Vielä toissailtana mietin, että jätänkö koko homman välistä, mutta sitten kuitenkin pakottauduin aamulla liikenteeseen. No, se on ohi nyt. Omalta osaltani koe meni ihan ok, mutta en usko, että se riittää, kun tulos suhteutetaan muihin hakijoihin. Mutta ei se oikestaan haittaa, koska ehin opiskella vielä myöhemminkin. Sitä paitsi valmistuin just edellisestä koulusta.
Päätin kuitenkin jo hyvän aikaa ennen pääsykoetta, että lopetan kaikki talven stressit siihen. Kämppä kesäksikin varmistui maanantaina. Ja tänään, pitkästä aikaa aamulla herätessä oli semmonen olo, että on nukkunu hyvin ja ois vielä nukuttanu pitempäänkin. Saatoin toki kuvitella, mut ei yhtään huono kuvitelma. Toki vastapainoksi oon buukannu koko viikon ihan täyteen töitä, ettei vaan pääsisi nauttimaan sitä stressittömyydestä. Mutta hei, stressasin niin pitkään sitä työnpuutetta, että nyt ei auta valittaa!
Tänään kotiin tultuani ei sitten tarvinnutkaan tarttua pääsykoemateriaaleihin tai vaihtoehtoisesti kokea syyllityyttä lukemattomuudesta. Lähdettiin sitten Batmanin kanssa meidän peikkometsään seikkailemaan. Tuo peikkometsä oli pienenä ihan jäätävän pelottava paikka. Oikeasti se oli siis vain hoitamatonta sekametsää, joka tietenkin näytti omalla tavallaan "ränsistyneeltä". Tuo metsä oli meidän kasvimaan takana, ja voi hurja, että siellä pelotti liikkua. En koskaan menty metsään yksin, aina piti olla isä tai äiti mukana.
Siellä syvällä (Tai ei ehkä kovin syvällä, mutta pienenä se tuntui siltä...) virtaa puro, jonne piti aina päästä. Siinäkään ei nyt näin vanhempana näe mitään kovin ihmeellistä, mutta tuolloin se oli jotenkin iso juttu. Ei tietty mistä se puro tuli eikä tietty mihin se meni. Myöhemmin selvis, että se on ihan sama puro, joka laskee järveen naapurin rannassa. Kuinka tylsää onkaan kasvaa aikuiseksi.
Ja voi kauhee, miten sen puron toinen puoli pelotti. Sinne ei koskaan menty, purossa kulki raja. Kerran keväthangilla käveltiin purolle ja pari metriä sen puron toiselle puolen. Se oli kyllä hurjaa. Tosi hurjaa, kun on jääny niin hyvin mieleen.
Batman kävi sitten pariin otteeseen uimassa purossa ja uinnin päätteeksi veti piehtaroinnit siinä muta-lehti -seoksessa. Kotona edessä oli kylpy, mutta onneks Batman rakastaa sitäkin. Tai siis lähinnä tuota esipesua tuossa vannassa. Ei sitä kunnon pesua suihkussa, mutta siihenkin suostuu mukisematta.
Ja voi hyvänen aika minkä riemun tuon vannan esille kaivaminen sai aikaan! Se on ollu koko talven vintillä, mutta nyt sen sieltä kävin hakemassa ja välittömästi kun aloin täyttää sitä vedellä, niin koira syöksy sekaan hirveän vinkumisen saattelemana.
Minä sen sijaan nautin tuosta auringosta ja yritin kovasti saada taltioitua sitä metsän utuisuutta taltioitua näihin kuviinkin, mutta ei menny ihan putkeen. Saattoi johtua osaksi myös siitä, että piti yrittää pitää Batman pois sieltä purosta heittelemällä sille lelua koko ajan. Ens kerralla toteutan metsäretkeni yksinäni. Jos uskallan. Tuo metsä on edelleenkin vähän pelottava, jos esim. sattuu kuulee jostain jonkin epämääräisen äänen ja ei osaa pistää sitä esim. variksen piikkiin.
Ja siihen stressiin palatakseni, sain lopultakin varattua ajan kampaajalle! Saan toivottavasti tuon jäätävän tyvikavun piiloon. En tiijä vielä ihan tarkkaan, että mitä tulee tapahtuu. Varasin ajankin silleen, että no en nyt oikeen tiijä mitä tälle vois tehä ku haluisin tätä vähän vaaleemmaksi mut on iha jäätävästi tätät hiusta ja ei ehkä jaksais mitään värinpoistoja alkaa tähän ja voisha sitä leikata kans vähän ja en nyt oikeen tiijä ja en tiijä jospa sinä tiijät ja jos jotain raitoja vaan kylläpä sinä tiijät ja tuleekohan maksaa kuinka paljon ja ja ja... Onneksi saan ilmeisesti nyt ihan hyvät alennukset, kun saan koko setin oppilastyönä ja uskallan vähän olla tyhmä näitten kysymysteni ja ongelmieni kanssa, kun tekijänä on kaveri.
Haha, että voikin ihminen stressata pienistä asioita. Yks stressinhallintakurssi minulle, kiitos!
Ja loppukevennyksenä vielä Onnistuneet otokset -gif-animaatio Batmanista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!