni liittyvästä asiasta. Mitä teen kesällä? Entä syksyllä? Haluanko opiskella vai haluanko lähteä hetkeksi ulkomaille? Uskallanko? Löydänkö töitä Suomesta? Haluanko löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla? Jos päätän haluta, niin löydänkö sellaista, joka haluaa olla minun kanssa? Saanko sittenkään koskaan kultaista noutajaa ja omakotitaloa maalta? Miten voisi oppia elämään hetkessä? Miten voisi oppia olemaan stressaamatta ja huolehtimatta?
Lisäksi minun sosiaalinen elämä on tällä hetkellä hyvin rajoittunutta johtuen siitä, että lähin kaveri asuu tällä hetkellä yli neljänkymmenen kilometrin päässä ja muut kaverit ovatkin sitten vähintään kahden tunnin ajomatkan päässä.
Lisäksi tajusin eilen, että oon ostanu farkkulegginsit. Siis oon ostanu vaatekappaleen, jota oon aina vastustanut henkeen ja vereen. Puolustuksekseni sanon, että luulin niiden olevan farkut, mutta pesulapussa lukeekin legginsit. Haluaisin sanoa, että tykkään näistä housuista (Jos näitä voi nyt sitten ees housuiksi sanoa..) melko paljon niitten korkean vyötärön vuoksi. On vähän spesiaalimpi juttu. Ja nyt voin käyttää muutamaa paitaa, jotka on liian napamallia muitten minun farkkujen kanssa käytettäviksi. Mutta siis kysymys kuuluu, että petänkö itseni, jos sanon pitäväni farkkulegginseistä, joita luulin housuiksi? Virittelin aiheesta eilen FB-keskustelunkin, mutta en ole aivan varma lopputuloksesta.
Päällä oleva neuletakki on perjantain ostoksia. Halusin nimenomaan lyhyen takin näitten kyseisten mysteerihousujen kanssa pidettäväksi. Arvoin hetken mustan ja punaisen välillä, mutta onneksi päädyin punaiseen. Nää päivät ei oo viime aikoina olleet yhtään liian pirteitä, joten en kaipaa tähän elämääni lisäksi vielä jotain hautajaispukeutumista.
Olisin mieluusti iskenyt asun jatkoksi nätit, korolliset pikkukengät ja huulipunan, mutta kyseiset korkkarit ovat vähän epäsopivat sekä vuodenaikaan että minun työnkuvaan. Huulipunan kanssa taas en ole niin sinut, että laittaisin sitä arkena. Etenkään, kun kulutan päiväni leikkimällä koululeikkiä eskarissa. Alkuperäinen kampauskin vähän kärsii, kun yksi tyttö haluaa tehdä minulle lettejä ja toinen muuten vaan taputella päätä. Mutta ei haittaa. Tämän vuoksi just en laittaudukaan aamulla täysin tiptop. Vaikka oon tsempannu paljon tämän pukeutumiseni suhteen viimeisen vuoden aikana, oon edelleen melko paljon se huoleton menijä, jolla saattaa unohtua kengännauhat auki tai kiisselitahra rinnuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!