Minulla meinas tosin räjähtää pää muutamaan otteeseen. Minun vieressä istui tyyppi, joka päti ja hölisi koko ajan epäolennaisia ja takana joku potki minun penkkiä. (Okei, potkas varmaan vahingossa kaksi kertaa, mutta..) Minun edessä istui joku, jonka pää oli joka toisessa kuvassa. (Siis selkeestihän se minun edessä oleva paikka ois pitäny jättää tyhjäksi.)
Bongailin persoonallisia pukuja sekä itsetehtyjä pukuja. Molempia näkyi tosi vähän. (Tai no, noista itsetehdyistähän ei voi tietää varmaksi, mutta jos nyt ois lähdetty veikkailee.) Jos minulla olisi ollut omien wanhojen kanssa reilusti aikaa, olisin ehdottomasti halunnu oikeasti vanhan näköisen ja persoonallisen puvun. Koska minun ei alunperin pitänyt tanssia ja päätin muutaman viikon varoitusajalla osallistumisestani, niin äiti teki minulle yksinkertaisen mekon. Tykkäsin siitä kyllä paljon ja tykkään edelleen, vaikka se ei mikään erikoinen ollutkaan.
Katsoin just uutisia, jossa joku tyttö kertoi wanhojen päivien maksavan hänelle kokonaisuudessaan tonnin luokkaa. Huh. Minun puvun materiaalit maksoi jotain reilun satasen. Kengät lainasin äitiltä ja takin mummulta. Hiukset ja meikit laitoin itse. Tanssien jälkeen kävin syömässä ravintolassa. Jatkot skippasin, koska en kuulunut tuolloin oikein mihinkään porukkaan meidän lukiolla ja sitä paitsi olin tuolloin muutenkin niin tylsä. (siis jopa tylsempi kuin nyt...)
Koska oli vaan vähän kuumetta, nii kävin tanssien jälkeen shoppailemassa. No, todellinen syy oli se, että osalla meijän kyytiporukasta oli joka tapauksessa asiaa kaupungilla, joten kävin sitten samalla ostaa Anttilasta lankaa, jotta saan jatkettua pipon tekoa. Kun äiti kävi hakee Sittarista ruokaa, niin minä pyörähdin alakerrassa Seppälässä, koska näyteikkunoiden ohi ajettaessa näin ikkunassa just sellasen villatakin, mitä oon etsiny. Sattuipa hauskasti, että villatakin lisäksi Seppälästä löytyi kolme rekillistä tavaraa -70 prosentin hintaan.
Seppälä on siitä ihme kauppa, että välillä sieltä ei löydä yhtään mitään ja välillä taas voisi ostaa puoli putiikkia. Tänään ostin sen villatakin tai "villa"takin lisäksi "villa"puseron, laukun, korun ja eyelinerin. Minun ihan ok eyeliner alkaa olla lopussa. Pyysin sitte hädissäni Heliä tuomaan minulle Kajaanista jonku edullisen hätäeyelinerin ja se toi Rimmelin jonku hässäkän. Sen levittäminen muodostui suunnilleen yhtä helpoksi, kuin viehkon kissamaisen silmänrajauksen tekeminen peukalolla. No, opettelun kautta sain sillä jo tehtyä ihan siedettävät rajaukset, jotka tosin totesin yhtä kestäviksi, kuin meikkivoiteen minun naamalla tänään, kun vuoron perään palelin ja siten taas hikoilin. Eli kotiin tulessa voi vain arvailla, onko rajaukset lähteneet kävelemään vai unohdinko tehdä ne alunperinkin.
Ostin nyt testiin sitten vieläkin edullisemman wet n' wildin eyelinerin hätävaraksi ja testiin. Oon nimittäin tyytyväinen taannoin hankkimaani saman merkin huulipunaan. Ja kun minulla ei nyt just oo kauheesti varaa alkaa testailla noita viidentoistaeuron eyelinereita. (Tosin niiden vois jo olettaa toimivan.) Jos teillä on jakaa vinkkejä oikeesti toimivista eyelinereista, jotka on vielä kivan hintasia, niin kaikki vinkit otetaan vastaan!
Muista ostoksista ehkä sitten myöhemmin, kun saan ne käyttöön. Nyt ei riittänyt energiat kuvailuun, etenkään tällä zombienaamalla, josta tosiaan lähti ne meikkivoiteet vetelee jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Tällä kertaa ees tuo kuuluisa BB-voide ei auttanu pitämään freeshiyttä yllä. Että katellaanpa toisella kertaa uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!