Tonttupipo

Noni, vuoden ahkerin bloggaaja ilmottautuu. Työttömän arki on niin tavattoman kiireistä, kun pitää pystyä yhtä aikaa päivystää Facebookia ja katsoa televisiosta Ostosteeveetä. No ei vaan oon oikeesti yrittäny saada tälle elämälle ees jotain suuntaa. Ja siis sen kaiken muun ajan oon toteuttanu tuota työttämän arkea muuten ihan mallikkaasti, mutta nukkuminen ei suju. Voisin väittää sen johtuvan tästä hienoisesta stressistä. Stressi, väsymys ja karman laki. Siinäpä vasta ihana yhdistelmä, jota en tosin suosittele kenellekään.

Tänään meinaan kuitenkin olla sen verran aktiivinen, että käyn työkkärissä hyväksyttämässä hara-paperit ja sen jälkeen ois vielä työhaastattelu kesätöitä silmällä pitäen. Tämän hetkinen suunnitelma on siis pitkälti se, että nyt kesään saakka haralla ja sitten kesätöitä. Mitä sitten, se jää nähtäväksi, mutta onneksi syksyyn on vielä aikaa. Että jos stressais vaikka vaan pari ajanjaksoa kerrallaan...

Mutta tosiaan, toivon, että pääsen alottaa heti maanantaina tuon haran. Ei oo nimittäin tää työttömyys ihan minun juttu. Ainakaan täällä kotikylällä, jossa ainoot sosiaaliset kontaktit on traktorilla ohi ajava naapuri, lenkillä vastaantullut random koiranulkoiluttaja sekä äsken just äitille jonku paketin tuonut lähetti. Olin niin innoissani, että selitin ummet ja lammet meidän koirista, kun se raukka erehty jotain niistä ohimennen mainitsemaan. Lopulta se vaan lähti menee kesken lauseen. He he.

Urheilin ja ulkoilin tuossa sen verran, että hain postin tuolta parinsadan metrin päästä. Normaalisti käytän pakkasella ulkoillessa toppahousuja (How cool is that!), koska en vaan halua paleltua ja vihaan kalsareita tiukkojen housujen eli farkkujen alla. Nyt testasin pakkasastetta, koska oon tosiaan menossa kaupunkiin ja pohdin, että tarkenenko farkuilla sen verran, että pyörin liikkeestä toiseen. Tai siis toimistosta toiseen. Ei nimittäin nappais istua esim. siellä työkkärissä oottelemassa puolta tuntia toppahousuissa, sisällä. Ja toisaalta en jaksais sitä riisumis-pukeutumisrumbaa joka välissä.

Talvi on kiva, mut minun puolesta se sais kestää sen kuukauden ja pakkasella kaikki pakollinen toiminta voitais kieltää. Ei siksi, että en pärjäis pakkasella vaan siksi, että oon niin laiska pukee päälle koko vaatekaapin. Ulkoilisin kyllä sillonkin, mutta vaan sillon, kun se sattuu inspiroimaan minua.

Mut nyt pitääki alkaa mennä valmistautuu lähtöön ja oottelee kyytiä sinne kaupunkiin. Toivottavasti oon ainoo, joka on näillä pakkasilla viitsiny lähtä työkkäriin, koska minulla ei oo kauheesti aikaa jonotella siellä. Ois nimittäin aika hc myöhästyä työhaastattelusta työkkärin vuoksi.

Meniskö nää nyt päivän asu kuvista? Tätähän tää melko pitkälle on ja sitä mitä siellä alla on, niin ei ookaan niin väliä, koska tuota takkia ei kuitenkaan tarkene heittää missään vaiheessa pois! Ai niin, maailman parhaat pihakengäthän on nuo vanhat kunnon Kuomat. Heh, kaupunkiin laitan kuitenkin ehkä punaset maiharit, jotta mätsää pipon kanssa.