Hylätyt talot, autiot pihat

Sain aamulla viestin, että miltä kuulostais valokuvaushommat. Ja hyvältähän ne kuulosti. Etenkin, kun tiedossa oli pieni seikkailu. Oltiin nimittäin suunniteltu yhden kaverin kanssa, että lähdettäisiin joku kesäpäivä ajelemaan ympäri maakuntaa autiotalojen perässä. Ja nimenomaan hylättyjen autiotalojen. Muutama paikka oli onneksi etukäteen tiedossa, niin saatiin jotain suuntaa autolle.

Muutamaan taloon ei päästy sisälle, vaikka todettiinkin, ettei kukaan näyttänyt käyneen sisällä aikoihin. Esimerkiksi yhden upean ja ison talon talon ovi pysyi visusti lukossa, vaikka eteisen ikkunalla ollut Iltalehti paljasti talossa oleskellun viimeksi ehkä 21 vuotta sitten. Samaa kertoivat myös aikoja sitten luhistuneet piharakennukset. Muutamassa talossa ovi oli hädin tuskin paikoillaan, joten kulkijoita oli ollut jo ennen meitä. Niihin taloihin uskaltauduttiin sisälle, vaikka osassa oli jo kattokin tullut alas ja lattia oli täynnä reikiä.

Lehtiä mm. minun syntymävuodelta. Talossa oltiin tosin oleskeltu senkin jälkeen, sillä paikalta löytyi papereita vuodelta 1996. Epäiltiin tosin, että talo olisi enää tuolloin ollut minkäänlaisessa asuttavassa kunnossa, sen verran laho koko paikka oli.

Tämän talon seinäkalenteri oli pysähtynyt vuoden 1981 kesään. Arvailtiin, millaisia ihmisiä talossa on asunut. Talosta löytyi niin uskonnollista lukemista kuin poliittisestikin voimakkaasti suuntautunutta materiaalia. Lisäksi tuolla oli kasa adresseja, joita ei kuitenkaan tutkittu sen tarkemmin. Ja koko talossa oli pienen eteisen lisäksi vain yksi huone.

Ei tietenkään sotkettu tai viety taloista mitään, mutta jos jotain olisin halunnut mukaani viedä, niin yhdestä talosta löytyi postikortteja, jopa vuodelta 1913! Joku keräilijä saattaisi maksaa kyseisistä postileimoista jonkun euron, mutta minulle niillä on ihan eri kuin rahallinen merkitys. Ne kertoo jotain historiasta ja minua ennen eläneistä ihmisistä. Harmittaa, että nuokin kortit tulevat aikanaan katomaan kyseisen raunion uumeniin. Talon kunnosta päätellen talolla tuskin enää lienee ketään sellaista omistajaa, joka jaksaisi paikasta välittää minkään vertaa.