Sadekuuroja

Voih, kuinka ilahtunut oon ollu tuon taannoisen haasteen kommenteista! Ja kommenteista ylipäätään! Ootte ihan älykivoja!

Mutta jos saan kuitenkin kysyä yhen hieman negatiivissävytteisen (Oikeestaan kaduttaa jo nyt...) kysymyksen: Mikä tuo sää nyt on? Eikö tänään pitäny olla hellepäivä? Ja minä meinasin paleltua villatakissa tuonne kesäsateeseen. Saa sataa, mutta vois sataa sillon sen verran kunnolla, että siitä vedestä ois hyötyä kasveille ja kaikille allergisille. Ja se sade vois olla lämmintä, samoin kuin tuuli. No, jos jotain positiivista, niin eipähän tullu lunta.

Uskaltauduin lopultakin kiskoo päälleni tuon jo pitkään suunnittelemani yhdistelmän. Ruskean, kupariin/pronssiin taittavan hameen ja valkoisen puuvillaneuleen. Ja valkoiset sukkahousut, jotka tosin näytti vähän possunpunaisilta, kiitos minun vaaleanpunaisten säärieni siellä ohuiden sukkisten alla. Ja elämäni ekat ballerinat, jotka ostin viikko sitten. Virkatut, ruskeat ja söpöt. Tai no, lapsenahan minulla ei muita ollutkaan kuin baltsuja, sillon niitä tosin sanottiin vain kesäkengiksi.

Tänään vältyin laskemasta liukumäkeä töissä, toisin kuin eilen. Ihan hyvä, koska tuo hameenhelma ei meinannut muutenkaan pysyä siellä tuulenpuuskissa aloillaan. Istuin sitten kiltisti jalat ristissä ja katsoin, kun lapset leikki. Paitsi mitä nyt välillä annoin vauhteja kiikussa. Päivän rankin osuus. Noi pitsiballerinat kun ei oo näköjään kaikista kätevimmät kengät tuolla hietikolla.

Mut nyt minä lähen hipsii takas kylille, kohti aarteenetsintää! Saa nähä, löytyykö aarre vai ei... Oikeesti en tiijä yhtään, mitä siellä tapahtuu. Oon vaan lupautunu sinne töihin. Haha!