Kuvia kuva-albumista

Koska oon kipeenä edelleen, en voi järjestellä mitään kovin erikoisia aktiviteetteja. Eilisillan ja tämän aamupäivän lätkinkin tilaamiani paperivalokuvia albumiin. Nyt tuli valmista. (Tai no, jouduin jättämään yhden tyhjän sivun parille kuvalle, jotka unohdin tilauksesta, mutta jotka on erittäin olennaisia minun elämäni kannalta. Perfektionisti mikä perfektionisti.) Minulle ei riitä, että pelkästään liimailen ne kuvat sinne albumiin. Toisaalta en kyllä jaksa harrastaa mitään överiä skräppäystäkään. Viimeksi leikkelin kirjaimia ja kuvioita skräppäyspaperista, mutta tälle kertaa turvauduin vanhoihin MeNaisiin paperien puutteessa.

Koska tää on minun blogi, niin voin ihan hyvillä mielin julkaista täällä kuvia valokuvista, että huokailkaa siellä ihan vapaasti. Taas. (Lupaan, että tää on viimeinen kerta vähään aikaan!) Aattelin nimittäin jakaa teille muutaman minun suosikkisivun tuolta albumista. Tää vois vaikka toimia samalla sellaisena Vuosi kuvina -minipostauksena, koska en sellasta tuossa vuodenvaihteessa jaksanut ja muistanut tehdä.

Viime vuonna tilasin kuvat just ennen Vappua, joten tällä kertaa lähdettiin sitten luonnollisesti siitä liikkeelle. Tuolla hetkellä kuvittelin viettäväni viimeistä opiskelijavappua, mutta nyt yhtäkkiä en menis enää allekirjoittaa tuota luuloa. No, joka tapauksessa osallistuin ekaa kertaa noihin perinteisiin opiskelijavappuhässäköihin, koska aattelin kerran olevan samalla myös viimeinen. Normaalisti kirjastonnurmella on porukkaa kuin pipoa, mutta tuona vappuna sää oli kolea ja epävakaa. Niinpä oltiin suunnilleen ainoat siellä. Onneks vesibussiajelulla oli jo vähän kovempi meininki.

Keväällä kävin myös tivolissa, pitkästä aikaa vuosien tauon jälkeen. No, itse asiassa kävin siellä kahdesti. Eka ottamassa kuvia maantasalta. Seuraavana päivänä lähdettiin kaverin kanssa samaiseen tivoliin hattaraostoksille ja löysin itseni maailmanpyörästä. Ja tulipahan testattua, että pystyn edelleen syömään kokonaisen hattaran oksentamatta välillä! Yllätyin itsekin.

Kesällä olin kuvaamassa erään historiallisen tapahtuman 250-vuotismuistojuhlaa. Sain aivan upeita kuvia ja teki tiukkaa olla tilaamatta paperikuvia niistä kaikista. Lopulta selvisin noin seitsemällä kuvalla. Mielestäni tämä jo aiemmin mainittu naisille suunnattu aikakausilehti ei tarjonnut sisällöllään mitään riittävän arvokasta ja hienoa näiden kuvien oheen, joten jätin aukeaman tyhjäksi kaikesta ylimääräisestä. Välillä näinkin.

Välillä taas luon kuville aivan uusia tarinoita. Tämä onkin ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkiaukeamistani, vaikka kuvissa itsessään ei ole erityistä tunnelatausta. Toisella sivulla on pari kuvaa pikkuveljen lumilautailusessareista ja toisella sivulla pari kuvaa, jotka otin blogia silmällä pitäen, kun sain kitaran. Satunnaisia, aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyviä, lehdestä leikattuja sanoja oikeassa järjestyksessä tekee valtavasti. Kirjoitan kuvien oheen paljon tekstiä myös käsin, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa aukeama olisi täysin eri, jos olisin leikkaa-liimaa -leikin sijasta keksinyt tekstin itse.

Ei liene ylläri, että myös revontulikuva-aukeamasta tuli yksi kaikkien aikojen suosikeista. Printtasin kuvien oheen netistä löytämäni tarinan siitä, kuinka kettu tunturissa juostessaan löi hännällään hankeen, josta sinkosi kipinöitä taivaalle, mistä taas syntyivät revontulet. Koska rakastan satuja, oli tarinan liittäminen kuvien oheen mielessä heti, kun otin revontulikuvat käteen. Ilman tarinaa kuvista ois jääny puuttumaan paljon.

Ennen minulla oli vaan hirmu kiire saada kuvat albumiin ja jälki oli sen näköistä. Kyllähän ne perusalbumin funktion täyttävät. On muistoja, joita katsella. Mutta nykyään pelkstään se ei enää riitä. Minulla on nyt menossa viides albumi (jos ei lasketa lapsuusalbumeja, jotka äiti on koonnut) ja oon joka albumin jälkeen entistä tyytyväisempi ja tyytyväisempi lopputulokseen. Kaksi viimeisintä albumia on tyyliltään ns. leikekirjoja, ei niitä perinteisiä albumeita niillä läpikuultavilla välilehdillä. Tuun kyllä jatkossakin käyttämään leikekirjoja, koska ne on vaan superpaljon kivempia, siistimpiä ja minun mielestä myös helpompia käsitellä.

Suosittelen kyllä ehdottomasti teettämään digikuvista paperikuvia! Niissä on vaan niin paljon enemmän tunnelmaa. Toivottavasti joku siellä inspiroitui nyt ja pisti heti tilauksen menemään...