Yksi täydellinen kesäpäivä

Nämä on näitä päiviä, kun vaan kuuluu maata nurmikolla tekemättä mitään järkevää ja aivoja liikaa rasittavaa. Laskeskelin, että kitaransoitto on kuitenkin ok. Oon nimittäin havainnu viikonlopun aikana, että oikeanlainen ympäristö lisää motivaatiota huomattavasti. On ihan eri juttu soittaa sisällä, tietokoneen edessä kuin nurmikolla paperisten, tuulen mukana lentelevien nuottien kanssa.

Nyt tosin jouduin tulemaan hetkeksi sisälle, koska alan olla lähellä palamista. Sitä paitsi minun kädet on täynnä aurinkoihottumaa, enkä haluais nyt yhtään ylimääräistä kutinaa. Ääh, miks oon viime vuosina tullu niin herkäksi kesäauringolle?!

Kaikkein parasta tässä on se, että minulla on hyvä syy tähän ylirentoiluun. Olin nimittäin yön töissä ja nukkumaan pääsin vähän ennen neljää. Nukuin omassa sängyssä puoleen päivään (tai no, vuoroin valvoin, vuoroin nukuin) ja siirryin sitten makaamaan pihalle. Nukahtaa en kuitenkaan tuonne aurinkoon uskalla, etenkin kun meidän aurinkorasvan ostovuodesta ja näin ollen parasta ennen -päivästä ei ole mitään käryä. Voi olla joko tosi tehokasta tai sitten täysin tehotonta. Saattaa myös tehostaa tätä aurinkoihottuman aiheuttamaa kutinaa, mutta no, en kyllä valita näin mitättömistä jutuista. Eikö kaikki tämmöset kutinat ja ötökänpuremat kuulu kesään..?

Minun täydelliseen alkukesän kesäpäivään tänään kuuluu siis vihreä nurmi, kitara ja jäätelö. Ja ehkä vähän myös nuo muikut, mitä äiti paistaa ja mitä kohta syödään... Mitä teidän täydelliseen kesäpäivään on kuulunut?