Sijaisope

Oon pahoillani tästä yllättäen venyneestä tauosta. En oo ollu oikein bloggaustuulella, tai ylipäätään kauheesti millään tuullella viime viikonlopun jälkeen, oon nyt joutunu kasailee itseeni alkuviikon. Vielä viikko sitten minulla oli selkee suunnitelma muuttaa Ouluun, mutta nyt on sitten sattuneesta syystä ihan sama missä tulevaisuuteni vietän. Ainakaan yksikään mies ei siihen tuu vaikuttaa. Kai pitäs vaan ajatella, että tää on positiivinen juttu siltä kannalta, että nyt voin lähtee etenemään täysin puhtaalta pöydältä. Ja tosiaan, alotin sen etenemisen (Vai onko tää nyt enemmän taantumista?) lapsuudenajan koulultani. Alunperin olin luvannu mennä sinne sijaiseksi tälle päivälle, mutta keskiviikkoaamuna sain tiedon, että tarvittaskin keskiviikosta perjantaihin saakka.

Sainpahan todellakin muuta ajateltavaa. Esimerkiksi nykyiset ATK-tunnit on pikkusen eri tasoa ku oli kaheksan vuotta sitten. Oppilaat kahto vähän kieroon, kun kerroin, että meijän aikaan ainoo kuvankäsittelyohjelma koulun koneilla oli ihan vaan peruspaint ja sillä me sitten piirrettiin akuankkoja. En muista, että oltais muokattu yhtäkään kamerakuvaa missään vaiheessa. Tuntuko ees vanhalta...

Muutamat tunnit on kyllä ollu melko rankkoja olla sijainen, mutta oon silti tykänny tuosta hommasta tosi paljon. Tähän asti oon kuitenkin selvinny kaikesta! Huomenna ois viimenen päivä tältä erää, jos se menee nappiin, niin oon enemmän kun ylpee itestäni. (Mut hei, minun geeneistä puolet onkin opettajageenejä ja suvusta on muutenkin puolet opettajia, että ei mikään ihme...)

Kun märinät on märisty ja silmien turvotus on saatu laskee, niin voidaan siis pistää tää blogihiljaisuus myös noitten töitten piikkiin. Oon siis nykyään myös niin kiireinen. No heh heh. Syyttäisin mielelläni myös tuota pakkasta, jonka vuoksi kameraa ei uskalla viedä ulos. (Ja vaikka uskaltaisi, niin kuka siellä tarkenisi yhtäkään kuvaa ottaa..)

Joojoo, nyt ei enää tekosyitä. Palataan viikonloppuna!