"Kunpa elämä aukeaisi aina yhtä helposti kuin uusi Lambi-pakkaus."

-33c. Viisi minuuttia: Kaulahuivi jääty huuliin kiinni. Kahdeksan minuuttia: Huulet ei taivu vihellykseen ja sinne meni koira. Kymmenen minuuttia: Havainto, että kamerasta puuttuu muistikortti, mutta aivot on niin jäässä, että ei ees jaksa välittää. Kolmetoista minuuttia: Kasvoihin iskee jäätävä kipu. Neljätoista minuuttia: Silmistä valuu jääkiteitä. Viisitoista minuuttia: Kasvoista lähtee tunto. Seitsemäntoista minuuttia: Sisällä, valitettavasti kasvojen tuntoaisti palaa.

Yllä päivän FB-status. Parin tunnin päästä tuosta pakkanen oli kuitenkin hellittänyt muutaman asteen verran, joten lähdettiin ulkoilemaan paremmalla onnella. Tällä kertaa kamera sisälsi muistikortin ja minun posket oli edellisen reissun jäljiltä niin tunnottomat, ettei pakkasen mahdollinen puraisu juurikaan tuntunut.

Täytyy kyllä sanoa, että pukeutuminen (päivän asu, ehe) oli erittäin onnistunut. En nimittäin palellut ollenkaan, jos ei niitä jo mainittuja kasvoja lasketa. Itse asiassa minulle tuli vähän lämmin, vaikka pakkasta oli tosiaan se -29 astetta. Koska ulkona ei tarkene olla kaikesta huolimatta kovinkaan kauaa, niin oon nyt istunu sitte päivän koneella. Oon katsonu kaikki mahdolliset viikon aikana tulleet ohjelmat viikonlopun uusintoina. (Paitsi Salatut elämät. Katoin yks päivä viimeset viisi minuuttia yhtä jaksoa ja totesin, että en oo yhtään kärryillä enää.)

Oon täällä perusmasistellu tätä elämää ja hauskuuttanu itseeni tuijottelemalla edullisia äkkilähtöjä Thaimaahan. Oon myös suunnitellu varaavani ajan kampaajalle teemalla "tee mitä haluat" ja toivon salaa, että se pätkäisis minun hiukset lyhyiksi kysymättä. Oon myös suunnitellu lähteväni Australiaan poimimaan luumuja. Suunnittelen kirjoittavani uuden tuotantokauden sille kiintiö-komeelle ja nuorelle maajussille. (Eikö sen uuden kauden kuvaukset ala kohta?) Lisäksi oon harkinnu lähteväni Luostolle sauvakävelee. Oon suunnitellu niin paljon erilaisia repäisyjä, että menis kymmenen vuotta toteuttaa kaikki.

Ääh, just nyt en tarvis näitä hetkiä, jollon ei tapahu yhtään mitään ja ehtii ajatella. Toisaalta minun pitäis kuulema siivota meijän yläkerta, mut sekään ei nappaa. Mikä siis avuksi?